HARMAAN AJAN KIRJAVAT PÄIVÄT

Torstai 15.11.2018 klo 16:56

Kyllä nukkuminen vaan on mukavaa tähän vuodenaikaan. Parasta omassa pienessä arjessa on, kun aamulla herää tyytyväisenä ilman mitään sen kummempaa syytä. Ikkunasta katsellessa aamun pimeys ja päivän harmaus tuntuvat levolliselta. Mitähän tänään tehtäis... vai tehtäiskö mitään?

PB150066.JPG

Tällä viikolla on sisäleikeissä viihdytty tavallista enemmän. Ne pestyt legot ovat olleet tosi suosittuja. Hassua... kun niitä on hiukan vähemmän tarjolla ja ne ovat pöydällä nenän edessä, ne inspiroivat rakenteluun ja leikkeihin. Lattialla palikat potkitaan pianon tai sohvan alle tai ne häviävät muuten vaan jollain omituisella tavalla.

PB150015.JPG

Viikon sadepäivä pelmuttiin Villen Viidakossa. Kiva paikka, vain kotiinlähtö tuotti suuria ongelmia... 

PB150048.JPG

PB150050.JPG

 ...ja tänään heppailtiin Anun poppoon kanssa (osa aivan nurinkurisesti). Yhdeltä pieneltä jäi väliin, kun "ego" pullisteli niin, ettei kypärä "mahtunut" päähän.

PB150059.JPG

Avainsanat: syksy

MIKÄ RÄKIS!

Lauantai 27.10.2018 klo 20:01

Sellainen räkis iski hoitotätiin, että alkuviikon aamut valkenivat aivan "maailmanlopun" tunnelmissa (kuva otettu tiistaina aamutalliin mennessä).

Onneksi vain kaksi hoidokkia paikalla ja he taisivat olla tyytyväisiä, että kerrankin tuo on hiljaa. Tämä oli taas hyvä muistutus, että tältähän se lapsistakin tuntuu.

PA230004.JPG

 

PA260020.JPG

PA260011.JPGPA260014.JPG

Perjantaina jo täysi tohina päällä...

Avainsanat: syksy

PIENELLÄ LOMALLA...

Maanantai 15.10.2018 klo 9:23

...Päiväkummun kylpylässä. Sieltä laiturin nokalta katselin Karkalinniemeä tällä kertaa lännen puolelta ja kaipasin venettä tutuille poluille päästäkseni. Ei maar... hyvä oli täälläkin hemmoteltavana. Odotellessani omaa aikaani jalkahoitoon osui käsiini kymmenien naistenlehtien seasta Heikki Willamon kirja HUUHKAJAVUORELLA. Tämä täytyy hankkia omaankin kirjahyllyyn. Se vei metsään siinä nojatuolissa istuessa ja oli muuten paljon luetumman näköinen, kuin ne kaikki Me Naiset sun muut. Jalkahoitajalta kuulin taas kunniani... voisihan näille tehdä jotain useamminkin kuin kerran kahdessa vuodessa!

Syksyinen luonto oli täälläkin mahdottoman kaunis, lämpötila aivan kesäisissä lukemissa. Hyvän ruuan, saunan ja uinnin päälle vain kuljin ja ihailin. Kotimatkalla kiersin Mustion linnan ja Fiskarsin kautta... ja vain ihailin. Tästä epätodellisesta syksystä olen ottanut kaiken ilon irti ajattelematta pätkääkään ilmaston muutosta!

PA130002.JPGPA130025.JPGPA130044.JPGPA130015.JPGAmpiainen ahertaa vielä täyttä päätä...

PA140050.JPGPA140076.JPGPA140124.JPGPA140127.JPGAika hulppea talli Mustiossa...

PA140098.JPGPA140091.JPGLummepolulla...

PA140117.JPG...ja puistossa.

PA140080.JPGPA140181.JPG

Fiskarsissa...

