SÄÄKSET

Keskiviikko 6.4.2016 klo 7:29

Seilin sääksipari on palannut pesälleen. On ne semmoisia "pienten huolten karkottimia". Kannattaa aamu-uutisten sijaan katsella niiden puuhia pesäkameran välityksellä : )

Avainsanat: luonto

ARJEN ALOITUS

Tiistai 22.3.2016 klo 7:59

Oi kuin ihana arjen aloitus maanantaina. Puhdas lumi kimaltelee häikäisevänä aurinkoisessa pakkasaamussa. Tehtiin pieni hiihtolenkki ja hiljaa vakoiltiin pönttövarauksia. Talitintti näyttää mieltyneen nuorimmaisen kottaraispönttöön.

Äsken juuri kävi mustarastas aamupalalla ikkunan takana. Jaksaa sitten viserrellä meille kevättä...

22.3-1.JPG22.3-2.JPG22.3-3.JPG22.3-4.JPG22.3-5.JPG

Avainsanat: luonto, kevät

HERÄTTELYÄ KEVÄÄSEEN

Perjantai 11.3.2016 klo 20:45

Jo viikon verran on tässä mökissä ruokailtu "samassa pöydässä" merikotkapariskunnan kanssa. Tarkoittaa, että Viron ja Latvian pesäkamerat toimii taas. Ja olikohan se torstain aamutallin aikaan, kun kuulin mustarastaan laulun. Aivan kuin herätyskellon soitto talvenharmaaseen mieleen. Samana päivänä ripustaessamme "kaksveen" pönttöä, lensi kaksi joutsenta pihan yli kovasti toitotellen. On se ihanaa kun kevät tulee.

Tämän viikon saldo on neljä rekisteröityä pönttöä. Siis jokaisella hoitolapsella oma nimikoitu lintukoto pihatien varressa. Viikonlopuksi tulee lastenlapset mummolaan... saisinkohan heidätkin innostumaan...

11.3-1.JPG

Ai niin, "jouluvieraanikin" saapui vihdoin : )

15.3-16.JPG

Avainsanat: luonto

TAMMIKUISTA ARKEA

Torstai 21.1.2016 klo 9:44

Tammikuun aamun sinisen hetken aikaan katselen lintujen ruokailua ikkunan takana. Niitä ei tunnu pakkanan piinaavan. Untuvat pörröllään käyvät nappaamassa jyvän ja suhahtavat kuusten suojaan sitä nakuttelemaan. Itse vaikka oikeasta kylmästä talvesta tykkäänkin, käynnistyn huomattavasti noita pirteitä tinttejä hitaammin.

21.1-3.JPG

Hiukan hidasta on ollut myös luistinradan jäädytys, sillä tallin vesihana on joka aamu jäässä. Kaivosta tulevassa johdossa on kyllä vastus ja se pysyy sulana, mutta hana jäätyy ja pakkasvahdilta menee koko aamupäivä sen sulattamiseen. Vasta iltapäivällä saan vettä jäälle. Näillä pakkasilla voisi tietysti vielä illalla uusia homman, vaan kun en jaksa.

21.1-2.JPG

Tämän viikon ulkoiluohjelmassa on suosituimpana ollut ihan vaan lumessa peuhaaminen sekä liukumäki. Alkuviikolla etsittiin eläinten jälkiä vastasataneelta lumelta. Pupujussit veivät voiton jälkien määrässä, mutta kauriinkin pienet sorkan painallukset pellon laidassa nähtiin. Ja kas... lumienkeleitä löytyi kotimatkalla aikas monta (n.2-5 vuotiaan kokoisia).

21.1-1.JPG

Rekikyytiä ovat lapset kovasti kyselleet, mutta ponille sattui pieni tapaturma maanantaina eikä suitsia voi nyt laittaa päähän. Päivä päivältä näyttää kuitenkin paremmalta. Toinen "mustapoika" on ollut myös puolikuntoinen ontuen etustaan, mutta tämäkin vaiva alkaa olla voitettu. Hyvä näin, sillä sekä silmä- että jalkapuolen olen luvannut laskiaisriehahevosiksi... toivottavasta ei tarvitse perua.

Vanhin lapsista palautteli hoitotädin tänä aamuna "kylmään" arkeen kamppaillessaan pukemisen kanssa: -Tämmöiseen hoitopaikkaan ei kyllä kukaan haluu, kun vaan komennellaan ja komennellaan!

