VOIKO OLLA KAUNIIMPAA

Keskiviikko 4.4.2018 klo 13:33

Nämä enimmäiset arkipäivät ovat varmasti kauneimpia, mitä tänä vuonna olemme nähneet. Viisivuotias huomasi myös jotain erityistä talvisen luonnon valossa ja pyysi kameraa itselleen. Tässä hänen ottamansa kuvasarja. (Hoitotäti on niitä hiukan rajaillut ja zoomaillut). Sama "viisvee" kysyi: Arvaas Kirsti, mikä täällä hoidossa on kivointa? No hepat, arvelin. Ei kun KIRJAT! Olemme juuri aloittaneet joka keväisen tarinan Onnimannista. Tämäpäs lämmitti hoitotätiä.

DSCN8410.JPG

DSCN8418.JPG

DSCN8441.JPG

DSCN8419.JPG

DSCN8421.JPG

Aurinko saa aikaan sellaistakin, että ponien karvanlähtö on ihan kaameaa. Tänään en antanut lasten itse harjata. Pienet naamat kun ovat juuri väärällä korkeudella. Itsekin vaikka mitä yritän, löytyy karvoja vielä ruokalautaselta pari tuntia heppailun jälkeen. Onneksi suurin osa noista tolloista päätyy loppujen lopuksi linnuille pesätarpeiksi...

P4040005.JPGP4040011.JPGP4040037.JPGP4040038.JPG

Avainsanat: kevät, ponistelua

TALVIPÄIVÄT

Torstai 1.2.2018 klo 18:58

Vaikka kaikki lumi sai kyytiä, niin selvittiin kuin selvittiinkin siitä vetisestä viikosta. Nyt on uusi puhdas  lumi maassa ja lisää tulee vaakatasossa. Kyllä osasin tänä aamuna arvostaa kotiovelle tuotuja "töitä".

P1290004.JPG

P1290010.JPG

P1310019.JPG

P1310016.JPG

Takaisin tullut talvi on innostanut lapset  heppailemaan, sekä huolehtimaan lintujen ja metsänväen ruokinnoista. Tänään tuiskun nipistellessä poskipäitä, mielikuvitus lämmitti pihan leikkijät: He keräsivät risuja ja olivat sytyttävinään nuotion. Yksi jäi "tulta" vahtimaan, muut lähtivät "mustikkametsään". Sieltä tultiin rukkaset täynnä roskia (lue mustikoita) ja ruvettiin siinä nuotiolla paistamaan piirakkaa, eikä kukaan valittanut kylmää : )

P2010045.JPG

P2010044.JPG

P2010043.JPG

Nämä tammi-helmikuun päivät ovat aina houkuttaneet Topeliuksen satujen maailmaan. Niissä talvella ja lumella on suuri rooli. Olen etukäteen hiukan "modernisoinut" näitä kertomuksia tähän päivään istuviksi. Niinpä satuun on yhtä helppo sukeltaa kuin kinokseen. Tarinat herättävät myös mielenkiinnon entisajan kummallisuuksiin. Olisiko se syynä, että lapset yhtenä päivänä olivat kuulevinaan uunista rapinaa. He muistivat, että siellä punkkaa meidän kotihaltia lampaan villalla vuoratussa leipävuoassa. Mustat uuninluukut eivät olekaan mikä tahansa "tonttuovi". Joitain vuosia sitten haltia joutui poistumaan uunistaan talven kylmimmäksi ajaksi, kun mökkiin tarvittiin enemmän lämpöä. Nyt on pitkän hiljaiselon jälkeen eriskummallisen asumuksen salaperäisyys alkanut uudelleen kiehtoa. Ei talvi ja pitkät härkäviikot aina niin tylsää aikaa olekaan... sitäpaitsi... tylsyys tuntuu olevan mielikuvitukselle muheva kasvualusta !

P1310007.JPG

Itseäni ilahduttaa pidentynyt päivä. Illansuussa riittää valoa Oivan valjastamiseen. Suureneva kuu auttaa silmää löytämään pelloilta edellisen päivän reen jäljet. Kovin on vähälle ajolle tuo hevonen tänä talvena jäänyt ... jos nyt alkaisi sujua.

