VIISVEET

Lauantai 19.1.2019 klo 8:28

No nyt on kaikki neitokaiset viisivuotiaita. Torstaina juhlittiin heistä nuorinta. Näiden pienten synttäreiden kohokohta kakun koristelun lisäksi on pituuden mittaus ja merkintä seinähirteen. Tämän päivän sankarin mittamerkki on 6,5 senttiä viimevuotista korkeammalla... on se huisia tuo lasten pituuskasvu.

Sisäpuuhissa nuo viisveet ovat innostuneet palapeleistä. Yhteistyössä onnistui jo 200-palainen. He olivat itsekin oikein hämmästyneitä osaamisestaan. 

Ja tuo valtava lumimäärä houkuttaa kaikenmoisiin leikkeihin... hiihdettykin lähes joka päivä.

VIIKON VARRELTA

Tiistai 5.9.2017 klo 13:54

Olikohan se perjantai, kun yksi lapsista kyseli heti hoitoon tultua, että mentäiskös "metsäeväsretkelle". Vaan kuinkas kävikään... pihalelut täynnä vettä ja sekös vei voiton  eväsretkestä (ja hoitotäti pääsi helpolla).

Viikonloppuna vietettiin perinteisiä latosynttäreitä. Taas jäi päällimmäiseksi tunne, että kivaa oli vaikkei montaa aikuista saatukaan hevosen selkään (puujaloista innostui lähes kaikki). Itselleni näissä juhlissa on parasta saada hiukan erillään asuvaa sukua koolle. Vanhimman polven poistuessa porukasta on vaara, että nuoremmat alkavat vieraantua toisistaan. Kerran pari vuodessa kaikki samaan latoon kakkua syömään... ehkäpä tällainen  perinne auttaa pitämään meitä "kasassa".

Voi sitä minihameessakin näköjään ratsastaa  : )

Ja tällä viikolla menimme metsään, tosin ilman eväitä. Syksyinen aurinkoinen metsä tuoksuineen on aivan yliveto paikka. Puolukat maistuivat toisille paremmin ja toisille ei ollenkaan. Leikki maistui kaikille. Riistakameran veimme pitkästä aikaa kauriiden polulle. Toivottavasti tärppää.

Tänään valjastettiin poni.

Jahas... tonttupenkin metsäläiset ovat palanneet...

KAKKUA JA SIRKUSHUVEJA

Keskiviikko 7.9.2016 klo 14:01

Muutama juttu vielä viikonlopusta. Sunnuntaina pihapiirissä vietettiin taas perinteisiä latosynttäreitä. Päivänsankareita kolme kappaletta. "Tuorein" täytti yhden vuoden ja pikkuserkukset seitsemän. Viime vuonna tämä nuorin teki juhlasta ihan aidon syntymäpäivän ilmoittaessaan "tulostaan" kesken pippaloiden ja vanhempien matka suuntautui kätilöopistolle. Nopsasti on vuosi kulunut, nyt hän on yksi juhlituista.

Nämä syksyn syntymäpäivät ovat hyvä syy saada meidän hajanainen porukka koolle. Tänne mahtuu väkeä, eikä vieraiden määrää tarvitse rajata. Kiitos kauniin syyspäivän, iloinen hulina täytti pihan ja kaikilla tuntui olevan kivaa. Ennätysmäärä aikuisiakin saatiin houkuteltua hevosen selkään... tarkemmin ajateltuna he taisivat olla lapsia innokkaampia, vai painostettiinko heitä... en nyt oikein muista : ) Kymmenen pistettä vanhimmalle lapsenlapselle, hän se jaksoi kiertää kenttää Oivaa talutellen tovin jos toisenkin.

Tarjoilussa oli sieni- ja marjapiiraiden, mummon korvapuustien sekä lasten leipomien kaurakeksien ohella pieni nepalilainen säväys. Njam... itse huomaan jo tottuneeni hiukan tulisempaankin syötävään.

Myös vieraiden taholta saatiin ekstraa, sillä heidän joukossaan oli ihka oikea sirkustaiteilija. Silmät ymmyrkäisinä seurasimme hänen esiintymistään tallin edustalla. Yksi nuorista ihailijoista osoittautui myös varsin oppivaiseksi.

Onnea päivänsankareille ja kiitos kaikille vieraille... oli aivan ihana päivä : )

TUORE KOLME VUOTIAS

Lauantai 22.8.2015 klo 8:21

Viikon lopulla juhlistettiin syntymäpäivää. Tarkoitus oli jo edellisenä päivänä yhdessä lapsen kanssa leipoa kakkupohja, mutta kolmen vanha "ego" heittäytyi vallan hurjaksi ja hoitotäti hoiti homman illalla ihan itse. Seuraavana päivänä oli välikohtaus tyystin unohtunut ja pienet sormet koristelivat soman kakun.