Avainsanat: luonto

SUNNUNTAIAAMUN HIDAS HERÄÄMINEN

Sunnuntai 11.10.2015 klo 9:09

11.10-2.JPG

Yritin pyhäaamun kunniaksi nukkua hiukan tavanomaista pidempään, vaan eihän siitä näin tottumattomana mitään tullut. Päinvastoin, kahvia hörpin pienen pannullisen verran ennen kuin unenpöpperöinen pää pääsi mukaan syksyn tarjoamaan pirteään olotilaan. Syötävän ihana on tämä kuurainen, kirpeä lokakuun aamu väreineen ja tuoksuineen.

Kylmenevät säät ovat tuoneet metsänväen pihapiiriin. Ikkunan takana ruokinnalla käy vakiotinttien ja pikkuvarpusten lisäksi tikka ja muutama närhi. Yhtenä aamuna siinä huilaili porukasta jälkeenjäänyt nuori sepelkyyhky. Kauriitkin uskaltautuvat aivan lähelle laiduntamaan.

12.10.JPG

11.10.JPG

Eilen aamulla kun maisema oli vielä aivan hiljainen, valjastin molemmat "mustat pojat" reen eteen ja ajoin kesäisellä laitumella aamulenkit. Pienempi otus riemastui kuvitellessaan, että syömäänhän tänne tultiin. Oikeasti yritän vimmatusti saada siltä tuota kesämahaa pienemmäksi. Yritys on ehkä tuomittu epäonnistumaan niin kauan kun se tarhastaa vanhan huonohampaisen äitinsä kanssa. Mamman mutustelu on niin verkkaista, että heinät ehtivät parempiin suihin...

11.10-4.jpg

Uutta vauvaa en vieläkään ole nähnyt kuin kuvissa. Porukassamme jylläävä räkätauti on nyt minussakin, joten aika itsekästä olisi mummon viedä "rotinoiksi" tuore flunssa : (

Avainsanat: syksy, luonto

PONIN RIIVIÖT

Lauantai 23.5.2015 klo 10:23

Perjantaina karkasivat sitten ponitkin! Viedessäni iltapäivällä heinää tarhaan, ei löytynytkään syöjiä, vain kumoon nojattu aita. Ei ne kaukana olleet ja nämä ahmatit oli helppo houkutella näkkileivällä kiinni ja toimittaa lampaiden seuraksi "arestiin".

Illalla kun aidat oli korjattu, lähdin Oivan kanssa työviikon päätteeksi rentouttavalle iltaratsastukselle. Ilta taisikin olla toukokuun kauneimpia laskevan auringon paljastaessa kaikki kevään hennon vehreyden sävyt. Koivun heleän lehtiverhon hiljaa keinutellessa iltatuulessa rastaat konsertoivat ja käki kukkui jossain kauempana.

23.5-1

Lasten kuusentaimissa on jo pienet vuosikasvut : )

Avainsanat: kevät, luonto, hevostelua

LÄMPENEE, LÄMPENEE...

Torstai 21.5.2015 klo 19:49

Aurinkoisen iltapäivän päätteeksi metsän takaa vyöryy tummansininen pilvimuuri. Katselen kevään ensimmäistä sateenkaarta kunnes taivas pimenee ja sateen rummutus  ikkunapelteihin alkaa... siis aika istahtaa alas.

Kovin vaihtelevina ovat ilmat jatkuneet. Jo on saatu nauttia lämmöstä, kuultu käen kukkuvan, poimittu kilpaa valkovuokkoja.

21.5-1

21.5-2

21.5-3

21.5-4

Olikohan se tiistai kun omat "hihat paloivat" taas siihen ruskeaan Justiina-lampaaseen. Lapsista oli oikein kivaa, kun se kerta kerran jälkeen livisti pihanurmelle... minusta ei! Yhdessä sitten keräsimme koko katraan talliin kuivaheinäruokinnalle. Kaikki olivat innoissaan päästessään auttamaan ja roikkuivat vielä kauan karsinan laidalla rupatellen määkijöiden kanssa (eivät arvanneet hoitotädin jo suunnittelevan teurastajan kutsumista paikalle).