Avainsanat: ponistelua, sadut

ARKI ASETTUU UOMAANSA

Tiistai 29.8.2017 klo 19:50

Sen verran meno tasaantunut,että syyskauden ekat heppailut onnistuivat ilman suurta draamaa. Isommat auttoivat pienempiä ja silmät loistivat niin autetuilla  kuin auttajilla. Eiköhän se arki tästä ala asettua... ja voi kuinka kauniita ovat nämä kesän viimeiset aamut!

29.8-1.JPG

29.8-2.JPG

29.8-3.JPG

29.8-4.JPG

29.8-5.JPG

29.8-6.JPG

29.8-7.JPG

29.8-8.JPG

29.8-9.JPG

29.8-10.JPG

29.8-11.JPG29.8-12.JPG

Avainsanat: ponistelua

EKAT KISAT

Lauantai 29.7.2017 klo 23:52

Melkein "kahdeksanveen" ensimmäinen estekisa poninsa kanssa. Tämä on sellainen pienimmille tarkoitettu puomiluokka, jossa avustaja on sallittu. Niinpä lapsen äiti "laukkasi" vierellä mukana: ) Iloinen päivä vaikka ruusuke ehti jo hävitä... onneksi löytyi mummolan pihasta sahapukin päältä.

P7290044.JPGP7290059.JPG

Avainsanat: ponistelua

LUOPUMISTA TÄMÄKIN

Tiistai 20.6.2017 klo 8:14

                 rippik-1.jpg

Sitten iloisempiin juhliin. Lauantaina vietettiin vanhimman lapsenlapsen rippijuhlaa. Eräänlaista luopumista tämäkin kun lapsuuden aika päättyy ja "pieni" lähtee lentoon omilla siivillään. Vastuu ajatuksista, sanoista ja teoista jää omille harteille. Kumpa niiden kuorma olisi läpi elämän kohtuullinen kantaa. Runoilija Anja Porion sanoin... lähde lentoon pieneni, Jumala siunatkoon sinua lapseni...

rippik-2.jpg

Arkielämässä täällä ponihommat jatkuvat. Kaikki lapset ovat saaneet oman hevosteluhetken. Pienimmät kävivät eväsretkellä, isommille järjestyi ihka oikea ratsastustunti. Yhtä tärkeää kuin hevonen, on päästä osalliseksi jakamattomasta huomiosta... tuo aikuinen on tuossa ihan MINUA varten.

20.6-2.JPG20.6-3.JPG20.6-4.JPG20.6-5.JPG

Avainsanat: lastenlapset, ponistelua

PITKÄSTÄ AIKAA...

Perjantai 16.6.2017 klo 7:20

Hei vaan pitkästä aikaa. Tänä vuonna kevät vaihtui kesään hiukan kuin salaa. Ajatukset vaelsivat aivan muualla. Viikkoa ennen 84-vuotissyntymäpäiväänsä isä siirtyi tuonilmaisiin : ( Vielä on tunne, että hän on ihan lähellä... niin tiiviisti ajatuksissani. Hautauspalvelus toimitettiin viime viikolla. Isän läheisten ja ystävien määrä sai Salon pienen Pyhän Ristin tsasounan seinät lähes pullistelemaan saattoväestä.

Arki vaatii vielä pinnistelyä muistaakseni edes tärkeimmät asiat. Älkää pelätkö... yhtään lasta en ole hukannut, kaikkea hiukan pienempää tosin. Taas huomaan kuinka hyvä "keksintö" säännöllinen päivärytmi on.

11.JPG

Vaan eteenpäin kehottaa elämä itsessään. Tämän viikon illat kuluneet tallia remontoidessa ja siivotessa kesän juhlia varten. Anun porukka on pessyt, kalkinnut ja tervannut karsinoiden seiniä ja niin upealta alkaa näyttämään, että lieneekö sinne hevosilla enää mitään asiaa : )

Kesäistä arkeamme auttaa myös kunnan kesätyöllistämistuella palkattu 15-vuotias. Tämä taitava hevostyttö järjestää jokaiselle lapselle ikioman "ponipäivän". Oi niitä ilmeitä...

16.6-6.JPG

16.6.JPG16.6-2.JPG16.6-3.JPG16.6-4.JPG

19.6-1.JPG19.6-2.JPG

Avainsanat: isä, ponistelua

ALLERGIAA : )

Torstai 29.9.2016 klo 13:16

Saimme "apuvoimia" pihaan, joten pitkästä aikaa päästiin hevostelemaan.

29.9-1.JPG

29.9-2.JPG

Tässä odotellaan omaa vuoroa.