PA140185.JPGPA140196.JPGPA140167.JPGMinäkin haluaisin tämmöisen...

Avainsanat: syksy, luonto

TAAS VAAN IHAN TAVALLISTA

Torstai 11.10.2018 klo 13:20

Päivät soljuneet omalla painollaan, mitään ihmeellistä aikaan saamatta. Hoitotäti seisoskelee haltioituneena pihalla uskomattoman upeaa syksyä katsellen. Jospa tästä arkisen olon kauneudesta tarrautuisi jotain lapsiin... ihan pysyvästi. Nämä on niitä pieniä suuria hetkiä, joihin ei tarvita rahaa... kunhan vaan katselee. Tällaisiahan ne omankin lapsuuden syksyt aina olivat... muistaakseni : )

PA080004.JPG

PA040015.JPG

PA110028.JPG

PA110019.JPG

PA110042.JPG

Tänään kaksivuotias auttoi tallihommissa ja kuunteli kanalan ikkunan alla kun siellä "öh, öh, ääni kiakuu".

Avainsanat: syksy

EI MUUTA IHMEELLISTÄ, KUIN ARKI...

Lauantai 29.9.2018 klo 10:12

Voi kuinka on kaunista... syksyn ensimmäinen pakkasaamu. Auringon nousun aikaan nurmilla hopeinen silaus ja tintit ikkunan takana kolkuttelemassa... vienpäs niille siemeniä.

20180915_135331.jpg

P9250035.JPG

P9230058.JPG

Mennyt viikko oli varsin tavallinen leikkeineen ja heppailuineen. "Dementoitunut" mummo-poni järjesti hauskoja hetkiä karkailemalla tarhastaan vähän päästä. Sitä ei hetkauttanut kulkeeko aidassa sähkö vai ei. Onneksi ei ole autoteitä ihan lähellä.

Arjessa aamujen hämäryys käynnisti leppoisat koululeikit ja kutsui lököilemään satukirjojen maailmaan. Tällä viikolla kaksivuotiaskin hiffasi kirjakaapin varsin mielenkiintoiseksi paikaksi. Suosituimmaksi osoittautui (niin kuin lähes jokaisella pikkumiehellä) Tammen kultaisten Viisi pientä palosotilasta. Isommille luetaan jälleen kerran Piilomaan pikku aasia.

P9270004.JPG

Pihalla on leikitty piilosta. Isommista on hienoa, kun kukaan ei löydä. Ja kukaan ei voi löytää, kun varmemmaksi vakuudeksi laittaa vielä itsekin kädet silmille: ) Pienimmästä taas ihanaa kun löydetään... onpas hyviä piiloja...

20180925_151340.jpg

P9250016.JPG

P9250021.JPG

P9250017.JPG

Avainsanat: syksy

SATEELLA

Maanantai 17.9.2018 klo 13:25

Suosittu syyslaji vuodesta vuoteen... "sateenvarjokävely". Se vetää vertoja jopa lätäköissä juoksemiselle. Tässä lajissa tyyli on vapaa. Yksi "leijailee" kuin Maija Poppanen, toinen vetää kuin lelukoiraa perässään, kolmas hyppii kevein askelin nuorallatanssijan tavoin... neljäs pitää sadetta.

P9170012.JPGP9170015.JPGP9170018.JPG

Avainsanat: syksy

TIETYÖPÄIVÄ

Keskiviikko 11.10.2017 klo 13:53

Sateista huolimatta löytyy lokakuusta kauneuttakin, josta kohta jäljellä on vain muisto viimeisten lehtien irroittaessa otteensa kolean tuulen tuiverruksessa.

11.10-1.JPG

11.10-2.JPG

Ja tämmöiseltä näyttää pihatie tänä syksynä...

11.10-3.JPG

...ei suurta eroa ojaan!

