MINUN PUUNI

Lauantai 11.11.2017 klo 22:17

Kiitos Heidi... herätit puupään henkiin : ) Otan vastaan "minun puuni" haasteen.

viikolla....JPG

Jo pienenä eka-tokaluokkalaisena ihastuin koulukirjojen metsäaiheisiin tarinoihin. Näen vieläkin vanhat puut sellaisina lempeät kasvot omaavina, kuin ne Usko Laukkasen kuvituksissa aikoinaan olivat... iloisina, nauravaisina. Hetken kun niitä katselee, kurkistaa kuusen oksistosta sirkeät silmät ja havuviiksien alta pilkottaa nauravainen suu. Sorjat koivut ovat satumaan prinsessoja, nuoret näreet prinssejä. Metsä elää omaa elämäänsä, ottaa mielellään lumoihinsa muttei pakota ketään.

Oman pihan puilla on sielu. Ne suorastaan himoitsevat linnunpönttöjä oksilleen ja leikkijöitä havumajaansa. On kuusia, jotka vartioivat koko tilaa kauas katsovilla silmillään tai ottavat vieraan vastaan pihatiellä. On vanha ylikasvanut kuusiaita, joka yrittää harvenneilla alaoksillaan suojata pohjoistuulelta. Kuusista tärkein on vielä nuori. Sen istutti hoitolapsi, jonka elämänliekin vakava sairaus sammutti. Se on pihan ainoa nimetty puu -Jessen kuusi- ja ainoa, jonka hyvinvoinnista huolehditaan.

talvi-.jpg

30.JPG

Omenoita....JPG

Männyistä sielukkain on kahdeksanhaarainen pihan vartija. Männyt saavat arvostusta osakseen vasta iän myötä vankkoina, kiertyneinä ja kilpikaarnaisina. Silloin ne katsovat meitä vakavina korkeuksistaan kuin arjen toimiemme järjellisyyttä arvioiden.

kaunis....jpg

"Mummonsuojelualueen" kataja on kaunis. Sen marjat kiinnostavat lapsia, kunnes phyi...pahalta maistuu.

12.JPG

47.JPG

Pihlajat ovat arkisia aisapuita. Kaikki suoraan kasvavat pääsevät kuorittuina tallin kattoon kuivumaan.

33.JPG

Pihatien varressa kasvaa yksi ainut tuomi. Muuten aivan huomaamaton, mutta toukokuussa huumaava tuoksuineen.

Eli tällaisia puita täällä. Metsä on imeellinen paikka ja soisin jokaisen tämän maan eläjän pääsevän sen luomuhoidosta osalliseksi ilman autoa. Metsän pitäisi olla ihan liki. Sen henkisen arvon ymmärtää vasta menettäessään. Voi, voi tästä aiheesta riittäisi ajatuksia vaikka kuinka.

Osa näistä kuvista on aika vanhoja, mutta kun ne on niin kauniita... varsinkin nuo lumiset.

Ja sitten vielä OIKEIN HYVÄÄ JA ILOISTA ISÄNPÄIVÄÄ. Te isät olette lapsillenne kuin suuria turvallisia kotikuusia. Suojaatte maailman vaaroilta.

5pv....jpg

Avainsanat: luonto, isä

VIHDOIN...

Maanantai 3.7.2017 klo 19:21

Tapanani on ollut talven jälkeen kiiruhtaa pienelle mökkisaarelle heti jäiden lähdettyä viimeisten rippeiden kolistessa vielä veneen keulaan. Vaan tämä on ollut kaikella tapaa erilainen vuosi. Vasta perjantain myrskytuulessa pääsin sinne lähtemään... veneilyliivi unohtui kotiin ja kerrankin itsevarma egoni vielä rannalla epäili perille pääsyä. Nyt oli vaan ihan pakko jo irrottautua arjesta. Aallokko oli aika hurja tuulen puhaltaessa 13 km:n pituisen järvenselän yli. Ei tarvinnut kuin toisella airolla pitää vene oikeassa suunnassa aallokkoon nähden, niin tuuli kuljetti seuraavan saaren suojaan.

Perillä pelkkää huilaamista, järvelle tuijottelua, saunomista ja heitinpä talviturkkinikin menemään... huh, kylmää oli.

