TIETYÖPÄIVÄ

Keskiviikko 11.10.2017 klo 13:53

Sateista huolimatta löytyy lokakuusta kauneuttakin. Siispä ihailun aika, sillä kohta jäljellä on vain muisto viimeisten lehtien irroittaessa otteensa kolean tuulen tuiverruksessa.

11.10-1.JPG

11.10-2.JPG

Ja tämmöiseltä näyttää pihatie tänä syksynä...

11.10-3.JPG

...ei suurta eroa ojaan!

... onneksi on innokkaita tietyöläisiä paikalla... niin innokkaita, että lätäköistä ja puroista tulee pientä kinaa - Älä kuule ota mun kuraa!

11.10-4.JPG11.10-5.JPG

Avainsanat: syksy, arki

AAMUTUIMAAN

Sunnuntai 8.10.2017 klo 8:40

Kello ei ole paljon mitään kun sateen niin tutuksi tullut rummutus herättää. Hoitelen aamutallin ja keitän pannullisen hyvää kahvia... pyhäaamun hiljainen hetki... nautittavaksi tarkoitettu.

Löysin viime käynnillä kirjastosta mielentilaani ja myllerryksessä olevaan ajatusmaailmaani sopivan kirjan: Vappu Taipaleen Isoäitikirjan. Ompa "armollista" luettavaa. Joskus kaiken tohottamisen sijaan riittääkin että vain olet olemassa... ihan semmoisena. Kuinkahan oppisin "vain olemaan". Onnistuuhan se näin aamutuimaan, mutta autas kun on kofeiinit naamassa niin mitäs sitten!

Kirjoista vielä... Dostojevskin jätin huilaamaan. "Rikos" on tehty, mutta "rangaistus" odottakoon. Lapsille luen (yleisön pyynnöstä) ties monettako kertaa Piilomaan pikkuaasia.

17.11-12.JPG

Yksi kappale lapsenlapsia nukkuu yläkerrassa. Hänen kanssaan innostuimme eilen siivoamaan satulahuonetta. Romun ja turhan määrä on niin valtava, että hiukan se jäi vielä kesken. Karsimme paljon ylimääräistä kirpputorikuormaan ja jotain kaatiksellekin. Vaan kylläpä oli kiva ihailla työnsä jälkiä ja ihmetellä, kun sieltähän löytää nyt tarvitsemansa ja mahtuu satula sylissä kääntymään... ei siis tarvitse peruuttaa ulos: )

Tämä samainen lapsi on suvun "pizzamestari". Illalla pistelimme kahteen pekkaan menemään hänen luomuksensa (salamia ja paljon aurajuustoa). Uunipellillisestä ei montaa palaa jäänyt.

No niin, nyt on pannu tyhjä ja 14-vee alkaa heräillä. Hänen on aika valmistautua aamupäivän sählypeliin. Ja minulla kahvi teki tehtävänsä... nyt se alkaa... hetken vielä mietin, että mikä alkaa. Jos vaikka teen sen satulahuoneen valmiiksi: )

Avainsanat: syksy, sadut

ENTISEEN MALLIIN

Keskiviikko 4.10.2017 klo 13:42

Hei vaan pitkästä aikaa. Täällä on elelty ihan vanhan kaavan mukaan, eli kirjoittamiseen ei ole juuri aikaa tai puhtia liiennyt.

Jo pari viikkoa sitten päättyi laidunkausi niin oikeilla kuin leikkihevosilla ja lasten mieluisin leikkipaikka on ollut talli. Siellä hoidellaan puuhevosia, keppihevosia ja Kirstin sattuessa suotuisalle tuulelle - ihan oikeitakin hevosia. Pikkulintujen ruokinta on myös aloitettu. Ikkunan takana käy ihana tinttien vilske.

PA010020.JPG

PA010006.JPG

4.JPG

Vaikka kivaakin on ollut, ei kaikki kuitenkaan ole aivan kohdillaan. Jonkinlainen pieni epäsopu  on soljunut päiviimme mukaan. Se vie itsestäni totaalisesti innon järjestää tai mahdollistaa mitään erikoiskivaa. Toisinaan tuntuu, ettei silmät ja korvat ehdi havainnoida kaikkea mitä pinnan alla tapahtuu.  Nyt on aika pitää "suurennuslasipäivä", jolloin leikit leikitään aivan silmieni alla ja vielä niin, että kuulen jokaisen sanan kaikki sävyt. Ehkä pahinta lasten riitelyssä on se, että itse tunnen siitä syyllisyyttä... jotain oleellista on jäänyt huomaamatta... kaikki ei välttämättä ole sitä miltä ensisilmäyksellä näyttää. Tottavie tässä hoitopaikassa ei yksikään saa tuntea itseään kiusatuksi eikä kiusaajaksi... JA PISTE!