... onneksi on innokkaita tietyöläisiä paikalla... niin innokkaita, että lätäköistä ja puroista tulee pientä kinaa - Älä kuule ota mun kuraa!

11.10-4.JPG11.10-5.JPG

Avainsanat: syksy

AAMUTUIMAAN

Sunnuntai 8.10.2017 klo 8:40

Kello ei ole paljon mitään kun sateen niin tutuksi tullut rummutus herättää. Hoitelen aamutallin ja keitän pannullisen hyvää kahvia... pyhäaamun hiljainen hetki... nautittavaksi tarkoitettu.

Löysin viime käynnillä kirjastosta mielentilaani ja myllerryksessä olevaan ajatusmaailmaani sopivan kirjan: Vappu Taipaleen Isoäitikirjan. Ompa "armollista" luettavaa. Joskus kaiken tohottamisen sijaan riittääkin että vain olet olemassa... ihan semmoisena. Kuinkahan oppisin "vain olemaan". Onnistuuhan se näin aamutuimaan, mutta autas kun on kofeiinit naamassa niin mitäs sitten!

Kirjoista vielä... Dostojevskin jätin huilaamaan. "Rikos" on tehty, mutta "rangaistus" odottakoon. Lapsille luen (yleisön pyynnöstä) ties monettako kertaa Piilomaan pikkuaasia.

17.11-12.JPG

Yksi kappale lapsenlapsia nukkuu yläkerrassa. Hänen kanssaan innostuimme eilen siivoamaan satulahuonetta. Romun ja turhan määrä on niin valtava, että hiukan se jäi vielä kesken. Karsimme paljon ylimääräistä kirpputorikuormaan ja jotain kaatiksellekin. Vaan kylläpä oli kiva ihailla työnsä jälkiä ja ihmetellä, kun sieltähän löytää nyt tarvitsemansa ja mahtuu satula sylissä kääntymään... ei siis tarvitse peruuttaa ulos: )

Tämä samainen lapsi on suvun "pizzamestari". Illalla pistelimme kahteen pekkaan menemään hänen luomuksensa (salamia ja paljon aurajuustoa). Uunipellillisestä ei montaa palaa jäänyt.

No niin, nyt on pannu tyhjä ja 14-vee alkaa heräillä. Hänen on aika valmistautua aamupäivän sählypeliin. Ja minulla kahvi teki tehtävänsä... nyt se alkaa... hetken vielä mietin, että mikä alkaa. Jos vaikka teen sen satulahuoneen valmiiksi: )

Avainsanat: syksy

ENTISEEN MALLIIN

Keskiviikko 4.10.2017 klo 13:42

Hei vaan pitkästä aikaa. Täällä on elelty ihan vanhan kaavan mukaan, eli kirjoittamiseen ei ole juuri aikaa tai puhtia liiennyt.

Jo pari viikkoa sitten päättyi laidunkausi niin oikeilla kuin leikkihevosilla ja lasten mieluisin leikkipaikka on ollut talli. Siellä hoidellaan puuhevosia, keppihevosia ja ihan oikeitakin hevosia. Pikkulintujen ruokinta on myös aloitettu. Ikkunan takana käy ihana tinttien vilske.

PA010020.JPG

PA010006.JPG

4.JPG

Vaikka kivaakin on ollut, ei kaikki kuitenkaan ole aivan kohdillaan. Jonkinlainen pieni epäsopu  on soljunut päiviimme mukaan. Se vie itsestäni totaalisesti innon järjestää tai mahdollistaa mitään erikoiskivaa. Toisinaan tuntuu, ettei silmät ja korvat ehdi havainnoida kaikkea mitä pinnan alla tapahtuu.  Nyt on aika pitää "suurennuslasipäivä", jolloin leikit leikitään aivan silmieni alla ja vielä niin, että kuulen jokaisen sanan kaikki sävyt. Ehkä pahinta lasten riitelyssä on se, että itse tunnen siitä syyllisyyttä... jotain oleellista on jäänyt huomaamatta... kaikki ei välttämättä ole sitä miltä ensisilmäyksellä näyttää. Tottavie tässä hoitopaikassa ei yksikään saa tuntea itseään kiusatuksi eikä kiusaajaksi... JA PISTE!

