TALVEA ODOTELLESSA

Lauantai 18.11.2017 klo 20:18

Olipa ihana viikon puolessavälissä herätä yhteen valkoiseen aamuun. Vaikkei ohut lumihuntu muuta iloa tarjonnut kuin silmäniloa, käänsi se kaikkien mielet talvisiin asetuksiin. Kuurainen pelto kutsui hevostelemaan. Ratsuksi valitsimme ponivanhuksen, joka osoittikin olevansa oikein virkeällä tuulella. Lapsia nauratti sen pompottavassa ravissa. Pirteä mummoponi olisi halunnut vain juosta ja juosta (toisin kuin laiskanpulskea aikamiespoikansa). Täyttä varmuutta selässä pysymisestä ei ollut ja sekös sai kaikattamaan.

PB150033.JPG

Seuraava aamu olikin sitten jo synkkä ja kylmän kolea. Ei siis kiirettä pihalle. Hömpsövaatematkalaukku esiin ja huima leikki vei viime päivinä luettuun "Mestaritontun seikkailuun". Mökki muuttui tonttuja, noitia, prinsessoja ym. väkeä viliseväksi metsäksi. Tämä vauhdikas tarina satumaan tontusta (ei siis vielä joulutontusta), on näkynyt jo monen päivän leikeissä.

PB150016.JPG

Tarinan "hämäränhuntu" on ollut maaginen esine. Kuka siihen verhoutuu muuttuu näkymättömäksi. Sen alle pääsee myös kaikelta pahalta piiloon. Tuo punainen suuri kirpputorihuivi on ollut rievuista suosituin.

PB170018.JPG

Niin perusteellisen levällään olevat lelut, ettei jalansijaa meinaa lattialta löytää, tuovat hauskan huolettomuuden koko olemiseen. Sekamelska suorastaan potkaisee pois tästä maailmasta : )

PB170007.JPG

PB150009.JPG

Vintinraput toimittavat junan virkaa jolla voi hetkeksi matkustaa pois satumaasta... hiukan huilaamaan ja sitten takaisin helmat liehuen.

PB170014.JPG

Mestaritontun seikkailut (Aili Somersalo) on lähes sata vuotta vanha satu. Jännä, muttei liian jännä. Kaikista kiperistä tilanteista pelastutaan viime tipassa. Tämä selviää jo kirjan alussa, joten kutkuttavin mutta levollisin mielin voi tarinaa kuunnella varmana siitä että kaikki käy parhain päin.

Avainsanat: sadut, arki

PÖYTÄTEATTERIA

Maanantai 13.11.2017 klo 13:52

Innostuttiin taas tekemään oma pikku teatteri.

Tarvikkeet: Pieni sopivasti jännä tarina, innostusta ja mielikuvitusta, kartonkia, vesivärit ja sakset.

Tässä tarinassa metsälampi on juuri jäätynyt ja Pikkupupu äidin varoituksista huolimatta menee jäälle leikkimään ja tietysti pulahtaa kylmään avantoon. Onneksi Pupuvaari on kävelyllä ja pelastaa Pikkupupun. Kotiin palatessa äiti toruu Pikkupupua ja tämä lupaa olla ikinä menemättä salaa lammelle.

Kun hahmot ja lampi ovat valmiit, jokainen haluaa vuorollaan töpsöttää pupuja lammen ympärillä ja sujauttaa Pikkupupun avannonreiästä kartongin alle ja huutaa sielunsa syvyydestä: APUAAA, APUAAA! Homma toistuu niin monta kertaa, että tarinan jännitys alkaa hiipua. Jännitys tuntuu kivalta: )

PB130017.JPGPB130019.JPGPB130027.JPG

PB130032.JPG

Ihan kuin joku odottaisi vuoroaan : )

Avainsanat: sadut, askartelu

AAMUTUIMAAN

Sunnuntai 8.10.2017 klo 8:40

Kello ei ole paljon mitään kun sateen niin tutuksi tullut rummutus herättää. Hoitelen aamutallin ja keitän pannullisen hyvää kahvia... pyhäaamun hiljainen hetki... nautittavaksi tarkoitettu.