3.7-4.JPG

3.7-1.JPG

3.7-2.JPG

Viileästä alkukesästä huolimatta joutsenilla ja silkkiuikuilla oli poikaset vanavedessään. Pääskyjä kävi sääli. Räystäiden alle muuratut viisi pesää olivat kovin hiljaisia vaikka niiden alta löytyi munan kuoria. Onkohan itikkatarjonta näillä keleillä ollut liian niukkaa.

Meidän porukalla on ollut tapana jo pari vuosikymmentä pitää "mökkipäiväkirjaa". Sinne kukin on kirjoitellut esim. säästä, kalansaaliista, tekemisistään ja kommelluksistaan. Niitä vanhoja tekstejä uppouduin haikein mielin lauantain harmaudessa lueskelemaan. Iso osa niistä on isän kirjoittamia... hän viihtyi täällä.

3.7-3.JPG

Sunnuntain kotimatkan aloitin luonnonpuistosta, niinkuin lähes aina. Siellä lehtometsän vehreydessä sielu lepää. Linnunlaulu alkaa tältä kesältä jo vaimentua, mutta polut houkuttavat kulkijaa aina vaan uudestaan. Tällä reissulla syvennyin alueen kulttuurihistoriaan, jonka merkkejä luonto vääjäämättä valtaa takaisin. Metlan esitteen (1989) mukaan vielä reilut sata vuotta sitten alueella on ollut kolme torppaa. Niistä on enää kiviperustukset ja uuninrauniot jäljellä valtavien kuusten alla. Kivillä reunustettu lähde on myös muistuttamassa asutuksesta. 1880-luvulla "hienompi väki" alkoi retkeillä alueella arkkipiispa Johanssonin ostettua sen kesänviettopaikakseen. Metsäntutkimuslaitoksen vanhassa esitteessä on paljon mielenkiintoisia tietoa Karkalin historiasta. Harmi ettei esitettä enää ole tarjolla vierailijoille.Yhden esitteen olen itselleni säästänyt ja yritän edelleen etsiä siinä mainittuja kasviharvinaisuuksia. Niitä kuulema etsi jo Elias Lönnrot aikanaan.

23.7-6.JPG

Kotimatkalla kävin vielä isälle "rupattelemassa"...

3.7-8.JPG

Avainsanat: luonto

PUROLLA JA MUUALLA

Keskiviikko 5.4.2017 klo 20:41

Aloitetaampa viikonlopusta. Silloin oli liuta lastenlapsia mummolassa, isommat hevosia liikuttamassa ja pienin mummoa "liikuttamassa". Hauskaa oli, mutta myönnettävä että sunnuntai-iltana oli "takki melkoisen tyhjä".

1.4-4.JPG

1.4-3.JPG

1.4....JPG

1.4-2.JPG

5.4-1.JPG

5.4-2.JPG

4.5.4.JPG

4.5-3.JPG

Tuntuu kuin nuo kauan alhaalla roikkuvat pilvet painaisivat jo hartioilla. Kovin vähän on auringolle annettu tilaa kevättaivaalla. Siitä huolimatta huhtikuisen aamun ensimmäinen tervehtijä on mustarastas. On sää mikä hyvänsä, se lupaa pihakuusen latvasta lurittaen että kyllä tämä iloksi muuttuu... iloksi muuttuu...

4.5-5.JPG

5.4-3.JPG

Lasten kanssa päivät kuluvat vanhan kaavan mukaan. Siis häärätään ihan oikeita töitä, kärrätään uutta hiekkaa laatikkoon, tongitaan siellä kuin myyrät, hiukan hevostellaan ja kuleksitaan metsässä. Tänään seurattiin puron vartta hiukan pidemmälle ja jäätiin katselemaan sen intouduttua pärskymään kuin oikea koski. Tänne tullaan varmasti uudelleen kiikarit ja isot eväät mukana! Väsyneinä viimein pihaan raahustettuamme viserteli peippo vallan iloisena koivun oksalla, jospa se tarttuisi...

... ja Seilin sääkset ovat palanneet!