4.10-1.JPG

4.10-2.JPG

4.10-3.JPG

Vaan kylläpäs tuli tänä aamuna vettä taivaalta. Meille oli hankaluuksia päästä kuivin jaloin... oikea vedenpaisumus pihassa. Hevosetkin saivat jäädä talliin heiniään rouskuttelemaan.

Avainsanat: syksy, arki

VOI SURKEUS

Lauantai 16.9.2017 klo 10:03

Kuukausi jo kulunut loman lopusta, mutta latteeta on... voi, voi! Pienten tekemättömien töiden romukoppa kolisee häiriten arjen rauhaa rakastavaa sieluani. Talliremonttikaan ei ota valmistuakseen. Taisin kesän kynnyksellä haukata liian suuren palan. Ei auta kuin niellä korvien välissä lymyävä pettymys, joka häiritsee normaalisti niin ihanan syksyn soljumista. Jokin alakulo painaa harteilla...

Perinteisesti nyt olisi alkamassa "kirjojen vuodenaika". Itselleni minä onneton valitsin Dostojevskin romaanin Rikos ja rangaistus paikatakseni aukkoa yleissivistyksessäni. Tässä surkeassa mielentilassa se on kyllä rankkaa luettavaa. Järkevää olisi siirtää tuonnemmas.

Lasten kanssa on eletty niin kuin ennenkin. Ehkä he eivät huomaa innottomuuttani, mutta itsellä on tunne että teen työni huonosti.

Tänä lauantaiaamuna herään väsyneenä. Jotain tarttis tehdä... taidan lähteä metsään. Siellä on ainakin kaunista...

(hiukkaa myöhemmin)... kotiin tuomisina suppilovahveroita ja hirvikärpäsiä : )

16.9-3.JPG

16.9-1.JPG

16.9-2.JPG

... ja sitä paitsi... AINA EI TARTTE JAKSAA... EIHÄN?

ps. Riistakamera oli sittenkin asennettu väärin. Siinä oli 156 kuvaa Anun hevosesta!

Avainsanat: syksy

VIIKON VARRELTA

Tiistai 5.9.2017 klo 13:54

Olikohan se perjantai, kun yksi lapsista kyseli heti hoitoon tultua, että mentäiskös "metsäeväsretkelle". Vaan kuinkas kävikään... pihalelut täynnä vettä ja kuraleikit veivät voiton  eväsretkestä (ja hoitotäti pääsi helpolla).

5.9-1.JPG

5.9-2.JPG

Viikonloppuna vietettiin perinteisiä latosynttäreitä. Taas jäi päällimmäiseksi tunne, että kivaa oli vaikkei montaa aikuista saatukaan hevosen selkään (puujaloista innostui lähes kaikki). Itselleni näissä juhlissa on parasta saada hiukan erillään asuvaa sukua koolle. Vanhimman polven poistuessa porukasta on vaara, että nuoremmat alkavat vieraantua toisistaan. Kerran pari vuodessa kaikki samaan latoon kakkua syömään... ehkäpä tällainen  perinne auttaa pitämään meitä "kasassa".

5.9-8.JPG

5.9-9.JPG

5.9-10.JPG

5.9-11.JPG

Voi sitä minihameessakin näköjään ratsastaa  : )

5.9-12.JPG

5.9-13.JPG

5.9-15.JPG

Ja tällä viikolla menimme metsään, tosin ilman eväitä. Syksyinen aurinkoinen metsä tuoksuineen on aivan yliveto paikka. Puolukat maistuivat toisille paremmin ja toisille ei ollenkaan. Leikki maistui kaikille. Riistakameran veimme pitkästä aikaa kauriiden polulle. Toivottavasti tärppää.

5.9-3.JPG

5.9-4.JPG

Tänään valjastettiin poni.

5.9-5.JPG

5.9-6.JPG

5.9-7.JPG

Jahas... tonttupenkin metsäläiset ovat palanneet...