Löysin viime käynnillä kirjastosta mielentilaani ja myllerryksessä olevaan ajatusmaailmaani sopivan kirjan: Vappu Taipaleen Isoäitikirjan. Ompa "armollista" luettavaa. Joskus kaiken tohottamisen sijaan riittääkin että vain olet olemassa... ihan semmoisena. Kuinkahan oppisin "vain olemaan". Onnistuuhan se näin aamutuimaan, mutta autas kun on kofeiinit naamassa niin mitäs sitten!

Kirjoista vielä... Dostojevskin jätin huilaamaan. "Rikos" on tehty, mutta "rangaistus" odottakoon. Lapsille luen (yleisön pyynnöstä) ties monettako kertaa Piilomaan pikkuaasia.

17.11-12.JPG

Yksi kappale lapsenlapsia nukkuu yläkerrassa. Hänen kanssaan innostuimme eilen siivoamaan satulahuonetta. Romun ja turhan määrä on niin valtava, että hiukan se jäi vielä kesken. Karsimme paljon ylimääräistä kirpputorikuormaan ja jotain kaatiksellekin. Vaan kylläpä oli kiva ihailla työnsä jälkiä ja ihmetellä, kun sieltähän löytää nyt tarvitsemansa ja mahtuu satula sylissä kääntymään... ei siis tarvitse peruuttaa ulos: )

Tämä samainen lapsi on suvun "pizzamestari". Illalla pistelimme kahteen pekkaan menemään hänen luomuksensa (salamia ja paljon aurajuustoa). Uunipellillisestä ei montaa palaa jäänyt.

No niin, nyt on pannu tyhjä ja 14-vee alkaa heräillä. Hänen on aika valmistautua aamupäivän sählypeliin. Ja minulla kahvi teki tehtävänsä... nyt se alkaa... hetken vielä mietin, että mikä alkaa. Jos vaikka teen sen satulahuoneen valmiiksi: )

Avainsanat: syksy, sadut

OLI KIVA PÄIVÄ

Tiistai 13.12.2016 klo 14:06

Kaksi lasta hoidossa ja heistäkin toinen lähtee eskariin. Jaa,a mitähän tehtäis "neljäveen" kanssa. No, vesivärit esiin ja elävästä arkistosta Kylli-tätiä etsimään. Valikoimme tarinan, jossa hän siveltimineen kertoo tarinan Lucia-neidosta. Piirsin hahmon ääriviivat ja uskomattoman tarkasti lapsi maalasi ja leikkasi sen. Kohta jo pahvilucia leikki sulassa sovussa aiemmin syksyllä tehdyn Prinsessa Ruususen ja hoviväen kanssa.

Päivän saduksi luettiin "Marikki, katso sataa lunta" (Astrid Lindgren). Juuri sopivan jännittävä tarina ja kauniisti kuvitettu (Ilon Wikland). Tästä kirjasta tykkään itsekin, mutta jätän aina lukematta sen kohdan missä inhottava Andersson kaivaa reestä viinapullon ja alkaa laulaa rumia : )

Iloinen päivä tänään : )


13.12-1.JPG
13.12-2.JPG

Avainsanat: sadut

PIMEÄN AJAN PILKAHDUKSIA

Torstai 24.11.2016 klo 17:28

Hiukan tavallista enemmän kulutettu aikaa sisäpuuhissa, piirrelty, maalailtu, askarreltu ja leikitty. Kerran jo etsittiin Ylen Elävästä arkistosta Kylli-tädin piirrossatuja taiteilijan alkuja lapsista esiin nostamaan. "Neljävee" innostui paperinukeista. Ensin leikkimään niillä vanhoilla moneen kertaan teipatuilla, sitten luomaan uusia. Pienimmät lapset jatkavat saksiharjoituksiaan.

24.11-8.JPG

PB240011.JPG

24.11-3.JPG

24.11-4.JPG

On sitä vesisateessa hiukan ratsasteltukin. Näissä ponipuuhissa ei lapset edes huomaa sään synkeyttä. Se on aikuisten keksimä ongelma, ettei muka sateessa voi : ) Pihatietä mennä köpsöteltiin eestaas ja "tonttupenkillä" odoteltiin omaa vuoroa. Innostunut poni pisti välillä raviksi ja voi mikä käkätys kuului satulasta. Ihaalla on hyvin tasainen pehmeä ravi, jossa on helppo istua.

