PIRISTYSTÄ AIKUISILLEKIN

Lauantai 29.9.2012 klo 17:02

Sain muutama vuosi sitten lahjaksi runoilija Atu Ruotasen kirjan Satulaan (kuv. Marjo Nygård, kust. Lasten keskus). Osaan sen riimit jo lähes ulkoa, mutta edelleen ne saavat minut ääneen käkättämään. Olen mainostanut Ruotasen runokirjoja ystävilleni lääkkeeksi "pitkälle edenneeseen aikuisuuteen". Kannattaa nauttia esim. aamukahvin kera hissukseen mutustellen.

Tässä muutama näyte:

SATU PRINSESSASTA

"Nälkä prinsessalla kihlajaisten alla, täyttäneet ei pakkia pari prinssinakkia. Siispä kunkku itarin, hälle köyhän ritarin paistoi aamuin illoin, kuningatarhilloin..." 

tai NOITAJUOMA

"Rupikonnan kutua, pilvistä ja utua, känsän kääntöpuolia ja metri suolia.

Tukka täysin sekaisin ihmejuoman tekaisin, jäiksi hiilet grillistä, juodaan pillistä!

...ja onkohan kukaan muu kirjoittanut runoa vessanpöntöstä

PELIKAANI

Pelikaani päässä vettä, kaakeleihin lyötykin. Kohisi ja tuumi että, kelpaa kerran syötykin!

10.jpkarpassieni

Suosittelen lämpimästi Ruotasen tekstejä Nygårdin oivallisilla kuvituksilla hukatun huumorintajun etsinnässä.

Avainsanat: jutustelua, sadut

VANHAN SADUN OUDOT SANAT

Torstai 23.8.2012 klo 13:58

Elsa Beskowin Hattulan väki herättää keskustelua pienissä kuulijoissa. Siinä on tämän ajan lapselle perin outoja sanoja, joista jutustelu rönsyää entisaikain lasten elämään. Mitä tarkoittaa selkäsauna ja vitsa? Hämmästyneitä päitä nousee tyynyiltä... ai takapuolelle vai??? Entäs korvapuusti... voi niitä kyllä syödäkin, tietää 4-vuotias. Nämä tämän päivän terveen itsetunnon omaavat lapset hihittelevät entisaikain kurinpitoa.

hattulanvaki

Seuraava varsin outo sana on kosia. Ensin he ounastelevat, että se olisi myös jotain selkäsaunaan verrattavaa. Kerron, että se on aivan päinvastaista: Toinen tykkää toisesta niin paljon, että haluaa mennä naimisiin tämän kanssa. Silloin 3-vuotias muistaa, kun hänen omat vanhempansa viime kesänä vihittiin. Ne olivat olleet hänelle hauskat ja mieleenpainuvat juhlat... ja aattele, iskäkin oli mukana, hän lisää loistavin silmin.

paivaunet

Kauniita unia pienet pellavapäät...

Avainsanat: sadut

METSÄSSÄ

Tiistai 21.8.2012 klo 16:52

Neljävuotias muisti viime retkestä, että pitää laittaa saappaat jalkaan... muuten voi nähdä käärmeitä!

kalliolle

Kanalan nurkalta lampsittiin pieni pätkä pihatietä. Muurahaiskeon ja ketunleipien jälkeen noustiin ryteikön kautta kalliolle. Vaikka silmät tarkkana etsimme kanttarelleja ja tatteja, ei niitä tällä kertaa löytynyt.

ketunleipia

Löytyi kuitenkin jotain paljon kummallisempaa... lasten kanssa kun lähtee metsään, lyövät tosi ja satu kättä keskenään.

Yksi heidän lempikirjoistaan on on Kastehelmi (Lindgren/Lindenbaum). Siinä ihmeellisestä taikasiemenestä kasvaa punapukuinen nukke ja uskokaa tai älkää, samanlaisen "nukenhatunalun" lapset huomasivat pilkottavan sammaleen seasta.nukenhatunalku

dscf0098.jpg

Kuiva kuusen juurakko oli kuin valtava hämähäkki. Isojen kuoppien äärellä pojat pohtivat, ovatko ne jättiläisen vai dinosauruksen jälkiä. Ovat kuulema dinosauruksen, sillä jättiläisiä ei ole olemassa. Löytyi myös paljon "angry birdsin" muotoisia marjoja, sinisiä ja punaisia!

metsamaja1

Sienikori tyhjänä suunnistimme pihaan päin. Vähäksi aikaa jäimme metsämajalle leikkimään ja syömään niitä punaisia "angry birdsejä".

Tämän sienettömän retken opetus oli, että KAVERIA EI JÄTETÄ. Joku on toista ketterämpi metsässä liikkuja, kuitenkin hitaimman ehdoilla mennään välillä pienimmän kadonneita saappaita yhdessä etsien.

puolukoita

Avainsanat: luonto, retkeily, sadut

SADUN AIKA SADUN TAIKA

Tiistai 29.5.2012 klo 17:45

Luimme loppuun Mauri Kunnaksen Suomalaisen tonttukirjan. Siitä ovat lapset kautta vuosien pitäneet. Heille tontut ja haltiat ovat yhtä tosia, kuin jänis pellonreunassa tai pääsky puhelinlangalla. Keväällä yhdessä luonnon kanssa "heräävät henkiin" metsän ja pihapiirin pienet peikot ja keijut. Mielikuvitus voi napata haaviinsa vaikka mitä pikkuolentoja tuuhenevan lehtiverhon kätköistä. Siellä lymyilee salaperäistä, mutta hyväntahtoista väkeä.

Mauri Kunnaksen kirjoissa pelottavatkin otukset ovat kotoisen turvallisia. Oma suosikkini on Mäkisen papan kanssa shakkia pelaava mörkö.

orvokit.png

Avainsanat: sadut

« Uudemmat kirjoitukset