En tiedä, mikä käänsi lasten keskustelun allergioihin... onneksi ei näistä ole kukaan ainakaan hevosille allerginen. 4-v kertoi Anulle, että "meiän isä on allerginen kissoille ja koirille ja ...VAUVOILLE!"

Avainsanat: ponistelua

KYLLÄ SE SIITÄ...

Torstai 1.9.2016 klo 8:29

Ei tämä syksy ihan niin iloisissa merkeissä alkanutkaan, kun vielä jokunen viikko sitten luulin. "Joku" ei nimittäin viihdy meillä : ( Tosin kyyneleet kuivuvat ja ilme kirkastuu kun ihan muina miehinä tuon ponin hoidettavaksi. Jopa alkaa pulputus käydä ja pinkin värinen suka heilua. Tässä paljastuu hyvin hevosen terapeuttinen vaikutus. Se on uskomattoman hyvä lohduttaja aistiessaan pienen ihmisen tunnetilan. Se painaa päänsä lapsen korkeudelle ja "supattaa" että älähän itke, hae satula niin otan selkään...

1.9.JPG

Avainsanat: ponistelua

HYVIN PYYHKII

Torstai 11.8.2016 klo 18:09

Tänäänpä olikin jo oikein hyvä päivä. Kiitos kissan ja pienen pullean ponin!

11.8-3.JPG11.8-4.JPG

11.8-2.JPG11.8-1.JPG

Avainsanat: ponistelua

AAMU METSÄN "LATAAMOSSA"

Lauantai 23.4.2016 klo 10:10

Eilen piiiitkästä aikaa kaikki lapset hoidossa. Jälleennäkemisen riemu ei kauaa kestänyt. Pienen seesteisen aamuhetken jälkeen loppupäivä kuluikin varmistellessa omaa paikkaa porukassa... HUH! Ei huvita edes kirjoittaa, mutta ohessa pieni kuvakertomus niistä kohtuullisista hetkistä.

23.4-1.JPG

Tässä yritetään sopia ratsastusvuoroista... ei onnistunut!

23.4-2.JPG

"Kato... toi on mun."

23.4-3.JPG

"Kun me aamulla tultiin, niin tossa kohtaa juoksi peura auton edestä. "

23.4-4.JPG

"Näkyyks kasvomaalaus?"

23.4-5.JPG

23.4-11.JPG

23.4-6.JPG

"Tylsäääää!"

Tänä aamuna latasin akkuni metsässä. Nuuskien ja kuunnellen kevätaamua ripustin loput linnunpöntöt (5kpl) ja kaivoin maatuneiden lehtien seasta pientä "toiveikkuutta".

23.4-7.JPG23.4-8.JPG23.4-9.JPG

Avainsanat: ponistelua

LISÄÄ HEVOSTELUA "YLEISÖN" PYYNNÖSTÄ

Perjantai 15.4.2016 klo 16:58

Lähdimme "viisveen" kanssa oikeaan satumetsään... siltä se tuntui huhtikuisessa autereisessa hämyssään. Auringonsäteet luovat taianomaisen tunnelman puikkelehtiessaan oksiston läpi valaisemaan alastomia mustikan varpuja ja sammalikkoja. Tämä on se metsä, johon aina itsekin tilaisuuden tullen käännän hevosen turvan. En tiedä kuka metsän omistaa, mutta toivon sen pysyvän kauan tällaisena luonnontilaisena kaiken metsänväen ja ihmismielen reservaattina. Siinä ponia talutellessani ehdotin "viisveelle" jospa lähdettäis vähän tutkimusmatkalle polulle, jossa en itsekään ole vuosikausiin käynyt. Pian muistin miksi... olin johdattanut meidät kahden kallionypylän välissä olevaan hetteikköön... siis suomeksi sanottuna suossa oltiin! Luottavainen, varmajalkainen hepo ei häkeltynyt vaikka hiukan jo vatsakarvatkin kastuivat. Vastarannalla meitä molempia kaksijalkaisia alkoi jo naurattaa tämä polkuvalinta. Ratsastaja oli ainoa täysin kuiva kotiinpäin köpötellessä... minun saappaistani toinen vuotaa : )

15.4-1.JPG

15.4-2.JPG

15.4-3.JPG

Oota... se taitaa pissata...