Avainsanat: luonto, kevät, lastenlapset

KUN SUKSI EI LUISTA

Torstai 9.3.2017 klo 19:13

Hiihtoretkelle heti aamutoimien jälkeen, mutta voihan pirskatti... sukset ei luista! Vain hoitotädin lampiset ja yhden lapsen lainasukset toimivat tyydyttävästi plussakelillä. Siispä läpsyttelemme suoraan "mummonsuojelualueen" pöpelikköön leikkimään. Teen tulen nuotioon  ja hiillosta odotellessa tarkastetaan lähimmät linnunpöntöt. Yhdestä jo talitintti kurkistelee ja huikkaa ihan itse sen kyllä siivoavansa... kiitos vaan ja titityy! Lapset viihtyvät ja keksivät tekemistä tässä pikku metsikössä päiväuniaikaan asti.

9.3-1.JPG9.3-2.JPG

Avainsanat: luonto

LINNUT MIELESSÄ

Tiistai 7.3.2017 klo 8:42

Kevät antaa ailahdellen ensi merkkejä itsestään. Neljä joutsenta lensi kovalla "törinällä" pellon yli pohjoiseen. Visertely pihapuissa lisääntyy aamu aamulta ja patistaa pönttöjen putsaukseen. Eilen jo kuusi pönttöä tuli putsattua ja iloksemme niistä viidessä oli pesitty. Tyhjäksi jääneessä kirjosiepolle tarkoitetussa oli kai liian pieni reikä. Raspasin sitä isommaksi ja ripustin hieman erilaiseen paikkaan. Tuoreimmalta lapsenlapselta vielä oma nimikoitu pönttö puuttuu, mutta eiköhän tuokin lähiaikoina valmistu.

Hankikannolla ojanvartta kulkiessamme löytyi pajupuskien alta kummalliset meille vieraat jäljet. Seurailimme niitä ihmetellen mikä otus tämmöistä vanaa jättää. Kun ne kääntyivät rohkeasti pellon poikki kohti toista ojaa, määrittelimme lajiksi "pieni rohkea eläin". 

Näyttää, että tänään palataan takaisin talveen ja etsitään kylmältä viimalta suojaavia leikkipaikkoja. Taidamme saada hiihtokelitkin takaisin.

7.3-1.JPG

Avainsanat: luonto

PARASTA HYVÄÄ

Sunnuntai 1.1.2017 klo 14:11

Koko tuleva suomen juhlavuosi tarjottimella edessämme. Aamun koittaessa usva vielä hämärtää näkymää, mutta ehkäpä päivä päivältä "tarjottimelta" löytyy yhä kirkkaampia hetkiä. Itsehän päätämme millä silmin tulevan vuoden metkut ja murheet vastaan otamme. Lisääntyvä pahuus maailmalla ahdistaa varmaan siksi, että tuntee itsensä niin voimattomaksi. Vaan jospa yrittäisikin vain suojella sitä hyvää, joka on itseä lähellä.

1.1-1.JPG

Aloitin vuoden ensimmäisen aamun Oivan kanssa metsästä. Sielläpä se ajatus (ja huoli) lentää kauas tulevaisuuteen...  onko näiden metsien hupenevasta monimuotoisuudesta ja mieltä virkistävästä kauneudesta mitään jäljellä, kun nämä nykyiset lapset aikanaan aikuisina haluavat voimia hölläämiseen arjen ruuvin kiristyessä. Mikähän on se sukupolvi, joka ei rohmua kaikkea itselle. Jokainen haluaisi jälkeläisilleen parasta ja jokainen ymmärtää luonnon tärkeyden osana sitä parasta, mutta ajattelemattomuus (tai ahneus) tekee lyhytnäköiseksi. En tarkoita, että yksityiset metsänomistajat lystin maksaisivat. Keinoja uskon silti löytyvän. Vaikka itse pääsen metsään milloin mielin, en näihin retkiin kyllästy. Noilta poluilta palaan aina kuin uutena ihmisenä.

1.1-5.JPG

Noh... tämmöinen "uudenvuodensaarna" tällä kertaa : )

TOIVOTTELEN SIUNAUSTA... SIIS PARASTA HYVÄÄ ALKAVALLE VUODELLE! Talitintti lauloi titityytään siellä metsässä...

Avainsanat: luonto

PIHAN PIENTÄ ELÄMÄÄ

Keskiviikko 9.11.2016 klo 21:08

Aivan ihanaa, lunta vihmoo vaakatasoon! Mökin lämpimänä pitämiseen menee aikaa ja klapeja, mutta molempia on. Tekemättömät työt ovat piiloutuneet kinoksiin ja siellä pysyköön vaikka kevääseen (yhtä pajavasaraa tosin jäin kaipailemaan).