Sellainen hassu juttu sattui yhtenä päivänä, että onnistuin räpsimään monta kuvaa seisaallaan nukkuvasta lapsesta! Luulin tytön ensin pelleilevän, kun nostin hänet päiväunilta ylös. Jalat olivat kuin makaroonit eivätkä kantaneet. Herättelin sitten hiukan kovemmalla äänellä ja yritin josko nyt pysyisi pystyssä... no pysyi hiukan huojahdellen kroppa aivan rentona, pää painuksissa, silmät kiinni syvään tuhisten. Rupesi jo itseäni hymyilyttämään. Useampi minuutti siinä vielä nukuttiin ja vihdoin herättyään suuttui minulle kun kehtasin nauraa...

Avainsanat: kevät, luonto

STRESSIN POISTOA, EHKÄ...

Lauantai 16.5.2015 klo 9:11

Niin tämä toukokuu saattelee meitä kesään, joskin tänä vuonna hitaanlaisesti. Hidas se on tuo oma pääkin vaihtamaan kanavaa tekemättömien töiden murehtimisesta tämän aamun auringonpaisteeseen. Huolettomuuden tavoittelussa olen tyystin vaihtanut aamu-uutiset pesäkamerakuviin. Maailman synkkien uutisten äänet ovat vaihtuneet keväisen luonnon liverrykseen ja solinaan tämän mökin aamuissa. Tyytyväisinä pelkästä olemisesta emolinnut hautovat ja hoivaavat poikasensa. Eivät ne osaa olla huomisesta (ja rästitöistä) huolissaan. Vain tämä hetki tässä lähellä on tärkeä.

16.5-15.jpg

16.5-2

Tämmöisin hassuin aatoksin etenevät pikkuhiljaa "eläimelliset" työt tällä tontilla. Helatorstaina sain viimeisetkin laidunaidat korjattua ja kaikki karvakorvat ovat päässeet muutamaksi tunniksi jatkamaan totutteluaan tuoreeseen. Lampaat ovat vallan rasittavia! Ne ovat varmoja, että aidan takana vihertää paremmin. Laitoin niille sähkön kulkemaan vain alalankaan. Se auttoi jonkin verran, mutta juuri kun aloin tässä kirjoittelemaan, juoksi yksi ikkunan editse ja huusi "lällällää...". Toivotaan että laidunkausi pääsisi pian kunnolla alkamaan... heinä on aika vähissä.

Perjantaina Kerttu-tamma lähti oriille (Don Laurie) Sammalistoon. EI... SE VARSA EI TULE MINULLE!

Ja lapset hei... olen muistanut kastella kuusen taimia.

Avainsanat: kevät, luonto

SINIVUOKKOJA, JIPPII

Sunnuntai 26.4.2015 klo 20:35

Haa... lauantaina vihdoin mökkisaarella! Tullessani aamupäivällä huikkasi kuikka peilityyneltä järveltä tervehdyksensä. Keplottelin ihan yksin laiturin järveen (sitä oli syksyllä kolme henkeä nostamassa). Ei siis mikään turha mummo tämä! Muiden pakollisten puuhien jälkeen suunnistin sinivuokkojen valtaamaan Karkalin luonnonpuistoon. Odottaakohan kukaan muu sinivuokkojen aikaa kuin joulua. Onnellisia ne, jotka asuvat samoilla seuduin luonnon ihastuttavimpien kevään airueiden kanssa.

26.4-126.4-226.4-326.4-426.4-526.4-626.4-7

Avainsanat: kevät, luonto

NIMIKKOKUUSET

Lauantai 25.4.2015 klo 8:07

Kaivoimme tien viereltä pienet kuusen taimet jokaiselle lapselle. Tarkoitus on istuttaa omat nimikkopuut Kirstin pihaan. Viikonlopun yli taimet saavat lillua vesiastiassa juuriaan vahvistaen. Ensiviikolla sitten istutetaan. Pihassa idän puolella kasvaa 2000-luvun alun hoitolasten nimikkokuusia, ihan hyvän mittaisia ja kauniin tuuheita. Korkeimmalle kurottelee "Jessen kuusi". Vaikka hevonen pääsi sitä murjomaan alkuvuosina ja taimi joutui kasvattamaan uuden latvan, kohoaa se jo viiteen metriin. Toivottavasti muistamme hoivata ja kastella nämäkin hyvään alkuun...