Avainsanat: retkeily, ponistelua

PIIPITYSTÄ PESÄLLÄ

Torstai 14.4.2016 klo 21:27

Eilen aamulla merikotkan pesällä kuoriutuminen alkanut. -Tulee hyvä päivä, huokasi "viisvee" hartaana pesäkameraa katsellen. Hänen kotonaan on kanoja ja siksi tyttö tietää, ettei kuoriutuminen käy ihan niin sukkelaan kuin piirretyissä filmeissä. Aamun aikana reikä kuoressa suureni vain hiukan ja kun emo piilotti munat alleen, maltettiin lähteä oman pihan lintuja katselemaan.

Ennen pönttökierrokselle lähtöä "tomutettiin" toinen poni, se vanhus. Hiukan hirvittää, kuinka kuihtunut mummo sieltä talvikarvan alta paljastuu.Hampaat sillä on ikäisekseen hyvät. Talvella kun koko kööri raspattiin, oli tämän kalusto parhaassa kunnossa. Mössöruuasta huolimatta se on silti muutamana talvena laihtunut aika lailla, mutta pyöristynyt taas laidunkaudella. Pilke sen vanhoista silmistä ja itseriitoinen ego eivät ole hitustakaan himmenneet... hyvä niin. Nyt otamme sen pönttökierrokselle mukaan, sillä "kolmevee" ei jaksa MILLÄÄN kävellä omin jaloin...

14.4-1.JPG

14.4-2.JPG

Tänä aamuna ihan ensimmäiseksi riennettiin merikotkan pesälle. Oi kuinka ihana pieni untuvikko siellä vikisi pesäpuun keinuessa kovassa tuulessa. Aivan haltioituneina tuijotimme, miten hellästi emolintu suurella kotkannokallaan pienokaistaan ruokki. Jännityksellä odotetaan vielä kahden munan kuoriutumista... kuinkahan käy, näiden haudonta kun alkoi niin paljon myöhemmin.

Avainsanat: luonto, ponistelua

VAIN YKSI HOIDOSSA

Tiistai 12.4.2016 klo 21:09

Siivousaamupäivä! Minulla oli innokas apulainen tänään hoidossa. Ensin järjestelimme piirustuspöydän (löytyihän sieltä kaiken sotkun alta puhdastakin paperia). Seuraavaksi kerättiin legot (kahden tunnin päästä ne tosin oli uudestaa levällään) ja vielä tämä  reipas "viisvee" petasi kaikkien neljän lapsen pedit (jäi minulta jo viime viikolla tekemättä).

Seuraavaksi siivottiin poni. Siitä irtoaa talvikarvaa sakeana pilvenä ja tämä on vasta alkua... juhannuksen maissa otus on vasta täydessä kesäkarvassa. Ponin tomutuksen jälkeen lähdettiin ajelulle ja noukittiin matkan varrelta kyytiin pieni "kaksvee", joka ensi syksynä on tulossa meille hoitoon. Hyvää tämmöinen heppa-avusteinen siedätyshoito hoitotätiä kovasti vierastavalle lapselle. Hänen oli huomattavasti helpompi jutella ponille kuin minulle... ehkä se siitä : )

12.4-1.JPG

12.4-2.JPG

Iltapäivällä ripustettiin riistakamera seuraamaan "viisveen" linnunpönttöä... sinitiainenhan siihen näkyi varauksen tehneen. Huomenna siirretään kamera seuraavan lapsen pönttöä tarkkailemaan.

12.4-3.JPG

Avainsanat: ponistelua

HIIHTOLOMA

Perjantai 26.2.2016 klo 20:14

Jopa lykästi hiihtolomalaisia. Lunta tuli viime viikonloppuna mukavasti ja lämpötila mahdollisti lumipallojen pyörittelyn. Piha-aitaa vasten nousi upea linna... ihan hoitotätikin innostui puuskuttamaan mukana. Porukkaamme on tällä viikolla vauhdittamassa kaksi koululaista. Heidän riehakkuutensa tarttuu pienempiinkin ja "viisveet" ylittävät itsensä yrittäessään olla heidän kaltaisiaan niin hiihdossa kuin mäenlaskussa.

26.2-2.JPG

26.2-1.JPG

26.2-3.JPG

Talvilajeista haluaisin innostaa lapsia varsinkin hiihtämiseen. Olisi hienoa, jos he voisivat unohtaa kilpailemisen ja tutustua suksiin välineinä, joilla pääsee sitten aikuisena pois joskus ahdistavastakin arjesta metsän hiljaisuuteen. Jospa heille jäisi tunnemuistiin kokemus, joka yhdistää hiihdon ja luonnonrauhan, sen mieltä lääkitsevän ominaisuuden. Olisi harmaina tylsinä talvipäivinä tiedossa paikka, josta hyvänolon tunne löytyy.