24.11-5.JPG

PB230045.JPG

24.11-7.JPG

Alkuviikolla hain kirjastosta joulun odotus mielessäni MARIAN PIENEN AASIN (Gunhild Sehlin). Sen jonka joka vuosi luen lapsille. Tarina kertoo pienen aasin silmin ensimmäisen joulun tapahtumista. Sen myötä mieli hiljenee ja tuntuu,että on helppo uskoa maailmassa olevan paljon hyvää, kunhan sen vaan saa piilostaan esiin. Tarinassa on selkeät hyvikset ja pahikset ja mikä parasta pahiksista tulee hyviksiä... paitsi Herodeksesta! Ja Maria on niin hyvä, ettei meistä kukaan sitä oikein käsitä.

Itselleni toin "iltasaduksi" PESSI JA ILLUSIAn (Yrjö Kokko). Kyllä mummoillekin sadut ovat hyväksi. Tämän kirjan aivan alkulehdiltä löytyy harmaille tosikoille valoa tuova oivallus. Kirjailijan tyttären tivatessa onko niitä keijukaisia vai ei, vastasi Yrjö-isä pienen haparoinnin jälkeen: "Asia on niin, että keijukaisia ei oikeastaan ole ja oikeastaan niitä on. On ihmisiä, joilla ei ole keijukaisia, ja sitten niitä ei olekaan. Sitten on ihmisiä, joilla on keijukaisia, ja minä uskon, että niitä sitten onkin. Ja luulempa, että sellaisten ihmisten elämä on jollakin tavalla kauniimpaa ja rikkaampaa". Yrjö Kokon elämässä näitä keijukaisia varmasti vilisi, sillä Pessi ja Illusia on syntynyt rintamalla jatkosodan melskeessä.

Avainsanat: sadut

SATUILUA

Torstai 13.10.2016 klo 9:15

Kymmenen kirjaa yhdellä eurolla! Löysin kirjaston poistomyynnistä muutaman vanhan ja aivan ihanan satukirjan: Satutytti ja Piippana (Rauni Kivilinna) on painettu samana vuonna kun itse synnyin, siis tosi vanha. Sen kuluneen nuhruinen ulkoasu kertoo kuinka tykätty se on ollut. Siinä satumaan asukas Satutytti lähtee tutustumaan tosimaahan ja sen kummallisuuksiin. Toinen saman kirjoittajan teos Pikku Untu sisältää satujen lisäksi runomittaan riimiteltyjä pikkutarinoita. Martti Haavion Tuhkimus kuulostaa vanhahtavan kielensä kanssa somalta. Omasta kirjakaapista yksi suosituimmista vuosien varrelta on ollut Marjatta Kurenniemen Onnimanni. Olen ennenkin hehkuttanut kuinka "metsän pieni vihreä mies" vie lapset "hupaisten ajatusten maailmaan". Nämä vanhat sadut etenevät verkkaisaan tahtiin antaen lapselle aikaa sukeltaa mukaan tarinaan.

13.10-2.JPG

Ja nyt taisi taas kasvaa pienet sarvet päähäni: Tyrkytän lasten arkeen aika paljon satua ja muuta mielikuvituksen tuotetta. Ei se johdu pelkästään omasta lapsellisuudestani, vaan siitä kuinka tärkeä tämä tarinoiden maailma on. Lapsille on oikeasti olemassa se "hupaisten ajatusten maailma". Sitä ei heiltä pidä viedä. Sääli pieniä, joiden elämässä on liikaa tositeeveetä sun muuta aikuisia varten tuotettua hömppää. Sääli heitäkin, joille aikuisten maailmaa tyrkytetään liian pieninä. Joskus hyvä tarina voi olla pakopaikka aikuisten ajattelemattomuudelta. Onnimanni, metsän pieni vihreä mies osoittaa lapsille pakotien aikuisten maailmasta aivan kuin yleisissä tiloissa juoksevan vihreän miehen kuva osoittaa poistumisreitin hätätilanteessa.