Avainsanat: syksy, synttärit, ponistelu

"PUUNHALAAJA"

Perjantai 25.8.2017 klo 8:37

Vielä eletään kalenterin mukaan kesää, mutta pohjoiseen kääntynyt tuuli tuo syksyn tuntua tullessaan. Mukavaa taas viritellä tulia hellaan ja uuniin. Se tulee jostain kaukaa omasta lapsuudesta, kun puuhellalla hautuva puuro tekee aamuisesta kodista niin lämpimän... kaikella tapaa.

Muutenkin noilla polttopuilla on lämpöarvoa myös henkisessä mielessä. Arvaattekos mikä on paras paikka kun uutismaailman mielipuolisuus ahdistaa. No... tämän tilan levollisin paikka on puuvaja! Mitä enemmän töitä ja valmiita puita, sen rauhoittavampaa. Kautta vuosisatojen suomalainen on hakenut suojaa metsästä, eikä nykyihminen taida tehdä siinä poikkeusta. Vaikka klapeiksi pilkottuina puut rauhoittavat ajatukset johonkin vakaaseen, lämpimään ja turvalliseen, joka on aina ollut ja tulee olemaan.

25.8-1.jpg

25.8-2.JPG

Työsaralla täällä fiilikset iloisesta alusta huolimatta hiukan lässähtivät. Nyt totutellaan uudelleen aamuheräämisiin ja arjen säännöllisyyteen. Hiukan on myös oman paikan varmistelu käynnissä. Nuo puuhommat ja oikea työ (joskus hiukan lahjottunakin), missä lapset voivat olla avuksi rauhoittavat. On tärkeää tuntea itsensä tärkeäksi!

Eilen vein lapset metsään ja reilun kuukauden poissaolo näistä kuvioista näkyi osan lapsista kysellessä, että "mitä me täällä tehdään?" Normaalistihan tässä ympäristössä touhut lähtee oitis käyntiin. Vastasin, että "en mää vaan tiedä" ja viiden minuutin päästä oli leikit perustettu... ihan niin kuin ennenkin. Lomien valmiiksi suunnitellusta ohjelmasta onkin pieni pudotus mielikuvitukselliseen ja toimeliaaseen arkeen.

Avainsanat: syksy

LOMAN LOPPU

Sunnuntai 13.8.2017 klo 19:35

Kuulaat aamut, sähkölangalle helminauhaksi kerääntyvät pääskyt ja sienimetsän tuoksu tuovat ensiviestin lähestyvästä syksystä (minun vuodenajastani). Upea ukkonen vielä kruunasi lauantai-iltana loman loppua. Tykkään ukkosesta... myönnettäköön, että sellaisessa myrskyssä en ole ikinä ollut mitä tarvitsisi pelätä. Sen verran rajuilma teki kolttosiaan, että heräsin yön pimeimpään aikaan pihasta kuuluviin laukka-askeliin. Vanha haapa oli kaatunut laidunlangoille ja hevoset lähteneet uteliaina tutkimaan aukkoa aidassa. Minä siitä yöpaidassa ja kumisaappaissa pihalle ja siinähän Oiva ja Elsa hölmistyneinä "kyselivät" että mitäs nyt? Aamun valossa näin jäljistä, että ne olivat käyneet melkein ovella "minua kyselemässä".

paaskyt....JPG

Niin... ja kesäloma päättyy... ihan kiva. Säännölliset ruoka-ajat ja riittävät yöunet ovatkin jo tervetulleita... ja niin myös te rakkaat lapset : )

Avainsanat: syksy

"SILPPUA"

Sunnuntai 20.11.2016 klo 21:16

Ikkunan takana vaaniva synkkyys luulee saavansa apeutta aikaan... vaan ei saa. On niin touhukas ja kaikin puolin mukava viikko takana, ettei juuri mikään harmita, edes se pieni menetetty talvi. Alan jo odotella joulun odotusta : ) Piparkakut mielessä, taikinat pakastimessa. Myös vinttikomeron viimeisessä nurkassa nököttävää ruskeaa joulukoristepahvilaatikkoa kävin jo hiukan hiplailemassa... kohta ihan "luvan kanssa" etsin sieltä sen vanhan lorukalenterin.