26.2-4.JPG

26.2-5.JPG

Pitkin viikkoa iloinen riehakkuus lumilinnan liepeillä ja mäessä jatkui. Täytyypä mainita, että keskiviikkona nostin hattua ihan itselleni : ) Silloin vietettiin maailman laajuisesti ääneen lukemisen päivää ja meillä tottavieköön luetaan varmaankin paljon keskivertoa enemmän. Tärkeää tässä lienee, että lukija tykkää lukea, eikä tee sitä velvollisuudesta. Sen verran itsekäs olen, että valitsen yleensä kirjat itse ja muodon vuoksi vain kysäisen: Luetaanks tää? Yleensä kelpaa ilman mutinoita.

26.2-6.JPG

26.2-7.JPG

Torstaina saimme vieraita pihan täydeltä (parhaimmillaan 11 lasta plus äidit). Mäen ja muun temmellyksen lisäksi valjastettiin poni reen eteen ja ihan hikeen se joutui itsensä juoksemaan, ennen kuin kaikki halukkaat oli kyyditty. Vielä perjantaillekin riitti hevostelijoita. Tällä kertaa ratsastettiin. Taas kävi niin kuin usein yleisötapahtumissa, että pienimmät -ne hevosenpään kokoiset- halusivat isoimman selkään.

26.6-8.JPG

26.2-9.JPG

26.2-10.JPG

26.2-12.JPG

26.2-11.JPG

Ai niin... isompien koululaisten avustuksella valmistui toinenkin lumilinna : )

26.2-15.JPG

Tosi hauska ollut tämä hiihtolomaviikko. Mutta vaikka on kuinka kivaa, ei se sitä sano etteikö hoitotäti olisi aivan rättiväsynyt jokaisen työpäivän jälkeen. Lasten lähdettyä hetken katselen pihan ja kodin tekemättömiä töitä, no olkoot! Keskiviikkona pakotin itseni uimaan, mutta muina iltoina sitä on kaatunut petiin kuin mänty talvimyrskyssä... WUMPS!

Avainsanat: talvi, ponistelua

HISSUTTELUA

Tiistai 2.2.2016 klo 18:46

Vain yksi hoidossa. Ehdin jo luulla ettei meille tule ketään ja vetkuttelin kaikissa aamutoimissa miettien mitähän tekis? Yllättäen, hiukan pöllähtäneenä sitten kesken hampaiden pesun kuulin ovelta hiljaista kolkutusta. Sielläpä seisoi mitä iloisimman näköinen neito, kuultuaan että vietämme ihan kahdestaan tätä päivää... kivaa.

2.2-3.JPG

2.2-2.JPG

2.2-4.JPG

Sen verran uuvahtaneita oltiin vielä molemmat, että päivän annettiin mennä vähän niin kuin omalla painollaan kiirehtimättä. Kelloon ei juurikaan vilkuiltu. Ponilla "heitettiin" pieni lenkki tuossa pellolla lapsi ohjissa, minä jalaksilla iloisina vastasataneesta lumesta.

2.2-1.JPG

Vanhin lapsenlapsi oli eilen illalla toimittanut mummolaan vanhat paljon leikityt paperinukkensa ja ne vasta mieluisia olivatkin. Tämä kohta 6v hoitolapsi piirsi ja leikkasi prinsessoille muutaman uuden mekon ja niin vei mielikuvitus hänet mennessään...

Oli mukava leppoisa päivä!

Avainsanat: ponistelua

SYYSLOMAVIIKKO

Sunnuntai 18.10.2015 klo 19:07

Illat alkaa olla niin pirskatin pimeitä, ettei meinaa millään uskoa kellon viisareita. Onkohan se pysähtynyt... ei, tikitys kuuluu... jätättääköhän se... no ei, tarkistin kännykästä. Ja vielä ollaan kesäajassa. Oikein säpsähdin lauantaina huomattuani, että hoitelin iltatallin yli tunnin etuajassa. Hevothan oli tyytyväisiä aikaisesta illastamisesta. Näin sitä käy, kun herää aamulla ennen kukkoa!