... ja asiasta kolmanteen... satuilusta tuli mieleen satula. Tuunasin pianojakkarasta ja vanhasta satulasta satulatuolin. Tein sen ihan omaa selkääni varten, mutta siitäpä tuli oikein suosittu lelu ja yksi lapsista haluaa ruokapöydässä istua siinä. Ja nyt alkaa satuhahmojen suunnittelu pöytäteatteriin... kerron sitten...

13.10-1.JPG

Avainsanat: sadut, tuunailua

PERINTEESTÄ POIKETEN

Lauantai 30.4.2016 klo 8:23

Perinteestä poiketen lasten vappuretki tehtiin ilman hevosta. Pienet eväät nallerepuissa lähdettiin märkään metsään. Tämä vapun ja valkovuokkojen aika johdattaa jutustelun taas kerran, kiitos Marjatta Kurenniemen, "metsän suloisimpaan paikkaan, Onnimanniin ja herkimmän kevään keijuun Valpuriin". Viisvee jo hiukan epäilevänä kuunteli minua, mutta kuitenkin tarkkaili sammaleen peittämiä kiviä, josko jostain niistä löytyisi ovi Onnimannin tupaan. Kolmeveetä tarina jännitti sen verran, että halusi pysytellä ihan lähellä... jos vaikka oikeasti tänne alkaa hiippailla jotain metsän pikkuväkeä.

Niin kuin aina lasten kanssa retkeillessä, oli nytkin kiire löytää hyvä eväspaikka. Kylläpä maistui ihan arkinen ruisleipä salaattia, juustoa ja kurkkua päällä... kuinka sen maku voikaan täällä metsässä olla niin paljon parempi kuin ruokapöydän ääressä.

30.4-1.JPG

30.4-2.JPG

30.4-3.JPG

30.4-4.JPG

Pihaan palatessa aloitimme vielä laittelemaan aitalankoja ponien laitumeen. Innokkaan auttamispuuskan jälkeen katseet aika pian kääntyivät kaihoisasti viimeyön sateen jälkiin... kaikki hiekkalelut vettä täynnä!

30.4-6.JPG

30.4-7.JPG

30.4-8.JPG

Siispä jatkoin laidunta itsekseni iltapäivällä ja sainkin uutta seuraa. KUKKO PERHANA, mistä ihmeestä se aina livistää! Tuo otus seuraa kuin koira minua. Eilen se pyrki jo keittiöön (liekö mieli pataan).

30-4-9.JPG

Oli ihana päivä... juuri sellainen herkimmän kevään hetki, minun vappuni.

Avainsanat: retkeily, sadut

"TAIKATALVI"

Tiistai 26.1.2016 klo 19:00

Lukemisena Muumiperheen tarinoita. Taikatalvessa mennään. Sitä kun lukee, laskeutuu hiljaisuus huoneeseen ja hoitotätiä myöten väki siirtyy Muumilaaksoon, siihen alkuperäiseen. Talvisen kylmään, vieraaseen, joskus pelottavaankin paikkaan. Nukkuvan Muumimamman myötä paikka on kuitenkin täynnä lämpöä, outoa turvallista lämpöä. Pystyykö kukaan muu kuin Tove Jansson luomaan tämmöisen maan, jossa pieni tarinan kuulija voi kokea pelkoa tuntematta pelkoa.

On se tämä oikeakin talvi yhdenlainen "taikatalvi". Pitkällä tähtäimellä on toivotonta suunnitella tekemisiä, lämpötila kun heittelee liki 30 asteella muutamassa päivässä. Paisteesta harmaaseen sumuun. Lumituiskusta vesisateeseen. Tässä talvessa on tuskin ollut mitään tavallista. Pelkkää liioittelua laidasta laitaan...

26.1-4.JPG

Kaikkia se ei haittaa : )

Avainsanat: sadut

KYLMÄÄ, MUTTA KIVAA

Perjantai 8.1.2016 klo 19:30

Pakkanen sai meidät pysyttelemään sisätiloissa koko aamupäivän. Hoitotätiä ilahdutti kovasti iloinen ilmapiiri kaikkien neljän tytön kesken. Hillitön sekamelskakaan ei haittaa, kun se on hyvän leikin tulos.