20.11-2.JPG

Työharjoittelijallamme oli näyttöviikko ja vierasta tätiä kävi meillä harva se päivä. Lapset tykkäsivät harjoittelijasta kovasti ja siinä sivussa myös koettelivat kovasti. Ilokseni huomasin, että minulta sujuu ajattelutyö vielä joten kuten. Olen siis viime aikoina joutunut puhumaan mitä ajattelen ja ajattelemaan mitä puhun : ) Selittelemään arjen pikku tapahtumia, sekä suuria pienen ihmisen hyvinvointiin tähtääviä toimia.

20.11-1.JPG

Eilinen lauantai, vanha Porvoo ja päivä lapsuusystävän seurassa kruunasi viikon. Että sitä voikin muutamassa hetkessä karistaa itsestään monta, monta vuosikymmentä ja silti jutustella elämästä isoäitimäisellä ymmärryksellä. Tuntuu, että hymyilen vielä tänäänkin eilistä hymyä laitellessani ruokaa pihalla hääriville isoille ja pienille hevostelijoille.

Avainsanat: syksy

ODOTUSTA ILMASSA

Tiistai 1.11.2016 klo 20:05

Kuuraiset pellot ja päivien hämäryys. Ilmassa taianomaista ensilumen odotuksen tuntua. Sunnuntaina kävin mökkimaiseman hyvästelemässä. Siellä järvi rauhoittunut samaan odotukseen. Talletan itseeni luonnonpuiston hiljaisiksi käyneet polut, sammalen mieltä rauhoittavan syvän vihreyden. "Vien" ne mukanani arkeen. Venettä kumolleen äheltäessäni tuumin, että liki päivälleen puolen vuoden kuluttua kiiruhdan tänne takaisin lumoutumaan sinivuokoista ja keväisestä linnunlaulusta.

1.11-3.JPG

1.11-2.JPG

1.11-1.JPG

Täällä kotona laitamme lasten kanssa muutaman uuden ruokintapaikan pikkulinnuille ja muulle metsän väelle. Lähdemme tutulle polulle, joka onkin viimekesäisen harvennuksen jäljiltä surullisen näköinen ja lasten pienille jaloille hankala kulkea. Risukoiden kanssa riidellessä kuului neljästä suusta tahdikasta jurnutusta : -Tyhmä metsäkone... tyhmä metsäkone... tyhmä metsäkone! Helpotus oli suuri päästessämme vihdoin kalliolle mistä kotipiha näkyi. Kymmenen pistettä kaikille metsänkävijöille... yksikään ei hermostunut...

1.11-6.JPG

1.11-4.JPG1.11-5.JPG

Avainsanat: syksy

AAMUSTA PÄIVÄ ALKAA...

Keskiviikko 12.10.2016 klo 13:36

Yritän varjella aamun ensimmäisten hetkien levollista ilmapiiriä. Kaikki lapset koolla aamupalalla viimeisiä unenrippeitä silmistä karistellen. Tämä hetki kertoo mihin suuntaan päivä lähtee. Onhan se myös pitkälti hoitotädin omasta vireystilasta kiinni pysyykö sopuisuus mukana menossa vai ei... joka aamu voi kuitenkin aloittaa ihan puhtaalta pöydältä. Eilisiä kärhämiä ei muistella.

Aamupuuroa popsiessa seurailemme tinttien touhukasta vipellystä ikkunan takana. Aloittelin jo lokakuun alussa niiden ruokinnan, sillä sitä huolettomuutta on niin kiva seurata... kumpa pääsisinkin osalliseksi.

Tänään oli uudessa kodassa "tuparit". Tarkoittaa eväskoria ja pientä lyhtyä tunnelmaa tuomaan. Viime viikolla aloittelimme rankojen raahaamisen rakennuspaikalle. Eilen pystytimme ja tänään peittelimme pressulla. Tämän vuoden kota onkin aivan pihapiirissä, joten sinne voi lapset hilpaista vaikka ihan keskenään.

12.10-1.JPG12.10-2.JPG12.10-3.JPG12.10-4.JPG

Avainsanat: syksy, luonto

NAUTISKELUA JA RATSASTELUA

Sunnuntai 2.10.2016 klo 21:14

Tämä täti se ei vaan saa tarpeekseen näistä upeista syysaamuista... ei voi kuin ihailla, antaa mielensä uinua usvassa ja unohtaa tekemättömät työt. Eilisellä lenkillä sai metsä helliä valoineen ja tuoksuineen sekä kuskia että hevosta. Yleensä tämä musta ruuna muistuttaa olemukseltaan höyryveturia, mutta nyt se malttoi ja ohjat kaulalla lönköteltiin tuttu lenkki.