Aika pikaisesti hoitui herkutteluhetki, sillä pihalla odotti uusi (veljeni kirpputorilöytö) potkupyörä, johon tyttö tykästyi kovasti. Tykästyi ehkä siksikin, että juuri oli kuultu tarina pikkuisesta Lotasta. Siinä Lotta kähvelsi Vuorisen tädin ison polkupyörän, ennen kuin aikuiset ymmärsivät hänen oikeasti omaa pyörää tarvitsevan. Tämän meidän "pikkuisen Lotan" peppu ei pitkäksi aikaa tänään satulasta irronnut.

ONNEA 5 VUOTIAAT

Sunnuntai 31.8.2014 klo 9:09

Kypsyvien omenoiden aikaan tässä pihassa juhlitaan jo viidettä kertaa pikkuserkusten yhteisiä syntymäpäiviä. Taas on niin mukavaa saada porukka koolle. Lasten tuossa pihalla ja lammastarhassa kirmatessa mummolla on tunne, että kaikki nauttivat... aikuisetkin. Toinen juhlakaluista -pitemmältä saapunut- kysyi autosta noustuaan lähes ensi sanoikseen: SAAHAN SITTEN RATSASTAA? Myöhemmin hän vielä varmisteli, että "sillä pitkällä hevosella". Kun aikuisista kukaan ei himoinnut satulaan, ratsastettiin ihan vaan "lyhyellä hevosella".

MUUTAMA "HIPPU" VIIME PÄIVISTÄ

Keskiviikko 27.8.2014 klo 17:59

Viime viikolla vietettiin kuopuksen 2-vuotissynttäriä. Ei ymmärtänyt neito kahden kynttilän tarkoitusta kakussaan, vaan parahti muiden laulaessa lähes hysteeriseen itkuun (vai johtuiko, että hoitotätikin lauloi). Vieruskaveri oli onneksi tilanteen tasalla ja puhalsi mokomat pelättimet. .. ja kakku maistui.

Metsäretket ovat tänä kesänä rajoittuneet aivan tuohon lähelle. Samainen 2-vuotias jaksaa ihmeesti kiivetä jyrkkää polkua kalliolle. Siellä ilmoittaa, että valmista on ja pyytää syliin. Hän on mielestään osuutensa tehnyt. Kirsti kantakoon lopun matkaa. Puolukat maistuvat matkan varrella.

-Oho... mihin ne meni!

4-vuotiaiden piirustusinto ja keskittyminen ansaitsee maininnan. Ihan kiva, että vettä tulee välillä taivaan täydeltä, niin maltamme viettää aikaa sisälläkin. Eskarilainen on heidän idolinsa lähes kaikessa.

-Kato Kirsti, mä ratsastan tässä.

SYNTTÄRIT PIHALLA

Tiistai 17.6.2014 klo 20:01

Sunnuntaina lapsenlapsen 11-vuotissynttärit. Jo ihan pikkutytöstä asti on nämä hänen juhlansa "juostu" mummolan pihassa ja kakkukahvit tarjoiltu ladossa. Päivänsankari haluaa nostaa ihan itse lipun salkoon, mutta saa sen naruineen aikamoiseen solmuun... vielä tarvitaan isän apua.

On niin hauska saada väki koolle tällaisen iloisen juhlan merkeissä. Pienimmät ratsastavat ponilla ja se onkin monelle täytekakkua tärkeämpää. Vieraiden lähdettyä huokaisen helpotuksesta, kun kukaan ei ottanut Iitaa puheeksi... vielä vaihtuu nauru itkuksi liian herkästi.

Pikkusisko laulaa onnittelulaulun.

Tiikeri ei tahdokkaan ratsastaa...

RATSASTUSTUNTI

Maanantai 9.9.2013 klo 13:07

Perjantain päivänsankarilla on lahjaksi lupaamani ratsastustunti. Hän tosin harrastaa lajia myös oman perheen kanssa ja sen huomaa. Tämä 3 vuotias napakka virtuoosi saa kummasti ponin tottelemaan ja osaa jo keventää ravissa. "Osaan mä ite satuloida ja kavioidakin (siis puhdistaa kaviot)" hän ilmoittaa.

Ratsastuksen jälkeen viikonlopun maaottelun innoittamana alkaa pihalla pikajuoksu, pituushyppy ja kuulantyöntö. Täytynee näille innokkaille urheilijoille järjestää huomiseksi hiukan paremmat puitteet ja välineet...

HUH HELLETTÄ

Torstai 6.6.2013 klo 13:02

Viime viikon loppupuolella noukimme talteen luonnon antimia. Pojat keräsivät kuusenkerkkiä, joista keittelin siirappia. On kuulema hyvää flunssalääkettä sitten "räkäaikaan". Itse keräilin kesän ensimmäisen nokkoserän halkopinon päälle kuivumaan. Talven mittaan ripsuttelen hienonnettua nokkosta persiljan tapaan lähes joka ruokaan.