25.4-125.4-225.4-3

Avainsanat: kevät, luonto

JAKAMATON HUOMIO

Tiistai 31.3.2015 klo 16:54

Aamupäivällä järjestyi oiva tilaisuus lähteä 4 v:n kanssa kahdestaan  tuoretta luontopolkua tutkimaan. Oikeastaan elämykset alkoivat jo aamun valjettua, kun yläkerran piirustuspöydän äärestä ikkunan edestä kuului hihkaisu: -Pellolla juoksee kauriita! Ulos ehdittyämme tyttö oli kiikari kaulallaan todella innoissaan. Kiersimme polun eri suuntaan kuin itsekseni silloin lauantaina ja lähtiessä täytimme lintujen ruokintapaikat. Märkä räntäsade ja puista putoileva vesi olivat hävittäneet eläinten jäljet. Se ei kuitenkaan haitannut kun hiiren hiljaa supattelimme ja kuuntelimme metsän ääniä. Joitakin lintuja tunnistimme. Monta kertaa tuon puolituntisen aikana kuulin, että TÄÄ ON KIVAA! Intoa vielä lisäsi kamera, jolla hän kuvasi mitä halusi. Taas pukkasi esiin se riittämättömyyden tunne, kun niin harvoin olen olemassa vain yhtä lasta varten. Jakamaton huomio, edes pieni hetki silloin tällöin olisi hyväksi kaikille lapsille.

Tässä 4-vuotiaan otoksia.

31.3.15-131.3-15-231.3-15-3

Avainsanat: kevät, luonto

LUONTOPOLUN SUUNNITTELUA

Lauantai 28.3.2015 klo 18:32

28.3-15-2

-Päästääks me mukaan?

-Ette!

Aikaisin aamulla, kun ihmisten ääniä ei vielä kuulu, lähden lähimetsään ja lampaiden siivoamaan lehtoon. Tuli mieleeni etsiä ja merkitä lyhyitä polkuja, joita lasten on helppo taapertaa (tai ratsastaa) ja jotka saisivat kiinnostuksen luonnon pieniä ihmeitä kohtaan viriämään. Metsäretkiin olisi nyt oiva mahdollisuus, kun meitä hoitotätejä on kaksi. Keväisen paljas luonto tarjoaa auliisti nähtävää ja kuultavaa. Kun pitää silmänsä ja mielensä auki, on lyhytkin polku täynnä elämää. Lapsethan saattavat nähdä jotain, jolle me aikuiset olemme jo sokeutuneet.

Polku alkaa tuosta saunan takaa. Heti alkutaipaleella käpytikka rummuttaa reviiriään vanhassa raidassa. Polun toisella puolella rinteessä kasvaa nuori koivikko. Alempana tiheää kuusikkoa. Kasvustoltaan se on kuin korpi pienoiskoossa, vasta muutamia vuosikymmeniä ollut luonnontilaisena. Se houkuttelee helmojensa suojaan monenlaista eläjää. Pehmeä sammal on taltioinut pienet sorkanjäljet ja yöllisen makuupaikan. Tämä on oikea reservaatti kauriille ja peuroille.

28.3-15-3

Vanha laho koivuntorso on antanut elämänsä muille.

28.3-15-4

Tikka on jättänyt tähteet ruokapöytään.

Kuusten suojasta pujahdan aidan ali laitumen puolelle ja siitä leikkimetsään. Kiurut jo kovasti visertelevät ja tintit kisailevat kevättä rinnoissaan. Niilä on jonkinmoinen "kolmiodraama"  menossa koivun oksistossa.

Seuraava vaihe luontopolun toteuttamisessa onkin ensi viikolla saada lapset yhtä innolla kuin itsekin lukemaan tätä keväisen luonnon avoinna olevaa kirjaa. Katsotaan kuinka käy... kerron sitten.

28.3-15-1

Kerrompa vielä luontopolun kolmesta muurahaispesästä. Ensimmäisessä ilmeisesti varsin urbaania väkeä. Se kun on tehty hyvien liikenneyhteyksien varteen (meidän tien viereen). No siitäpä on lumiaura pölläyttänyt neljänneksen ojaan. Voi voi, noin lähelle liikenneväylää ei ole järkevää rakentaa. Seuraava on toimittanut hyppyrinvirkaa lasten liukumäessä ja saanut harjan tilalle tasakaton. Ei siis hyvä ratkaisu sekään suomen talveen. Kolmanteen, joka on siellä kuusikossa, on nälkäinen palokärki tunkenut nokkansa ihan kirjaimellisesti. Siis seinämateriaalissa parantamisen varaa.