4.10-1.JPG

4.10-2.JPG

4.10-3.JPG

Vaan kylläpäs tuli tänä aamuna vettä taivaalta. Meille oli hankaluuksia päästä kuivin jaloin... oikea vedenpaisumus pihassa. Hevosetkin saivat jäädä talliin heiniään rouskuttelemaan.

Avainsanat: syksy

VOI SURKEUS

Lauantai 16.9.2017 klo 10:03

Kuukausi jo kulunut loman lopusta, mutta latteeta on... voi, voi! Pienten tekemättömien töiden romukoppa kolisee häiriten arjen rauhaa rakastavaa sieluani. Talliremonttikaan ei ota valmistuakseen. Taisin kesän kynnyksellä haukata liian suuren palan. Ei auta kuin niellä korvien välissä lymyävä pettymys, joka häiritsee normaalisti niin ihanan syksyn soljumista. Jokin alakulo painaa harteilla...

Perinteisesti nyt olisi alkamassa "kirjojen vuodenaika". Itselleni minä onneton valitsin Dostojevskin romaanin Rikos ja rangaistus paikatakseni aukkoa yleissivistyksessäni. Tässä surkeassa mielentilassa se on kyllä rankkaa luettavaa. Järkevää olisi siirtää tuonnemmas.

Lasten kanssa on eletty niin kuin ennenkin. Ehkä he eivät huomaa innottomuuttani, mutta itsellä on tunne että teen työni huonosti.

Tänä lauantaiaamuna herään väsyneenä. Jotain tarttis tehdä... taidan lähteä metsään. Siellä on ainakin kaunista...

(hiukkaa myöhemmin)... kotiin tuomisina suppilovahveroita ja hirvikärpäsiä : )

16.9-3.JPG

16.9-1.JPG

16.9-2.JPG

... ja sitä paitsi... AINA EI TARTTE JAKSAA... EIHÄN?

ps. Riistakamera oli sittenkin asennettu väärin. Siinä oli 156 kuvaa Anun hevosesta!

Avainsanat: syksy

ARKI ASETTUU UOMAANSA

Tiistai 29.8.2017 klo 19:50

Sen verran meno tasaantunut,että syyskauden ekat heppailut onnistuivat ilman suurta draamaa. Isommat auttoivat pienempiä ja silmät loistivat niin autetuilla  kuin auttajilla. Eiköhän se arki tästä ala asettua... ja voi kuinka kauniita ovat nämä kesän viimeiset aamut!

29.8-1.JPG

29.8-2.JPG

29.8-3.JPG

29.8-4.JPG

29.8-5.JPG

29.8-6.JPG

29.8-7.JPG

29.8-8.JPG

29.8-9.JPG

29.8-10.JPG

29.8-11.JPG29.8-12.JPG

Avainsanat: syksy

"PUUNHALAAJA"

Perjantai 25.8.2017 klo 8:37

Vielä eletään kalenterin mukaan kesää, mutta pohjoiseen kääntynyt tuuli tuo syksyn tuntua tullessaan. Mukavaa taas viritellä tulia hellaan ja uuniin. Se tulee jostain kaukaa lapsuudesta, kun puuhellalla hautuva puuro tekee aamuisesta kodista niin lämpimän... kaikella tapaa.

Muutenkin noilla polttopuilla on lämpöarvoa myös henkisessä mielessä. Arvaattekos mikä on paras paikka kun uutismaailman mielipuolisuus ahdistaa. No... tämän tilan levollisin paikka on puuliiteri! Mitä enemmän töitä ja valmiita puita, sen rauhoittavampaa. Kautta vuosisatojen suomalainen on hakenut suojaa metsästä, eikä nykyihminen taida tehdä siinä poikkeusta. Vaikka klapeiksi pilkottuina puut rauhoittavat ajatukset johonkin vakaaseen, lämpimään ja turvalliseen, joka on aina ollut ja tulee olemaan.

