ALUILLAAN MATKA MAAILMAAN...

Maanantai 3.7.2017 klo 16:38

Voi, voi... on se haikeaa aina kun lapsi luotani lähtee. Kuka eskariin, kuka kouluun... hoitotädin on luovuttava.

Jälleen on yhdellä kouluunlähtijällä aamut vähissä. Äskenhän se vasta oli kun kaksivuotias taapersi pihamaalla nauru naamallaan kissan häntää tavoitellen, kanoja kiinni juosten, lampaan villan pehmeyttä sormissaan hipelöiden ja  kasvoilla karehti aina hyvä tuuli.

saimi-1i..JPG

saimi-3.JPG

saimi-2.JPG

saimi-6.JPGsaimi-7.JPG

saimi-8.JPG

Toimeliaisuus ja into kuplivat lapsen koko olemuksessa. Sydän sykkii oikeudenmukaisuutta, vaikka se toisinaan sielun mustelmilla maksetaan. Tiedän, että tämän tytön maailma tulee olemaan onnellinen ja täynnä hyviä ystäviä.

saimi-9.JPG

HYVÄÄ "MATKAA" YSTÄVÄ KALLIS : )

saimi-10.JPGsaimi-5.JPG

Avainsanat: ystävä

"SILPPUA"

Sunnuntai 20.11.2016 klo 21:16

Ikkunan takana vaaniva synkkyys luulee saavansa apeutta aikaan... vaan ei saa. On niin touhukas ja kaikin puolin mukava viikko takana, ettei juuri mikään harmita, edes se pieni menetetty talvi. Alan jo odotella joulun odotusta : ) Piparkakut mielessä, taikinat pakastimessa. Myös vinttikomeron viimeisessä nurkassa nököttävää ruskeaa joulukoristepahvilaatikkoa kävin jo hiukan hiplailemassa... kohta ihan "luvan kanssa" etsin sieltä sen vanhan lorukalenterin.

Työharjoittelijallamme oli näyttöviikko ja vierasta tätiä kävi meillä harva se päivä. Lapset tykkäsivät harjoittelijasta kovasti ja siinä sivussa myös koettelivat kovasti. Ilokseni huomasin, että minulta sujuu ajattelutyö vielä joten kuten. Olen siis viime aikoina joutunut puhumaan mitä ajattelen ja ajattelemaan mitä puhun : ) Selittelemään arjen pikku tapahtumia, sekä suuria pienen ihmisen hyvinvointiin tähtääviä toimia.

20.11-1.JPG

Eilinen lauantai, vanha Porvoo ja päivä ystävän seurassa kruunasi viikon. Että sitä voikin muutamassa hetkessä karistaa itsestään monta, monta vuosikymmentä ja silti jutustella elämästä isoäitimäisellä ymmärryksellä. Tuntuu, että hymyilen vielä tänäänkin eilistä hymyä laitellessani ruokaa pihalla hääriville isoille ja pienille hevostelijoille.

Avainsanat: syksy, ystävä

YLISTYS PIMEYDELLE

Perjantai 27.11.2015 klo 21:10

Nukkuminen on parasta mitä marraskuussa voi tehdä ja sen taidon osaan erinomaisesti. Sääli sitä, jolta tämä lahja (tai mahdollisuus) puuttuu. Hän ei ehkä ikinä pääse kokemaan sitä aamuista virkeyttä, jota kutsun "pelkästä olemisesta onnellinen"-olotilaksi : ) Vaikka moni työ jää valoisampaa aikaa odottamaan, nautiskelen niistä pienistä arjen hippusista,jotka pimeästä esiin pistävät. Viime sunnuntaina tapasimme taas vanhassa Porvoossa lapsuuden ystäväni kanssa ja päivä oli aivan ihana. Jostain olemme saaneet taidon siirtyä muutamaksi tunniksi sinne kullalla sipaistuun lapsuuden maailmaan, jonne kukaan muu ei tiedä tietä.

27.11.JPG

Peräti kahtena päivänä saatiin lasten kanssa haistella hiukan talvea. Lunta ei oikeastaan ollut, mutta jokin epämääräinen odotus leijui ilmassa kuuraisen maan ja pakkasen tuoksun herättäminä. Tuntuu jotenkin joululta, huokaisi 5- vuotias leikkiessään uunin edessä uusilla (Porvoosta ostetuilla) nuken astioilla. Pian tuo idylli kuitenkin liukeni vesisateeseen. Paperinukkeleikit ovat edelleen suosiossa ja tällä viikolla niille tehtiin kodit banaanilaatikoista... mitähän seuraavaksi. Kuraiselta pihalta ovat lasten leikit siirtyneet metsään ja latoon, jossa he mm. kuivaharjoittelevat potkukelkkailua. Ihan oikeitakin töitä on tehty... paikkailtu pihatien kuoppia. Enää pieni pätkä jäljellä.

