YLISTYS PIMEYDELLE

Perjantai 27.11.2015 klo 21:10

Nukkuminen on parasta mitä marraskuussa voi tehdä ja sen taidon osaan erinomaisesti. Sääli sitä, jolta tämä lahja (tai mahdollisuus) puuttuu. Hän ei ehkä ikinä pääse kokemaan sitä aamuista virkeyttä, jota kutsun pelkästä olemisesta onnellinen-olotilaksi : ) Vaikka moni työ jää valoisampaa aikaa odottamaan, nautiskelen niistä pienistä arjen hippusista,jotka pimeästä esiin pistävät. Viime sunnuntaina tapasimme taas vanhassa Porvoossa lapsuuden ystäväni kanssa ja päivä oli aivan ihana. Jostain olemme saaneet taidon siirtyä muutamaksi tunniksi sinne kullalla sipaistuun maailmaan, jonne kukaan muu ei tiedä tietä.

27.11.JPG

Peräti kahtena päivänä saatiin lasten kanssa haistella hiukan talvea. Lunta ei oikeastaan ollut, mutta jokin epämääräinen odotus leijui ilmassa kuuraisen maan ja pakkasen tuoksun herättäminä. Tuntuu jotenkin joululta, huokaisi 5- vuotias leikkiessään uunin edessä uusilla (Porvoosta ostetuilla) nuken astioilla. Pian tuo idylli kuitenkin liukeni vesisateeseen. Paperinukkeleikit ovat edelleen suosiossa ja tällä viikolla niille tehtiin kodit banaanilaatikoista... mitähän seuraavaksi. Kuraiselta pihalta ovat lasten leikit siirtyneet metsään ja latoon, jossa he mm. kuivaharjoittelevat potkukelkkailua. Ihan oikeitakin töitä on tehty... paikkailtu pihatien kuoppia. Enää pieni pätkä jäljellä.

Avainsanat: ystävä

HETKI LAPSENA

Sunnuntai 12.4.2015 klo 8:00

Lauantaina aivan ihana keväinen päivä vanhassa Porvoossa lapsuuden ystävän kanssa. Ihmeellistä kuinka nämä tapaamiset saavat meidät muutamaksi tunniksi sinne huolettomaan lapsuuden maailmaan. Tästä nykyhetkestä noukimme vain "rusinat pullasta" ja levollisuus sisimmässä jatkuu monta päivää.

Kiitos taas sinulle ystävä kallis... talikko tuntuu nyt varsin keveältä.

Avainsanat: ystävä

TÄHTIHETKI

Sunnuntai 16.11.2014 klo 10:34

Joka vuosi adventin alla tapaamme vanhassa Porvoossa Naantalin aikaisen lapsuuden ystäväni kanssa. Tämä Porvoon vanha kaupunki on kai valikoitunut paikaksi, koska se muistuttaa niin paljon 60-luvun Naantalia kapeine katuineen ja kivikirkkoineen. Ja mikä parasta, täällä on Pieni suklaatehdas ja Brunbergin myymälä. Meidän kummankaan makeanhimo ei ole rahtustakaan 50 vuodessa lientynyt.

Nykyään puhutaan voimaantumisesta. Sitä juuri nämä tapaamiset ovat. On aivan ihanaa lounastaa kiireettömästi koko ympäröivä maailma unohtaen. Muistella kaukaisia hetkiä kaikkine pöljäilyineen ja vaihtaa nykyhetken kuulumiset. Siksi tämä ystävyys on varmaankin säilynyt, että noista kaukaisista vuosista on ajatus- ja arvomaailmamme kehittyneet samaan suuntaan. Molemmat muistamme rikkaina yhteiset turvalliset lapsuuden ajat. Olemme silloin saaneet luoda elämän kivijalan, joka on kantanut myöhemmän "rakennuksen" huojahtelut.

Silloin kun vuosikymmenten jälkeen aloitimme nämä tapaamiset, oli asiaa tietysti kertynyt niin paljon ettei mikään aika riittänyt. Muistan kun istuimme kahvilassa kuulumisia vaihtaen niin omissa maailmoissa, ettemme huomanneet kuppilan sulkeneen ovensa. Ystävällinen henkilökunta ei hennonnut meitä herätellä tähän päivään, siivoilivat vain hiljakseen siinä ympärillä... ehkä nuo mummot jossain vaiheessa tajuavat mitä kello on. Ystävällisen hymyn vielä saimme osaksemme kun vihdoin tajusimme...

16.11-14

Hyvä on taas tankattuna arkeen palata. Kiitos ystävä, että olet olemassa : )

Avainsanat: ystävä