25.8-1.jpg

25.8-2.JPG

Työsaralla täällä fiilikset iloisesta alusta huolimatta hiukan lässähtivät. Nyt totutellaan uudelleen aamuheräämisiin ja arjen säännöllisyyteen. Hiukan on myös oman paikan varmistelu käynnissä. Nuo puuhommat ja oikea työ (joskus hiukan lahjottunakin), missä lapset voivat olla avuksi rauhoittavat. On tärkeää tuntea itsensä tärkeäksi!

Avainsanat: syksy

LOMAN LOPPU

Sunnuntai 13.8.2017 klo 19:35

Kuulaat aamut, sähkölangalle helminauhaksi kerääntyvät pääskyt ja sienimetsän tuoksu tuovat ensiviestin lähestyvästä syksystä. Upea ukkonen vielä kruunasi lauantai-iltana loman loppua. Tykkään ukkosesta... myönnettäköön, että sellaisessa myrskyssä en ole ikinä ollut mitä tarvitsisi pelätä. Sen verran rajuilma teki kolttosiaan, että heräsin yön pimeimpään aikaan pihasta kuuluviin laukka-askeliin. Vanha haapa oli kaatunut laidunlangoille ja hevoset lähteneet uteliaina tutkimaan aukkoa aidassa. Minä siitä yöpaidassa ja kumisaappaissa pihalle ja siinähän Oiva ja Elsa hölmistyneinä "kyselivät" että mitäs nyt, kuinkas tässä näin kävi? Aamun valjettua näin jäljistä, että ne olivat käyneet melkein ovella "minua kyselemässä".

paaskyt....JPG

Niin... ja kesäloma päättyy... ihan kiva. Säännölliset ruoka-ajat ja riittävät yöunet ovatkin jo tervetulleita... ja niin myös te rakkaat lapset : )

Avainsanat: syksy

"SILPPUA"

Sunnuntai 20.11.2016 klo 21:16

Ikkunan takana vaaniva synkkyys luulee saavansa apeutta aikaan... vaan ei saa. On niin touhukas ja kaikin puolin mukava viikko takana, ettei juuri mikään harmita, edes se pieni menetetty talvi. Alan jo odotella joulun odotusta : ) Piparkakut mielessä, taikinat pakastimessa. Myös vinttikomeron viimeisessä nurkassa nököttävää ruskeaa joulukoristepahvilaatikkoa kävin jo hiukan hiplailemassa... k

Työharjoittelijallamme oli näyttöviikko ja vierasta tätiä kävi meillä harva se päivä. Lapset tykkäsivät harjoittelijasta kovasti ja siinä sivussa myös koettelivat kovasti. Ilokseni huomasin, että minulta sujuu ajattelutyö vielä joten kuten. Olen siis viime aikoina joutunut puhumaan mitä ajattelen ja ajattelemaan mitä puhun : ) Selittelemään arjen pikku tapahtumia, sekä suuria pienen ihmisen hyvinvointiin tähtääviä toimia.

20.11-1.JPG

Eilinen lauantai, vanha Porvoo ja päivä ystävän seurassa kruunasi viikon. Että sitä voikin muutamassa hetkessä karistaa itsestään monta, monta vuosikymmentä ja silti jutustella elämästä isoäitimäisellä ymmärryksellä. Tuntuu, että hymyilen vielä tänäänkin eilistä hymyä laitellessani ruokaa pihalla hääriville isoille ja pienille hevostelijoille.