Nyt on aika katsella lähelle, ihan kotinurkilla hyörivää pientä elämää. Ilokseni löysin meidän Jussi-pupun jäljet tallin seinustalta. Ehdin jo luulla sen joutuneen ketun ruuaksi, mutta eipä tuo ole kauas heiniltä lähtenyt. Lumi sen paljasti. Pihan lintulaudan nokkimisjärjestys on sellainen, että ensin orava sitten tintit. Voi että niitten huolettomuutta on hyvä seurailla.

9.11-4.JPG

Metsän ruokinnalla riistakameraan tallentui närhen ja käpytikan vuororuokailu. Närhi osoittautui aika ahmatiksi hamstratessaan pähkinöitä nokkaansa. Viime lauantaina siirsimme "seitsemänvee" lapsenlapsen kanssa kameran pellonreunan ruokinnalle haaveena saada kuvatuksi kauriita, mutta kamerapa oli räpsinyt 388 kuvaa variksista ja harakoista!!!

9.11-6.JPG

9.11-1.JPG9.11-2.JPG9.11-3.JPG

Maanantain pyrypäivä innosti lapsia ja minuakin leikkelemään silkkipaperista lumihiutaleita. Tulipa hupaisia. Myös pienimmällä (kaksveellä) pysyi hienosti sakset kädessä. Tätä hommaa taidetaan vielä jatkaa. Liukureiden luisto myös testattu ja ensimmäinen lumilinna hyvällä alulla. Eiköhän pian kaiveta rekikin esiin... TERVETULOA TALVI : )

Tänään valmisteltu muikein ilmein isänpäiväyllätyksiä... siitä lisää myöhemmin...

Avainsanat: luonto

AAMUSTA PÄIVÄ ALKAA...

Keskiviikko 12.10.2016 klo 13:36

Yritän varjella aamun ensimmäisten hetkien levollista ilmapiiriä. Kaikki lapset koolla aamupalalla viimeisiä unenrippeitä silmistä karistellen. Tämä hetki kertoo mihin suuntaan päivä lähtee. Onhan se myös pitkälti hoitotädin omasta vireystilasta kiinni pysyykö sopuisuus mukana menossa vai ei... joka aamu voi kuitenkin aloittaa ihan puhtaalta pöydältä. Eilisiä kärhämiä ei muistella.

Aamupuuroa popsiessa seurailemme tinttien touhukasta vipellystä ikkunan takana. Aloittelin jo lokakuun alussa niiden ruokinnan, sillä sitä huolettomuutta on niin kiva seurata... kumpa pääsisinkin osalliseksi.

Tänään oli uudessa kodassa "tuparit". Tarkoittaa eväskoria ja pientä lyhtyä tunnelmaa tuomaan. Viime viikolla aloittelimme rankojen raahaamisen rakennuspaikalle. Eilen pystytimme ja tänään peittelimme pressulla. Tämän vuoden kota onkin aivan pihapiirissä, joten sinne voi lapset hilpaista vaikka ihan keskenään.

12.10-1.JPG12.10-2.JPG12.10-3.JPG12.10-4.JPG

Avainsanat: syksy, luonto

TOUKOKUUN HEHKUTUSTA

Torstai 26.5.2016 klo 13:49

Viime aikojen säät eivät ole juurikaan houkutelleet sisällä istumiseen ja kirjoittamiseen. Päivät alkavat pihakeinussa tai portaalla istuen kahvipannu kaverina nuuskien, kuunnellen ja katsellen. Aamuissa on jotain mitä ei voi jättää elämättä. Niitä ei voi tuhlata nukkumiseen. Se olisi vähän sama kuin katselisi lahjaksi saatua konvehtirasiaa maistamatta ensimmäistäkään... mahdottomia asioita molemmat.

26.5-1.JPG

326.5-2.JPG

Kaikkea ihmisen tekemää katselen ainaisen kriitikon silmin, mutta kun luonto vaihtaa "vaihdetta", en voi kuin ihmetellä kuinka sen täydellisestä kauneudesta ei puutu mitään. Kamerani on ahminut omenankukkia, koivikon hentoa vehreyttä sekä hevosten leppoisaa laidunnusta. Ensimmäinen kattilallinen kuusenkerkkäsiirappia on keitetty ja ensimmäiset raparperipiirakat leivottu.