Päiväuni kirjaksi aloiteltiin eilen jatko-osaa "Marian pienelle aasille". olen varmaan ennenkin kehunut kuinka herttaisia ja mukaansa tempaavia nämä Gunhild Sehlinin kirjat ovat. "Pieni aasi ja lapsi" tarinassa pyhä perhe pakenee Beetlehemistä pahaa kuningas Herodesta. Välillä on niin hurjia kohtia, että piilosta peiton alta kuuluu... JÄNNITTÄÄ. Kuitenkin tuntuu niin turvalliselta kaiken perheen tielle osuvan pahan muuttuessa hyväksi. Tuollaista tunnetta haluaisin heille tähän oikeaankin elämään... uskoa siihen, että kaikki paha muuttuu hyväksi.

Avainsanat: sadut

MARIAN PIENI AASI

Torstai 4.12.2014 klo 19:41

Neljäs "luukku" tarjoaa hyvää luettavaa. Olen monena vuonna lainannut kirjastosta ruotsalaisen Gunhild Sehlinin lastenkirjan Marian pieni aasi (suom. Aila Meriluoto). Se on vanha, ulkoasultaan vaatimaton kirja ja joudun sen usein sieltä varastosta pyytämään (onneksi eivät ole hävittäneet). Tarina etenee pienen aasin johdattamana kohti ensimmäistä joulua. On niin mukava lukea, kun lapset hiiskumatta kuuntelevat ja pyytävät - jatka vielä vähäsen.

4.12-14

Avainsanat: joulukalenteri, sadut

METSÄNHENKI

Tiistai 11.11.2014 klo 19:37

11.11-14-2

Vain kaksi lasta hoidossa. Vuolen toisen ponin kaviot ja sitten lähdetään "metsänhenkeä" tapaamaan. Sunnuntaina kävimme sitä lapsenlapsen kanssa kuulostelemassa, nyt näiden tyttöjen. Ei haittaa tihkusade. Matka taittuu mukavasti tästä uudesta tuttavuudesta rupatellen. Metsänhenkeä ei voi silmin nähdä. Sen läsnäolon tuntee hyvänä rauhallisena olona metsässä, missä ei ihmisen tekemä ruma jälki näy. Kaikki aikuisetkaan eivät ole sitä koskaan tavanneet, syystä etteivät pääse hetkeksikään eroon järjellisistä ajatuksistaan. Erikoisesti lapset ja tällaiset hiukan yksinkertaiset aikuiset houkuttavat sen luokseen. Meille kun on olemassa se Onnimannin "hupaisten ajatusten maailma".

11.11-14-1

Hiljainen tuumiskeleva mielentila leijuu mukanamme kotiin asti...

11.11-14-3

...ja ei kun hernesopalle!

Avainsanat: sadut, luonto

KOTITONTUN UUSI KORTTEERI

Sunnuntai 2.11.2014 klo 8:12

Nämä kirjoittelut ovat viime aikoina jääneet näemmä viikonlopuille. Johtunee siitä, että olen menettänyt sen pienen hiljaisen keskipäivän hetken, jolloin muutaman rivin olen aikaiseksi saanut.

2.11-14-1

Tämän viikon puheenaihe on ollut "Kotihaltia". Sille kun annettiin häätö peräkamarin uunista, missä se on kortteerannut vuosikausia. Tulevana talvena otamme uunin omaan käyttöön. Eskarilaisen avustuksella laadittiin kohtelias kirje arvoisalle kotihaltialle ja pudotettiin uuninluukkujen raosta pesän lattiaoljille.

2.11-14-2

Enpä arvannut, kuinka innoissaan lapset olivat pähkiessään mihin kummaan haltia voisi muuttaa. Toivottavasti ei pitkälle. Kovin kauaa ei tonttu onneksi pitänyt meitä jännityksessä. Seuraavana yönä oli muuttokuorma lähtenyt ja nokisia olkia löytyi pitkin lattiaa ja uunin otsaa. Siinäpä koluttiin aamulla tämä mökki nurkkia, sängyn- ja kaapinalusia myöten haltian uutta kotia etsiessä. Hiukan oli jo huolta, ettei se vaan ole ulkorakennuksiin muuttanut. Arvoitusta miettiessä, osui yhden lapsen katse korkean pystyuunin päälle. Mitä kummaa... siellä katonrajassahan näkyi pieni ruokapöytä astioineen, muutama matka-arkku ja pitkulaiseen kakkuvuokaan lampaan villalla pehmustettu vuode. Jee, kaikki hyvin tässä torpassa... ei ole kotihaltia meitä jättänyt.