Avainsanat: syksy, ystävä

ODOTUSTA ILMASSA

Tiistai 1.11.2016 klo 20:05

Kuuraiset pellot ja päivien hämäryys. Ilmassa taianomaista ensilumen odotuksen tuntua. Sunnuntaina kävin mökkimaiseman hyvästelemässä. Siellä järvi rauhoittunut samaan odotukseen. Talletan itseeni luonnonpuiston hiljaisiksi käyneet polut, sammalen mieltä rauhoittavan syvän vihreyden. "Vien" ne mukanani arkeen. Venettä kumolleen äheltäessäni tuumin, että liki päivälleen puolen vuoden kuluttua kiiruhdan tänne takaisin lumoutumaan sinivuokoista ja keväisestä linnunlaulusta.

1.11-3.JPG

1.11-2.JPG

1.11-1.JPG

Täällä kotona laitamme lasten kanssa muutaman uuden ruokintapaikan pikkulinnuille ja muulle metsän väelle. Lähdemme tutulle polulle, joka onkin viimekesäisen harvennuksen jäljiltä surullisen näköinen ja lasten pienille jaloille hankala kulkea. Risukoiden kanssa riidellessä kuului neljästä suusta tahdikasta jurnutusta : -Tyhmä metsäkone... tyhmä metsäkone... tyhmä metsäkone! Helpotus oli suuri päästessämme vihdoin kalliolle mistä kotipiha näkyi. Kymmenen pistettä kaikille metsänkävijöille... yksikään ei hermostunut...

1.11-6.JPG

1.11-4.JPG1.11-5.JPG

Avainsanat: syksy

AAMUSTA PÄIVÄ ALKAA...

Keskiviikko 12.10.2016 klo 13:36

Yritän varjella aamun ensimmäisten hetkien levollista ilmapiiriä. Kaikki lapset koolla aamupalalla viimeisiä unenrippeitä silmistä karistellen. Tämä hetki kertoo mihin suuntaan päivä lähtee. Onhan se myös pitkälti hoitotädin omasta vireystilasta kiinni pysyykö sopuisuus mukana menossa vai ei... joka aamu voi kuitenkin aloittaa ihan puhtaalta pöydältä. Eilisiä kärhämiä ei muistella.

Aamupuuroa popsiessa seurailemme tinttien touhukasta vipellystä ikkunan takana. Aloittelin jo lokakuun alussa niiden ruokinnan, sillä sitä huolettomuutta on niin kiva seurata... kumpa pääsisinkin osalliseksi.

Tänään oli uudessa kodassa "tuparit". Tarkoittaa eväskoria ja pientä lyhtyä tunnelmaa tuomaan. Viime viikolla aloittelimme rankojen raahaamisen rakennuspaikalle. Eilen pystytimme ja tänään peittelimme pressulla. Tämän vuoden kota onkin aivan pihapiirissä, joten sinne voi lapset hilpaista vaikka ihan keskenään.

12.10-1.JPG12.10-2.JPG12.10-3.JPG12.10-4.JPG

Avainsanat: syksy, luonto

NAUTISKELUA JA RATSASTELUA

Sunnuntai 2.10.2016 klo 21:14

Tämä täti se ei vaan saa tarpeekseen näistä upeista syysaamuista... ei voi kuin ihailla, antaa mielensä uinua usvassa ja unohtaa tekemättömät työt. Eilisellä lenkillä sai metsä helliä valoineen ja tuoksuineen sekä kuskia että hevosta. Yleensä tämä musta ruuna muistuttaa olemukseltaan höyryveturia, mutta nyt se malttoi ja ohjat kaulalla lönköteltiin tuttu lenkki.