Avainsanat: ystävä

HETKI LAPSENA

Sunnuntai 12.4.2015 klo 8:00

Lauantaina aivan ihana keväinen päivä vanhassa Porvoossa Naantalin aikaisen lapsuuden ystävän kanssa. Ihmeellistä kuinka nämä tapaamiset saattavat minut sinne huolettomaan vuosikymmenten takaiseen maailmaan. Tästä nykyhetkestä noukimme vain "rusinat pullasta" ja levollisuus sisimmässä jatkuu monta päivää.

Kiitos taas sinulle ystävä kallis... talikko tuntuu nyt varsin keveältä.

Avainsanat: ystävä

TÄHTIHETKI

Sunnuntai 16.11.2014 klo 10:34

Joka vuosi adventin alla tapaamme vanhassa Porvoossa Naantalin aikaisen lapsuuden ystäväni kanssa. Tämä Porvoon vanha kaupunki on kai valikoitunut paikaksi, koska se muistuttaa niin paljon 60-luvun Naantalia kapeine katuineen ja kivikirkkoineen. Ja mikä parasta, täällä on Pieni suklaatehdas ja Brunbergin myymälä. Meidän kummankaan makeanhimo ei ole rahtustakaan 50 vuodessa lientynyt.

Nykyään puhutaan voimaantumisesta. Sitä juuri nämä tapaamiset ovat. On aivan ihanaa lounastaa kiireettömästi koko ympäröivä maailma unohtaen. Muistella kaukaisia hetkiä kaikkine pöljäilyineen ja vaihtaa nykyhetken kuulumiset. Siksi tämä ystävyys on varmaankin säilynyt, että noista kaukaisista vuosista on ajatus- ja arvomaailmamme kehittyneet samaan suuntaan. Molemmat muistamme rikkaina yhteiset turvalliset lapsuuden ajat. Olemme silloin saaneet luoda elämän kivijalan, joka on kantanut myöhemmän "rakennuksen" huojahtelut.

Silloin kun vuosikymmenten jälkeen aloitimme nämä tapaamiset, oli asiaa tietysti kertynyt niin paljon ettei mikään aika riittänyt. Muistan kun istuimme kahvilassa kuulumisia vaihtaen niin omissa maailmoissa, ettemme huomanneet kuppilan sulkeneen ovensa. Ystävällinen henkilökunta ei hennonnut meitä herätellä tähän päivään, siivoilivat vain hiljakseen siinä ympärillä... ehkä nuo mummot jossain vaiheessa tajuavat mitä kello on. Ystävällisen hymyn vielä saimme osaksemme kun vihdoin tajusimme...

16.11-14

Hyvä on taas tankattuna arkeen palata. Kiitos ystävä, että olet olemassa : )

Avainsanat: ystävä

KIITOS

Perjantai 1.6.2012 klo 19:58

reko.jpg

Koulutaksi toi viimeisen kerran eskarilaisen luokseni. Mieli on haikea. Sitä ei heti osaa sisäistää, että yksi vaihe sekä lapsen, että hoitotädin elämässä on ohi. Kun on kymmenen vuoden aikana saman perheen sisarukset, yhden toisensa jälkeen hoitanut, jää semmoinen tyhjä aukko arkeen. Onneksi tämä poika ilmoitti tulevansa kylään ainakin shakkia pelaamaan. Siinä hän onkin erittäin etevä ja varmaankin pian minut päihittää. 

rekontyokuva.jpg

rekofillaroi

Laitan tähän muutaman kuvan pienestä pojasta, joka 3-vuotiaana oppi ajamaan polkupyörällä.


29.10_reko_teki_500-palaisen_valmiiksi.jpg

Juuri 5-vuotta täytettyään kokosi 500 palaisen palapelin ja teki minulle reen aisat. 

rekosahaa

           

37.jpg

Eskarisyksynä hän oppi lukemaan ja tietokirjojen parista avautui uusi mielenkiintoinen maailma. Erityisesti tähtitiede ja avaruus kiinnostavat kovasti tätä kouluun lähtijää.

rekosantra

rekopelaashakkia

"KUN KOULUUN SÄ KULJET LAPSENI, SUA SEURAAPI TAIVAHAN ENKELI. HÄN VIERELLÄS KÄY AINA VARJELLEN, SUA LAPSENI PIENI HERTTAINEN".

Avainsanat: ystävä