3.11-14-3

Ei muuten tyhmä tonttu ollenkaan. Sillähän on nyt lattialämmitys siellä uunin päällä!

Avainsanat: sadut

LÖYTÖJÄ KIRJASTOSTA

Torstai 22.5.2014 klo 13:32

Etsin kirjastosta ONNELIN JA ANNELIN TALOa. Varmaankin uuden lastenelokuvan innostamana ne ovat kaikki lainassa, joten kerään matkaani muita Marjatta Kurenniemen satukirjoja. ONNIMANNI meillä on omassa kirjakaapissa ja se luetaan joka vuosi kevätauringon ensisäteiden aikaan. Koska tuo tarina metsän pienestä vihreästä miehestä on niin suosittu, tutustutaampa kirjailijan muuhunkin tuotantoon. PILVIPAIMENessa on paljon pieniä hassuja satuja, joiden aiheet ovat mitä kummallisempia. Nyt on kesken KUINKA-KUM-MAA ON KAIKKIALLA. Se on aivan ihana ja kertoo jo alkusivuillaan, kuinka tärkeää pitkästyminen on luovuudelle... kuin kasvualusta. Tämä lasten nykymaailma on visuaalisuudessaan niin täyteen kuvitettu, että toisinaan sitä miettii, jääkö heidän mielikuvitukselleen mitään tehtävää. Tässä tarinassa lastenhuoneen revennyt tapetti, kosteusläikkä katossa, pölypallerot sun muut muuttuvat jännittäväksi tarinaksi pienelle pitkästyneelle petipotilaalla.

22.5-14

Avainsanat: sadut

KYLLI-TÄDIN KANSSA

Keskiviikko 23.10.2013 klo 13:10

Tänään aamun harmaudessa lapset muistelevat, kun viime syksynä Kylli-tädin innostamina maalailivat omia tarinoitaan. Siispä etsin heille Ylen elävästä arkistosta samaiset 60-70-luvun piirrossadut. Nämä vanhat verkkaisesti sydämen lämmöllä piirretyt sadut saavat lapset ensin rauhoittumaan pöydän ääreen. Pikkuhiljaa valkeille papereille heräävät omat tarinat elämään. Keskittynyt hiljaisuus kertoo, että ajatukset ovat jossain aivan muualla mukavissa maailmoissa. Hoitotätikin huokaisten nauttii hetkestä...

23.10-13-1

23.10-13-2

Ulos lähtiessä rauha repeää! Isommat kirmaavat kalliolle majaleikkeihin. Pienin jää kanssani pihaa haravoimaan.

Avainsanat: sadut

METSÄNVÄKEÄ

Torstai 15.8.2013 klo 13:26

Aika kuluu mukavasti mustikkametsässä. Sammalikossa tuoksuu eilinen sade. Marjat ovat melkein peukalonpään kokoisia.

15.8-13-4

Yritän lapsille selvitellä, että kun ei niin kovasti huuda ja remua, voi aistia metsän hengen läheisyyden ja vaikka vilauksen haltiasta nähdä. Vanhin lapsista naureskelee tarinalleni, muut vielä ympärilleen tarkoin tähyillen kuuntelevat mitä "väkeä" voi kivien ja mättäiden takaa kurkistella...

15.8-13-3

15.8-13-2

15.8-13-1

Iltapäivällä monta tarkkaa silmäparia seuraa pääskylasten ruokintaa sähkölangalla. Siinä pörröiset linnunpojat kököttävät vierivieressä ja äidit tunkee itikoita nokkaan.