26.5-3.JPG

Lasten kanssa ollaan eletty melkein kuin tavalliset ihmiset, sillä olemme ulkoilleet lähialueiden leikkipuistoissa ja kerran käyty jopa Hesessä roskaruokaa syömässä. Meille harvinaista herkkua. Tänään sadetta odotellessa kerättiin lisää kuusenkerkkiä.

26.5-4.JPG

26.5-5.JPG

25.5-6.JPG

26.5-7.JPG

Anun "Ässät" pienintä 6-vuotiasta myöten ovat innostuneet pyöräilemään mummolaan (edestakainen matka 14 km+ ratsastukset päälle). Liikuntaa siis kerrakseen.

26.5-9.JPG

26.5-10.JPG

Jos jotain negatiivista haluaa tältä viikolta kaivaa, on sellaisia asioita yksi lammas, joka ei pysy aidoissa (lapsista kiva, minusta ei), sekä parkkisakko puistoreissulta!

26.5-11.JPG

Avainsanat: luonto, kevät

(LINTU)RETKI

Keskiviikko 18.5.2016 klo 21:27

Taitavasti kuin pienet västäräkit tytöt hyppelivät puolilahoja pitkospuita Tuusulanjärven pohjoispään lintutornille. Kun jengi pääsi perille olivat linnut jo kaukana, mutta se ei ketään haitannut. Kiikareista hetki kinasteltiin, kunnes tämä "ylempi taho" määräsi järjestyksen. Hoitotädin ja lasten mielentila paljastui siinä, mitä kukin kiikareillaan näki. Itse ärsyynnyin nähdessäni roskien määrän kauniin polun varrella ja tornin ympärillä... että osaakin ihmiset olla tolloja ja välinpitämättömiä. Lapset eivät tämmöiseen epäoleellisen takerru, vaan katsovat positiivisin silmin kaukaisuuteen (vastarannalle). Yht´äkkiä kiikarin alta kuuluu riemun kiljahdus... hei kattokaa, JÄÄTELÖBAARI!

18.5-1.JPG

18.5-2.JPG

18.5-3.JPG

Jatkoimme matkaa vielä Vanhankylänniemeen, jossa "viisvee" tiesi näyttää varsin erikoisen leikkipaikan. Kartanon rannan puolella kasvaa vanha ontto puu. Sen valtavan paksun rungon sisään mahtuivat kaikki neljä ryömimään... tällainen kun olisi omassa pihassa...

18.5-4.JPG18.5-5.JPG

Avainsanat: luonto

IHAN YKSIN... IHANAA!

Perjantai 6.5.2016 klo 7:54

Kodin ja pihapiirin tekemättömät työt ahdistaa jo niin paljon, etten oikein saa tartuttua minkään työn syrjään... siispä on poistuttava paikalta! Ei täällä mitään hirveän isoa ole, mutta paljon pientä.

Keskiviikkoiltana pakkasin hammasharjan ja kumisaappaat mukaani ja häivyin mökille. Siellä ensiavuksi neljä tuntia pelkkää järvelle tuijottelua. Suurena plussana havainto, ettei ketään muuta ihmisolentoa kuulo- tai näköetäisyydellä... vain tyyni järvi, johon muutama iltapilvi peilautuu. Helatorstaina jo aamukuudelta "parkkeerasin" itseni uudestaan kuistin rapulle lintuja kuuntelemaan. Kuikan huuto kiirii pitkin tyyntä järven pintaa ilmoittaen suomen suven saapuneen. Naapurisaaressa kukkuu käki. Myös pääskyt ovat palanneet pesiään kunnostamaan. Kumpa tämän kaiken voisi tankata niin syvälle sydämeen, ettei levollisuus ikinä hellittäisi. Kun luonto on näin vapaa ihmisäänistä, tuntuu suorastaan syntiseltä soutelemaan lähtiessä kolistella airot hankaimiin.

Jospa unohtaisin, että perjantaina on työpäivä : ) Vetkuttelen ja vetkuttelen kotiin lähtöä. Lämmitän vielä saunan ja heitän talviturkin menemään (veden lämpö 12 asteista)... ja vieä vetkuttelen...