Kirjoituksesta varmaan huomaatte, etten ole tehnyt tänään mitään järkevää: )

Avainsanat: kevät, luonto

KYLMÄ TALVIAAMU

Maanantai 29.12.2014 klo 20:19

29.12-14-2

Pyhien jälkeen, hyvin levänneenä sitä alkaa taas löytää pieniä ilonpilkahduksia, mihin vain nokkansa kääntää. Ne ihan kuin odottavat poimijaa. Aamulla kylmyys saa puut paukkumaan. Talliin mennessä ensin säpsähdän... kukas näin lähelle pihaa on pimeässä tullut, kunnes tajuan... herra "Pakkanenhan" siellä metsätöissä häärää. Hämärän jälkeen aamun sininen hetki hukkaa tähdet yhden toisensa jälkeen. Kauriit saapuvat pellonreunaan. Avatun heinäpaalin ympärys on täynnä jäniksen jälkiä. Pihan lintulaudalla käy ahnas aherrus.

29.12-14-1

Itsekin lähden lämpimään. Kahvin ja hyasintin tuoksu tulvahtavat ovella vastaan... ihan kuin joku siellä olisi toivottamassa tervetulleeksi omaan kotiin. Teen tulen uuniin ja nautin hetken pelkästä olemisesta. Puuron jälkeen haen tallinvintiltä sukset, ne 30-luvun Lampiset. Lähden hiihtämään metsänlaitaa  linnunruokasanko käsivarrella. On kaunista ja kylmää... ihan kuin talvella pitääkin olla.

Avainsanat: talvi, luonto

METSÄNHENKI

Tiistai 11.11.2014 klo 19:37

11.11-14-2

Vain kaksi lasta hoidossa. Vuolen toisen ponin kaviot ja sitten lähdetään "metsänhenkeä" tapaamaan. Sunnuntaina kävimme sitä lapsenlapsen kanssa kuulostelemassa, nyt näiden tyttöjen. Ei haittaa tihkusade. Matka taittuu mukavasti tästä uudesta tuttavuudesta rupatellen. Metsänhenkeä ei voi silmin nähdä. Sen läsnäolon tuntee hyvänä rauhallisena olona metsässä, missä ei ihmisen tekemä ruma jälki näy. Kaikki aikuisetkaan eivät ole sitä koskaan tavanneet, syystä etteivät pääse hetkeksikään eroon järjellisistä ajatuksistaan. Erikoisesti lapset ja tällaiset hiukan yksinkertaiset aikuiset houkuttavat sen luokseen. Meille kun on olemassa se Onnimannin "hupaisten ajatusten maailma".

11.11-14-1

Hiljainen tuumiskeleva mielentila leijuu mukanamme kotiin asti...

11.11-14-3

...ja ei kun hernesopalle!

Avainsanat: sadut, luonto

JA TAAS METSÄSSÄ

Maanantai 1.9.2014 klo 13:44

Aamupäivällä vain yksi lapsi hoidossa. Siispä taaskin sienikori mukaan ja menoksi. Löydämme houkuttelevan polun mäntymetsään. Herkkutatteja löytyy jo alkutaipaleelta. Kotiinpäin tullessa tyttö ja poni pitävät yhteisen evästauon puolukkamättäällä. Marjat maistuvat molemmille. Iloisena pieni ja ketterä apulaiseni noukkii kaikki hankalan paikan sienet. Minä kerään vain mihin polulta yletyn: )

Kotona sitten ruokaa odotellessa hän vielä maalaa retkemme vesiväreillä.

1.9-14-1

1.9-14-2

1.9-14-3

1.9-14-4

Tällaisia hetkiä kun pystyisi kaikille tajoamaan...

Avainsanat: luonto, ponistelua

KESÄN VIIMEINEN PÄIVÄ

Sunnuntai 31.8.2014 klo 20:50

Tyyni, äänetön pyhäaamu lupailee leppoisaa päivää. Usva haihtuu hiljalleen peltojen yltä. Kauempana sumun ja sänkipellonvälissä keinahtelee ketun selkä ja pitkä häntä. Tunnistan revon sen sulavasta liikkeestä. Se etenee kuin laine hiljaisessa tuulessa. On sellainen hetki, jonka soisi pysähtyvän. Olisi ihanaa vain olla... kuunnella, katsella, haistella... vaan kun en osaa vain olla.