2.10-1.JPG

2.10-2.JPG

Tänään pienin ratsastaja halusi mennä sillä tunnille. Koomisen näköistä, kun pienet jalat eivät yllä satulansiiven alapuolelle. Aikanaan oma äitini muisteli, etten ollut itse yhtään isompi ensimmäisen ratsastustuntini aikoihin. Saappaani kuulema vaan paukuttivat satulaa eikä hevonen liikkunut mihinkään. Vaan pojasta (siis tytöstä) polvi paranee. Kummasti tältä lapsenlapselta (7v.) onnistuivat jopa etuosakäännökset ja pohkeenväistöt. Kun valmentaja vielä lopuksi kehui, oli ilme niin muikea että : ) Ei taida enää ponit kiinnostaa...

2.10-3.JPGPA020050.JPG

Avainsanat: syksy, hevostelua

JO ON AIKAKIN...

Keskiviikko 28.9.2016 klo 20:52

Ihanaa... sataa ja tuulee! On se vaan aikakin jo oikean syksyn tulla. Mukava vetää villasukat jalkaan, tehdä tuli uuniin ja katsella illalla pimeitä ikkunaruutuja pitkin valuvaa vettä. Nyt voi omassa elossakin laitaa syysvaihteen päälle, eli rauhoittua lepäämään ja nautiskelemaan pelkästä olemisesta.

Hassua, että tallikin tuntuu nyt niin kodikkaalta hepojen tultua laidunkauden jälkeen ensimmäiseksi yöksi sisälle : )

28.9.JPG

Avainsanat: syksy

MARRASKUU PARAS KUU

Sunnuntai 8.11.2015 klo 20:31

Isänpäivän ilta pimenee ja ah, niin lokoisaa on iltatallin jälkeen käpertyä uunin eteen kotipesän lämpöön. Edessäpäin odottaa vuoden pimeistä pimein aika. Marraskuussa ei tarvitse olla yhtään pirteä.  Hiukan nuupahtaneena on hyvä sulautua harmaisiin verkkaisiin päiviin... ikään kuin maastoutua mieleltään marraskuuhun ja levätä "pohjamutia myöten". Tämä on myös kirjojen ja "fundeeraamisen" aikaa. Marraskuun tyyneys kypsyttää, tai hienommin sanottuna jalostaa joitakin epämääräisesti päässä ajelehtivia ajatusten aihioita. Kirjastosta tulee kannettua isot pinot lukemista sekä itselle, että lapsille. Nykypäivän tehokkuusajattelulle irvistäen voimme suunnitella päivät oman ja lasten vireystilan mukaan... tai olla suunnittelematta. Marraskuussa pääsee myös perhepäivähoitajan työn yksi iso plussa oikeuksiinsa: Pimeää ja kuraista työmatkaa kun ei ole metriäkään! Yhä vakuuttuneemmaksi tulen ajatuksesta, että tämä on vuoden parasta aikaa. Kesän kiire takana, joulun kiire edessä, suvanto tässä ja nyt.

Avainsanat: syksy, hiljaisuus

SYYSLOMAVIIKKO

Sunnuntai 18.10.2015 klo 19:07

Illat alkaa olla niin pirskatin pimeitä, ettei meinaa millään uskoa kellon viisareita. Onkohan se pysähtynyt... ei, tikitys kuuluu... jätättääköhän se... no ei, tarkistin kännykästä. Ja vielä ollaan kesäajassa. Oikein säpsähdin lauantaina huomattuani, että hoitelin iltatallin yli tunnin etuajassa. Hevothan oli tyytyväisiä aikaisesta illastamisesta. Näin sitä käy, kun herää aamulla ennen kukkoa!

Koulujen syyslomaviikolla arkeamme piristi kaksi ekaluokkalaista, entisiä hoitokavereita. On hassua, miten se pieni persoona saa vauhtia koulumaailmasta. Nämä meidän kuviot taisivat tuntua heistä perin lapsellisilta. Tunsin itseni taas aika nipoksi hillitessäni villiä ja vapaata menoa ja yrittäessäni tarjota tekemistä, mistä he vielä puoli vuotta sitten pitivät... ääh, me halutaan leikkiä turtlesia : )

18.10.JPG

18.10-2.JPG

Alkuviikolla pääsi pikkuväki hevoshommiin.