Koulujen syyslomaviikolla arkeamme piristi kaksi ekaluokkalaista, entisiä hoitokavereita. On hassua, miten se pieni persoona saa vauhtia koulumaailmasta. Nämä meidän kuviot taisivat tuntua heistä perin lapsellisilta. Tunsin itseni taas aika nipoksi hillitessäni villiä ja vapaata menoa ja yrittäessäni tarjota tekemistä, mistä he vielä puoli vuotta sitten pitivät... ääh, me halutaan leikkiä turtlesia : )

18.10.JPG

18.10-2.JPG

Alkuviikolla pääsi pikkuväki hevoshommiin.

Avainsanat: syksy, ponistelua

MUMMOLASSA YÖKYLÄSSÄ

Maanantai 29.6.2015 klo 13:15

"Viisvee" lapsenlapsi kesäpäivää viettämässä. Ensimmäistä kertaa hän hyppäsi ponilla estettä ihan ilman talutusta. Topakan näköinen pari. Tytöllä päättäväinen ja keskittynyt ilme. Ponilla pieniä vaikeuksia "kesämahansa" kanssa. Molemmat aivan innoissaan.

29.6-1.JPG

29.6-2.JPG

29.6-3.JPG

Illalla eläinten ruokinnan lomassa lämmitettiin vielä sauna. Siellä löylyissä lauleskellen (Lapsoset ketterät kotihaasta...) vihdottiin toisiamme oikein olan takaa samalla mukavia rupatellen. Ja mitä kummaa... vilvoittelun aikaan vieraskirjan välistä tipahti kaksi muumitikkaria. Voi tuota meidän mainiota saunatonttua. Kiitokseksi "viisvee" piirsi ja kirjoitti tervehdyksensä "Nokinaiselle". Sitten sisälle ja peiton alle... hyvää yötä mummon rakas : )

29.6-4.JPG29.6-5.JPG29.6-6.JPG29.6-7.JPG

Avainsanat: ponistelua, lastenlapset

PIKKUHEPPANEN

Maanantai 15.6.2015 klo 19:41

"Yleisön pyynnöstä" ratsastusta vesisateessa "pienellä punaisella ??? heppasella".

15.6-8.jpg15.6-9.jpg

15.6-7.jpg

Avainsanat: ponistelua

PIKKUHEPPAPÄIVÄ

Keskiviikko 27.5.2015 klo 21:18

Anun poppoon kanssa vietettiin pitkästä aikaa "pikkuheppapäivää". Mesi antoi kyytiä lapsille ja lapset pihan muille elikoille : )

27.5-227.5-427.5-527.5-627.5-727.5-827.5-9

Avainsanat: ponistelua

KEVÄTTÄ RINNASSA

Maanantai 20.4.2015 klo 21:02

Varsin vaihtelevassa kevätsäässä olen muutamana aamuna hivuttautunut kahvipannuni kanssa pihakeinuun. Talvitakkiin kietoutuneena, pipo visusti päässä siinä saa linnunlaulua kuunnella ja raikasta ilmaa haistella. Ei se mitään, tällaistahan huhtikuussa oikeasti on.

Meidän poneilla tuntuu myös olevan kevättä rinnassa. Ne ovat viimeaikoina tehneet "luvattoman" vähän töitä. Hoitolapsissa on nyt niin pientä ja hiukan haastavaakin väkeä, että hevostelut ovat rajoittuneet päiviin, jolloin Anu on ollut apunamme. Ponithan ovat olleet asiasta oikein mielissään. Mikäs niiden tarhassa seistessä heinämahan kasvaessa. Äitiponin ajattelin päästääkin jo oloneuvokseksi, mutta tässä muutama viikko sitten se täynnä keväistä villiä riemua nakkasi nuorimman lapsenlapseni (hän ratsastaa jo ilman taluttajaa) tantereeseen kolme kertaa saman puolituntisen aikana. "Eläkepäätös" peruttiin oitis! Nyt olen päivittäin ohjasajanut ja juoksuttanut riiviöt ehdotonta kuuliaisuutta vaatien. Hiukan kummissaan ne ovat ympyrältä minulle "huudelleet": Joo joo, ollaan jo kiltisti...

Tänään Anun avustuksella pikkuväki pääsi hevostelemaan. Kovin oli iloisia ilmeitä, vaikka vain kellarilla käytiin kääntymässä.

20.4-1

20.4-2

Kellarista puheen ollen, otin siemenperunat itämään: )

Avainsanat: ponistelua

Vanhemmat kirjoitukset »