Lähden koppa mukanani sienimetsään. Tatteja on sateisten päivien ansiosta noussut paljon, jopa ihan syömättömiä. Korini täyttyy sukkelaan. Kauniita kärpässieniäkin poimin... kameraani: ) Myös puolukat ovat saaneet puhtia sateista ja ovat hyvän kokoisia ja makuisia. Yhtä paljon kun tykkään marjoista suussani, tykkään vain katsella kuinka kauniita ne ovat ihan siinä omalla kasvupaikallaan auringon paisteessa.

31.8-14-5

Päivälliseksi tarjoilen itselleni tattimuhennosta pippurisella creme fraichella maustettuna, njam.

Vielä illansuussa hevosen kanssa metsälenkille. Joskus olen näiltä syksyisiltä ratsastusretkiltä palannut kypärä täynnä suppilovahveroita. Nyt ei ole tarvetta laskeutua tatteja poimimaan, sainhan kiintiöni jo täyteen.

Elokuun viimeinen ilta hämärtyy...

Avainsanat: hiljaisuus, luonto

HERMOLEPOA HELLUNTAINA

Sunnuntai 8.6.2014 klo 21:33

8.6-14-5

Täällä pienellä saarella taas olemisen ihanuutta ihmettelen. Kuinka voi olla, että joku lataa parhaiten akkunsa yksinäisessä hiljaisuudessa. Mikä autuus ja ylellisyys, kun ei odota ketään. Helluntaina jo aamuseitsemältä istun rantakalliolla kesäistä järviluontoa itseeni tankaten. Tiirat ja pääskyt hautovat ihan tuossa lähellä, eivätkä minusta välitä. Silkkiuikku- ja joutsenpari uiskentelee kaislikon reunassa aallokon tahtiin keinuen. Lähden soutelemaan kohti läheisen luonnonpuiston rantaa ja taas tuttu ahneus iskee: Millä saan kaiken tämän linnunlaulun vietyä kotiin. On vissi ero järvimaiseman lehtometsien lintulajistossa sieluttomiin talousmetsiin verraten.

8.6-14-3

8.6-14-2

Iltapäivällä lämmitän saunan ja heitän talviturkin menemään. Vesi on kylmää, mutta pikaisesti räpiköin, kun olen niin päättänyt... ja vielä uudestaan. Tuleepa mukava olo!

8.6-14-4

Taas jaksaa arjessa mennä posottaa...

Avainsanat: luonto

PÄÄSIÄISEN AIKAAN

Tiistai 22.4.2014 klo 21:34

Pääsiäisen alla kevään ensi visiitillä Lohjanjärvellä ja Karkalin luonnonpuistossa. Kuinka iloiselta kuulostaa laineen liplatus talven jälkeen ja kevätpuron vekkuli solina lehdossa. Aivan lumoavaa on sinivuokkojen paljous. Huomaan ajattelevani kuin Nipsu -millä saisin nämä kaikki omakseni ja vietyä kotiin! Kuulen mielessäni Nuuskamuikkusen vastauksen -ei kaikkea tarvitse omistaa, riittää kun saa katsella. Omistaminen käy usein taakaksi. Joka tapauksessa kameran muistikortti täynnä sinivuokkoja lähden vihdoin kotiin päin.

22.4-14-2

Pääsiäisperinteenä vannon joka vuosi kuuntelevani radiosta pääsiäisyön palveluksen ja tähän perinteeseen kuuluu, että autuaasti nukahdan jo ennen sen alkua. Säpsähtäen rekisteröi pääni puolenyön jälkeen sävelen ja sanat... "Kristus nousi kuolleista kuolemalla kuoleman voitti..." ja taas nukahdan. Mutta siinähän se tärkein. Aamun virkku, illan torkku... minkäs teet.

Päivällä saan tuttuja vieraita. Piha vilisee lapsia, äitejä, isiä, mummoja, pappoja ja vielä hevosiakin. Mukavaa, kun aikuisetkin osaavat olla lapsellisia (taitaa olla peräti terveellistä). Pääsiäisruuasta täydet vatsat eivät hauskanpitoa estä.