Avainsanat: linnut, sadut, syksy

NINJAT HÄÄDETTY

Tiistai 5.2.2013 klo 13:32

lumil8

luistelua9

Luisteluharjoitukset ja lumileikit jatkuvat. Aivan mahtavia leikkejä saavat lapset pystyyn, kun nuo Ninjat "häädettiin" maan ääriin. Muistelen, että kautta vuosien on jotkut lapsista sujahtaneet muita herkemmin jonkin hurjan satuhahmon sisään ja hänet on sieltä hakemalla saanut hakea tähän reaaliaikaan ja -maailmaan. Yleensä ne hahmot tulevat suosituista lasten ohjelmista, joista tämmöinen mummo on ihan pihalla.

Avainsanat: talvi, sadut

KOIRAMÄKI

Perjantai 18.1.2013 klo 13:17

Pakkaspäivän piristykseksi luettiin Kunnaksen Koiramäen talvea. Kirjassa Koiramäen väeltä puuttui kaikki nykyajan välttämättömyys, mutta hassuinta lasten mielestä oli se, ettei entisaikain taloissa ollut vessaa. Miehet kävivät navetan takana ja naiset navetassa... siitäpä hihitystä riitti : )

a_002.jpg

Huomasittekos kuinka kaunis oli auringonnousu tänään.

Avainsanat: sadut, talvi

TAPAHTUU KUMMIA

Perjantai 21.12.2012 klo 17:23

: ) Vielä muutama vuosi sitten asusteli kotihaltiamme peräkamarin uunissa, mutta kun talon tulisijat korjattiin otti tonttuvanhus nokkiinsa ja häipyi... 

haltia1

Vihdoin tällä viikolla huomasimme ukon leppyneen, sillä se oli raahannut vähät kimpsunsa ja kampsunsa, sekä sylillisen olkia takaisin entiseen kortteeriinsa. Oli vielä lukinnut luukut liian uteliaalta väeltä. Sen verran antoi ketju periksi, että lapset saivat uuniin kurkattua... ja voi ihmettä, siellä oli pieni pöytä astioineen ja patoineen.

haltia3

Niin kuin kautta aikojen on tapoihin kuulunut, laitoimme mekin pienessä astiassa joulupuuroa uuninreunalle odottamaan josko tontulle kelpaisi. Hämmästyksellä ei tuntunut olevan  rajoja, kun päiväuniaikaan kulho oli siirtynyt haltian pöytään ja näyttipä tuo lähes puhtaaksi nuollulta : )

dscf0009_2.jpg

Illan hiljentyessä sain nähdä sen...

Avainsanat: joulu, sadut

SAUNALLA

Tiistai 18.12.2012 klo 13:18

joulusauna5

Sen verran on minussa lasta jäljellä, että tykkään lumesta. Mitä enempi, sen parempi! En tahdo surkutella huonoja kelejä enkä sitä, kuinka lumi hankaloittaa päivän askareita. 

joulusauna3

Eilen loin polun auki saunalle. Tänään pienimpien kanssa sitä joulua varten siivoilen. Nokeentuneiden hirsiseinien tuoma hämäryys tekee saunastamme varsin salaperäisen paikan lapsille.

Saunatontustammekin he ovat monta tarinaa kuulleet... kunhan vain nyt osaisi pysyä poissa.

joulusauna2

joulusauna1

Avainsanat: joulu, sadut

PIENET AVULIAINA

Keskiviikko 14.11.2012 klo 12:49

Ihailtavalla tarmolla auttoivat 2-vuotiaat tänäänkin hiekan lapioinnissa. Alkaa tallin edusta olla oikein siisti.

Unille mennessä luin heille sadun pienestä veturista, jonka piti päästä vuoren yli lasten luo. Pieni iloinen veturi kuitenkin hajosi juuri kun alkoi nousta vuoren rinnettä. Isoja hienoja junia meni ohi, mutta ne eivät välittäneet pikkujunaa auttaa, vislasivat vain ylpeinä ja puksuttivat ohi. Viimein tuli paikalle vielä pienempi veturi. Se halusi olla avuksi ja kaikki voimansa pinnistäen sai kuin saikin rikkinäisen veturn vuoren yli lasten luo.

Siis pienenkin apu on arvokasta ja ainakin meidän pihalla ilmeet kertoivat, että auttajat saivat ainakin yhtä hyvän mielen itselleen kuin se autettava: )

14.10_-12.jpg

Avainsanat: sadut

Vanhemmat kirjoitukset »