Avainsanat: syksy, ponistelua

SUNNUNTAIAAMUN HIDAS HERÄÄMINEN

Sunnuntai 11.10.2015 klo 9:09

11.10-2.JPG

Yritin pyhäaamun kunniaksi nukkua hiukan tavanomaista pidempään, vaan eihän siitä näin tottumattomana mitään tullut. Päinvastoin, kahvia hörpin pienen pannullisen verran ennen kuin unenpöpperöinen pää pääsi mukaan syksyn tarjoamaan pirteään olotilaan. Syötävän ihana on tämä kuurainen, kirpeä lokakuun aamu väreineen ja tuoksuineen.

Kylmenevät säät ovat tuoneet metsänväen pihapiiriin. Ikkunan takana ruokinnalla käy vakiotinttien ja pikkuvarpusten lisäksi tikka ja muutama närhi. Yhtenä aamuna siinä huilaili porukasta jälkeenjäänyt nuori sepelkyyhky. Kauriitkin uskaltautuvat aivan lähelle laiduntamaan.

12.10.JPG

11.10.JPG

Eilen aamulla kun maisema oli vielä aivan hiljainen, valjastin molemmat "mustat pojat" reen eteen ja ajoin kesäisellä laitumella aamulenkit. Pienempi otus riemastui kuvitellessaan, että syömäänhän tänne tultiin. Oikeasti yritän vimmatusti saada siltä tuota kesämahaa pienemmäksi. Yritys on ehkä tuomittu epäonnistumaan niin kauan kun se tarhastaa vanhan huonohampaisen äitinsä kanssa. Mamman mutustelu on niin verkkaista, että heinät ehtivät parempiin suihin...

11.10-4.jpg

Uutta vauvaa en vieläkään ole nähnyt kuin kuvissa. Porukassamme jylläävä räkätauti on nyt minussakin, joten aika itsekästä olisi mummon viedä "rotinoiksi" tuore flunssa : (

Avainsanat: syksy, luonto

KIRKKAITA PÄIVIÄ

Torstai 8.10.2015 klo 7:39

8.10.JPG

Ompa saatu nauttia upeista kirkkaista syyspäivistä. Tällaisena aurinkoenergialla toimivana tyyppinä alkaa vanheneva kroppa tosin hiukan "piiputtamaan" polttoaineen vähetessä. Lokakuun pimenevissä illoissa on kuitenkin se valoisa puoli, että selkeä päivärytmi on helppo löytää. Illalla työteliään päivän päätteeksi lojun sohvalla kuin vanha koira mukavia miettien tummenevaa taivasta tuijotellen.

En tiedä onko hyvä vai huono asia, että on aikaa ajattelulle. Liikaa kun miettii, tulee tarve pyristellä irti kaikesta tavanomaisesta, tehdä ja ajatella vastoin valtavirtaa. Onneksi tunnen itseni niin hyvin, että tiedän toisinaan yrittäväni enemmän kuin mihin on lahjoja annettu (niin isoissa kuin pienissäkin asioissa). Hetken möyhättyäni sitten palailen "maan pinnalle", huomatakseni kuinka ihanaa ja turvallista tavallisuus ja keskinkertaisuus sittenkin on. Yksi esimerkki sellaisesta pienestä asiasta: Aloitin kesällä tähän asti vaativimman ikonin maalaamisen itsevarmana taiteellisista kyvyistäni. Siinähän se suurin virhe olikin. Ei tullut ikonia... tuli kalanperkuulauta!

Täällä jälkikasvu on innostunut uudesta ratsastuksen opettajastaan (äidin tai mummon kanssahan siitä ei tule kuin suuri riita). Pienin on saanut itsevarmuutta jääräpää-poninsa kanssa ja isommat harjoittelevat kuuliaisesti läksyksi saamiaan tehtäviä. Myös hoitolasten kanssa on pystytty enenevässä määrin hevostelemaan.

Viikonloppuna, juuri ennen ensimmäistä pakkasyötä löytyi satulahuoneen välikatolta uusi satsi juuri kuoriutuneita tipuja... on ne somia.

Vaan se syksyn kaikkein "somin" juttu on neljäs lapsenlapsi... pieni uunituore POJANPOIKA! TAIVAAN ISÄN VARJELUSTA TOIVOTTELEN KOKO PIENELLE PERHEELLE!

Avainsanat: syksy, jutustelua

SYNKKÄÄ???