20.4-14-5

20.4-14-3

Pieni "rehumestari" auttaa innokkaana lampaiden ruokintakatoksen nikkaroinnissa. Kun päästämme nuo määkivät järjenjättiläiset uuteen tarhaansa, juoksevat ne kauan pöhköinä pömpeliä ympäri, ennen kuin rohkein uskaltautuu sisälle tarjoilua arvioimaan.

kukkotappelu

Myös "siipiveikot" juhlistavat pyhiä järjestämällä kunnon kukkotappelun. Ukkokukko voittaa nuoremman pikkukukon (joka on kylläkin kooltaan jo suurempi). Illalla kanalan orrella nuokkuu kaksi väsyn näköistä kukonriekaletta.

Avainsanat: pääsiäinen, luonto

NYT SE ON VALMIS

Tiistai 19.11.2013 klo 17:58

Jo kesällä raivasin pienen ikioman luonnonsuojelualueen (lue mummonsuojelualue), tuonne ladon taa pöpelikköön. Poistin sieltä pajukot sekä liiat koivu- ja pihlajavesat. Tein tilaa eri ikäisten puiden kasvaa. Risut poltin, että pientenkin lasten olisi helppo poluilla piipertää. En tiedä onko luonnonsuojelualue ja leikkimetsä kovinkaan toimiva yhtälö. Kivien sammalpeitteet jo saivat kyytiä ja aluskasvillisuus parhailta tantereilta alkaa olla aika olematonta. Mutta pääasia että silmä, sielu ja kroppa viihtyy. 

Lauantaina tein valmiiksi lasten kanssa aloittamamme kodan nuotiopaikkoineen. Siitä tuli vallan kelvollinen eikä se "Einon" riehumisesta ollut moksiskaan. Tänään aamupäivän pimeinä sateisina tunteina sytytämme lyhdyt ja hartaan näköisenä väki tunnelmoi pisaroiden ropistessa pressuun. Tästähän tuli oiva ensi talven hiihto- ja rekiretkien eväspaikka. Voitaisiin jo huomenna tulla aamupalalle tänne, lapset ehdottavat... ihan hyvä idea...

19.11-13-3

19.11-13-1

Avainsanat: luonto

HULINAVIIKON KUULUMISIA

Torstai 3.10.2013 klo 21:49

On aikoja, jolloin tässä mökissä tolkuton hulina ja hälinä vähän niinkuin salaa valtaa alaa. Lopulta havahdun, kun kukaan ei kuule eikä kuuntele toistaan, eikä varsinkaan hoitotätiä! Tällaisina päivinä nousevat harvat seesteiset hetket arvoon arvaamattomaan. Itse löydän ne hetket tuijottamalla havupuiden syvää rauhoittavaa vihreyttä. Lapset yritän houkutella pysähtymään luonnon pienien tapahtumien ääreen. Niin pienien, ettei niihin normaalisti kiinnitä mitään huomiota. Yhtenä päivänä pihatien varressa huomattiin, että muurahaiset olivat vetäytyneet pesänsä uumeniin lämmittelemään... minkähänlaista siellä murkkujen kodissa mahtaa olla. Sitä pohtiessa pyrähti kuusen alta lentoon fasaaniperhe rumalla äänellä rääkyen.

3.10-13-4

Eilen aamulla se samainen parvi tepasteli ikkunan takana ruokinnalla. Tuo lintujen ruokinta on hyvä keino saada hetkeksi hiljaisuus tupaan: Shh... tulkaas katsomaan, mitä täällä näkyy...

3.10-13-3

Tänään hetki piirrellään ennen ulos lähtöä. Patistan kaikkia keskittymään omaan työhönsä ja antamaan inspirointirauhan vieruskaverille. Alkaa syntyä hienoja töitä. Kalamies suunnittelee vieheitä, muut suunnittelevat omia lautapelejä. Yhdeltä valitettavasti takavarikoin tussit ja tarjoan puukyniä tilalle... vaan ei kelpaa.

3.10-13-1

Ulos kun päästään, viedään porukalla siemeniä metsänreunan ruokinnalle. Iltapäivällä paikan yläpuolella kaartelee haukka. Himoitseekohan se siemeniä vai niiden syöjiä?

3.10-13-2

Avainsanat: luonto

« Uudemmat kirjoituksetVanhemmat kirjoitukset »