Perjantaina oli 5-vuotiaalla päivänsankarilla lahjaksi lupaamani ratsastustunti. Olipa hän innokas ja oppivainen. Itseluottamus nousi huippuunsa kun tunnin lopussa tehtiin taitotemppuja ponin selässä. Kumpa useammin pystyisin antamaan näin jakamatonta huomiota jokaiselle lapselle.

Tämän viikon helteet ovat saaneet veden loiskumaan. Pumppasimme kumiveneen tuohon pihanurmelle ja täytimme sen kylmällä kaivovedellä. Aluksi lapset ihan säädyllisesti uittivat veneitä. Auringon sitä hiukan lämmitettyä altaassa jo kahlailtiin ja hetken päästä nakupelleinä melskattiin sydämen kyllyydestä. Ei kestänyt kauaa, kun likaista vettä oli jäljellä muutama sentti!

Ja sitten viikon kohokohtaan: Eilen tämän kunnan hoitotädit lapsineen tekivät retken Lahteen Launeen perhepuistoon. Jo linja-automatka oli suuri elämys tälle porukalle. Puistossa oli mukavasti touhua kaiken ikäisille piiperoille. Vedessä lutraaminen taisi sielläkin olla kivointa. Anu lapsineen oli mukana ja vaikka isoimmista (10-11v.) oli kovasti apua ylimääräisinä silmä- ja käsipareina, tuntui minusta, että vielä nukkumaan mennessä laskin lapsiani... onko varmasti kaikki tallessa.

KIEKKOILUA

Tiistai 22.1.2013 klo 18:34

Sukset vaihtuneet jääkiekkomailoihin. Lapset kolasivat eilen aamulla ihan itse pelikentän. Minä kolasin viereen toisen, jota aloin jäädyttämään luistinradaksi. Raahasin penkin pelikenttien väliin ja pojilta pääsi ihastunut huokaus... ooh, jäähypenkki ja kaikki!

Yhtä tärkeää, kuin maaliin osuminen, on jakaa jäähyjä toisilleen ja mennä sinne ihan vapaaehtoisestikin. Se on pojista hienoa, että oikeassa matsissa aikuiset miehetkin joutuvat jäähylle. Se tekee nämä pienet pelimiehet jotenkin tasa-arvoiseksi heidän kanssaan.

Liistereki maalina pelit jatkuvat tänäänkin. Minun ikioma lapseni (Olli 27v.) tulee aamupäivällä käymään ja innostuu pikkumiesten kanssa pelaamaan. Hyvin sujuu kun on kolme maalivahtia ja yksi yrittää vimmatusti heitä jallittaa.

Jatkan sen toisen kentän jäädyttämistä. Toivottavasti onnistuu, niin voidaan harjoitella luistelemista...

Iltapäivällä 5-vuotias päivänsankari koristelee meille kakun.

4-VUOTISSYNTYMÄPÄIVÄ

Torstai 18.10.2012 klo 19:27

Kielet lipovat malttamattomina 4-vuotiaan päivänsankarin koristellessa kakkuaan. Vihdoin tulee kutsu pöytään, mutta viimeinen kynttilä ei meinaa niin millään sammua.

Pidän pienen syntymäpäiväpuheen... kuinka olenkaan saanut noin mukavan ja reippaan hoitolapsen... kukaan ei kuuntele : ) Silmin ahmien he odottavat tarjoilun alkamista.

Päivänsankari on kasvanut huimasti vuoden takaisesta.

  

SYNTTÄRIT

Torstai 6.9.2012 klo 17:07

2-vuotias päivänsankari koristeli itse mustikoilla täytetyn kakun. Ei ehkä kelvollinen hienoinpaan leivontablogiin, mutta hoitotädin mielestä aivan valloittava.

Koristeina mustikoita, persikoita ja pieniä sormenjälkiä.

"RAVIMIES"

Perjantai 25.5.2012 klo 18:37

Vain yksi lapsi hoidossa, 4-vuotta täyttävä "ravimies". Hän ohjasti eilen ponia ensimmäistä kertaa itse (Kirsti ei saanut edes taluttaa, kuljin vain vierellä). Ilme kertoi kuinka mukavaa oli ja lähes kohahdus kuului itsetunnon kasvaessa.

Myös tänä aamuna sovittin  "hevostelupäivästä" ja vieraiksi saatiin taas Anu lapsineen. 

Ennen talliin lähtöä suoritettiin tärkeä ja odotettu toimenpide:Syntymäpäivämittaus ja merkki seinään.

Auliisti tämä reilun metrin mittainen "ravimies" sitten kärryillä istuen neuvoi saman ikäistä "traktorimiestä" ponin ohjastamisessa. Hauskaa oli molemmilla vaikka tienvieruspellolla kauraa "kylvettävä" John Deere hiukan häiritsi  "traktorimiehen" keskittymistä. Hän myös ihmetteli ääneen, että voikos mummoillakin olla peltoa.

Iltapäivällä, vieraiden jo lähdettyä veti poika työhanskat käteensä ja pystytti aitaa apunani... kiitos pieni mies, oli kiva päivä !