2.10-1.JPG

2.10-2.JPG

Tänään pienin ratsastaja halusi mennä sillä tunnille. Koomisen näköistä, kun pienet jalat eivät yllä satulansiiven alapuolelle. Aikanaan oma äitini muisteli, etten ollut itse yhtään isompi ensimmäisen ratsastustuntini aikoihin. Saappaani kuulema vaan paukuttivat satulaa eikä hevonen liikkunut mihinkään. Vaan pojasta (siis tytöstä) polvi paranee. Kummasti tältä lapsenlapselta (7v.) onnistuivat jopa etuosakäännökset ja pohkeenväistöt. Kun valmentaja vielä lopuksi kehui, oli ilme niin muikea että : )

2.10-3.JPGPA020050.JPG

Avainsanat: syksy, hevostelua

JO ON AIKAKIN...

Keskiviikko 28.9.2016 klo 20:52

Ihanaa... sataa ja tuulee! On se vaan aikakin jo oikean syksyn tulla. Mukava vetää villasukat jalkaan, tehdä tuli uuniin ja katsella illalla pimeitä ikkunaruutuja pitkin valuvaa vettä. Nyt voi omassa elossakin laitaa syysvaihteen päälle, eli rauhoittua lepäämään ja nautiskelemaan pelkästä olemisesta.

Hassua, että tallikin tuntuu nyt niin kodikkaalta hepojen tultua laidunkauden jälkeen ensimmäiseksi yöksi sisälle : )

28.9.JPG

Avainsanat: syksy

MARRASKUU PARAS KUU

Sunnuntai 8.11.2015 klo 20:31

Isänpäivän ilta pimenee ja ah, niin lokoisaa on iltatallin jälkeen käpertyä uunin eteen kotipesän lämpöön. Edessäpäin odottaa vuoden pimeistä pimein aika. Marraskuussa ei tarvitse olla yhtään pirteä.  Hiukan nuupahtaneena on hyvä sulautua harmaisiin verkkaisiin päiviin... ikään kuin maastoutua mieleltään marraskuuhun ja levätä "pohjamutia myöten". Tämä on myös kirjojen ja "fundeeraamisen" aikaa. Marraskuun tyyneys kypsyttää, tai hienommin sanottuna jalostaa joitakin epämääräisesti päässä ajelehtivia ajatusten aihioita. Kirjastosta tulee kannettua isot pinot lukemista sekä itselle, että lapsille. Nykypäivän tehokkuusajattelulle irvistäen voimme suunnitella päivät oman ja lasten vireystilan mukaan... tai olla suunnittelematta. Marraskuussa pääsee myös perhepäivähoitajan työn yksi iso plussa oikeuksiinsa: Pimeää ja kuraista työmatkaa kun ei ole metriäkään! Yhä vakuuttuneemmaksi tulen ajatuksesta, että tämä on vuoden parasta aikaa. Kesän kiire takana, joulun kiire edessä, suvanto tässä ja nyt.

Avainsanat: syksy, hiljaisuus, jutustelua

SYYSLOMAVIIKKO

Sunnuntai 18.10.2015 klo 19:07

Illat alkaa olla niin pirskatin pimeitä, ettei meinaa millään uskoa kellon viisareita... ja vielä ollaan kesäajassa. Oikein säpsähdin lauantaina huomattuani, että hoitelin iltatallin yli tunnin etuajassa. Hevothan oli tyytyväisiä aikaisesta illastamisesta. Näin sitä käy, kun herää aamulla ennen kukkoa!

Koulujen syyslomaviikolla arkeamme piristi kaksi ekaluokkalaista, entisiä hoitokavereita. On hassua, miten se pieni persoona saa vauhtia koulumaailmasta. Nämä meidän kuviot taisivat tuntua heistä perin lapsellisilta. Tunsin itseni taas aika nipoksi hillitessäni villiä ja vapaata menoa ja yrittäessäni tarjota tekemistä, mistä he vielä puoli vuotta sitten pitivät... ääh, me halutaan leikkiä turtlesia : )

18.10.JPG

18.10-2.JPG

Alkuviikolla pääsi pikkuväki hevoshommiin.

Avainsanat: syksy, ponistelua

Vanhemmat kirjoitukset »