Tiistai 4.11.2014 klo 21:40

Syksyiset säät synkimmillään, mikäs sen mukavampaa! On taas se aika vuodesta kun iloitsen olemattomista työmatkoistani. Ei tarvitse ennen lasten tuloa tallia pidemmälle lähteä. Viipyilevä pimeys laittaa mielikuvituksen töihin niin minulla kuin lapsilla. Aamupäivien sisäleikit tuppaa venymään, kun kukaan ei halua ulos. Aika sopuisasti on leikit sujuneetkin.

4.11-14-1

4.11-14-2

Tänään teen "pikkuäideille" nukensängyn ompelukoneen kanteen (niin kuin Astrid Lindgrenin sadussa Kastehelmi). Sitä voi keinutella kuin kehtoa ja aluksi tytöt ovatkin siitä aivan tohkeissaan, kunnes 4-v aikansa vauvaansa tuuditeltuaan toteaa, että "ihan kiva, mutta se pahvilaatikko oli kyllä parempi".

Viime viikolla aloitettiin jännittävät Anni Swanin sadut. Niitä on mukava lukea, kun väki niin hiiskumatta kuuntelee koko pieni mieli siellä sadun maailmassa.

Avainsanat: syksy

PYHÄINPÄIVÄ

Sunnuntai 2.11.2014 klo 9:21

Tämä vanha kuiva kääkkä ei vietä halloween-juhlaa.

Minulle pyhäinpäivä on perinteinen vainajien muistopäivä. Anun porukan hoidellessa hevoshommat, laitan hiukan paremman ruuan. Yhdessä sitten syödään ja kahvitellaan (ruuan jälkeen yksi neidoista lojuu vatsa täynnä sen vallatun uunin edessä lämmöstä täysin siemauksin nautiskellen). Illansuussa käydään haudoilla. Tosikkomaisuuttani tässä asiassa lieventää kynttilät hevosen ja koiran haudoilla.

2.11-14-3

Avainsanat: syksy

LEIKKIPUISTOSSA

Maanantai 13.10.2014 klo 17:49

Jo matkalla puistoon, ovat innokkaimmat parkkipaikan vierellä vähällä sukeltaa sorsien seuraksi.

13.10-14-3

Vaan kyllä on nämä leikkipuistot upeita. Vaikka kunnat säästää ja säästää, on hienoa että edes tällä tavoin lapsiin satsataan. Tänään vietetään aamupäivää Järvenpäässä... Silkkiuikku taisi olla tämän puiston nimi. Lapset viihtyvät ja hoitotäti on aivan kuin Liisa ihmemaassa.

13.10-14-4

13.10-14-213.10-14-1

Avainsanat: syksy

SE KANA!

Perjantai 19.9.2014 klo 20:53

Ai että tykkään näistä syysaamuista. Pitkän kesän jälkeen virittelen ensimmäisiä kertoja tulia uuneihin. Tuvassa ja sielussa lämmin kodikkuus. Lapset tupsahtavat ovesta hyväntuulisina ja puuropöydässä käy innostunut pulina alkavaa päivää suunnitellessa. Näiden apulaisteni kanssa valmistaudutaan viuhuvien kylmien syyssäiden tuloon. Perunat on kaikki kellarissa. Oman pihan pieni omenasato mehuina ja soseina. Eläinten talvitarhat korjattu, laidunkausi kun on jo ihan lopuillaan.

19.9-14-1

19.9-14-2

Tänään kärrätään polttopuita liiteriin, jospa syksyn mittaan saisin loputkin pilkottua klapeiksi. Siinä puita nakellessa korviimme kantautuu jostakin ihan läheltä pienen pientä piipitystä. HAA... nyt se karkulaiskana löytyi. Se on tehnyt pesän kanalan välikatolle. Siis puuliiterin kanssa samaan rakennukseen. Siellä se hoivailee tuoreita tipujaan. Laitan kahdet hanskat päällekkäin, haen tikapuut ja alan muuttamaan kerrosta alemmaksi raivoisaa yllätettyä kanarouvaa. Ompa pienimmillä lapsilla ihmettelemistä raottaessani pahvilaatikon kantta, johon olen tiput kerännyt. Siinä suhinassa olen laskevinani 11-13 tipua. Tarkistetaan luku kunhan ensin kotiutuvat kanalaan. No niin, yksi huoli pois!

19.9-14-3

Avainsanat: syksy

Vanhemmat kirjoitukset »