6-5-1.JPG

6.5-2.JPG6.5-3.JPG

Avainsanat: kevät, hiljaisuus, luonto

EI PAREMPAA ALOITUSTA KESÄLLE

Sunnuntai 1.5.2016 klo 21:37

Oi arvatkaa missä olin Vapun päivänä...

1.5-1.JPG

5.1-2.JPG

1.5-3.JPG

1.5-4.JPG

1.5-6.JPG

1.5-7.JPG

... Karkalin luonnonpuistossa!

Avainsanat: luonto, kevät

PIIPITYSTÄ PESÄLLÄ

Torstai 14.4.2016 klo 21:27

Eilen aamulla merikotkan pesällä kuoriutuminen alkanut. -Tulee hyvä päivä, huokasi "viisvee" hartaana pesäkameraa katsellen. Hänen kotonaan on kanoja ja siksi tyttö tietää, ettei kuoriutuminen käy ihan niin sukkelaan kuin piirretyissä filmeissä. Aamun aikana reikä kuoressa suureni vain hiukan ja kun emo piilotti munat alleen, maltettiin lähteä oman pihan lintuja katselemaan.

Ennen pönttökierrokselle lähtöä "tomutettiin" toinen poni, se vanhus. Hiukan hirvittää, kuinka kuihtunut mummo sieltä talvikarvan alta paljastuu.Hampaat sillä on ikäisekseen hyvät. Talvella kun koko kööri raspattiin, oli tämän kalusto parhaassa kunnossa. Mössöruuasta huolimatta se on silti muutamana talvena laihtunut aika lailla, mutta pyöristynyt taas laidunkaudella. Pilke sen vanhoista silmistä ja itseriitoinen ego eivät ole hitustakaan himmenneet... hyvä niin. Nyt otamme sen pönttökierrokselle mukaan, sillä "kolmevee" ei jaksa MILLÄÄN kävellä omin jaloin...

14.4-1.JPG

14.4-2.JPG

Tänä aamuna ihan ensimmäiseksi riennettiin merikotkan pesälle. Oi kuinka ihana pieni untuvikko siellä vikisi pesäpuun keinuessa kovassa tuulessa. Aivan haltioituneina tuijotimme, miten hellästi emolintu suurella kotkannokallaan pienokaistaan ruokki. Jännityksellä odotetaan vielä kahden munan kuoriutumista... kuinkahan käy, näiden haudonta kun alkoi niin paljon myöhemmin.

Avainsanat: luonto, ponistelua

SÄÄKSET

Keskiviikko 6.4.2016 klo 7:29

Seilin sääksipari on palannut pesälleen. On ne semmoisia "pienten huolten karkottimia". Kannattaa aamu-uutisten sijaan katsella niiden puuhia pesäkameran välityksellä : )

Avainsanat: luonto

ARJEN ALOITUS

Tiistai 22.3.2016 klo 7:59

Oi kuin ihana arjen aloitus maanantaina. Puhdas lumi kimaltelee häikäisevänä aurinkoisessa pakkasaamussa. Tehtiin pieni hiihtolenkki ja hiljaa vakoiltiin pönttövarauksia. Talitintti näyttää mieltyneen nuorimmaisen kottaraispönttöön.

Äsken juuri kävi mustarastas aamupalalla ikkunan takana. Jaksaa sitten viserrellä meille kevättä...

22.3-1.JPG22.3-2.JPG22.3-3.JPG22.3-4.JPG22.3-5.JPG

Avainsanat: luonto, kevät

HERÄTTELYÄ KEVÄÄSEEN

Perjantai 11.3.2016 klo 20:45

Jo viikon verran on tässä mökissä ruokailtu "samassa pöydässä" merikotkapariskunnan kanssa. Tarkoittaa, että Viron ja Latvian pesäkamerat toimii taas. Ja olikohan se torstain aamutallin aikaan, kun kuulin mustarastaan laulun. Aivan kuin herätyskellon soitto talvenharmaaseen mieleen. Samana päivänä ripustaessamme "kaksveen" pönttöä, lensi kaksi joutsenta pihan yli kovasti toitotellen. On se ihanaa kun kevät tulee.

Tämän viikon saldo on neljä rekisteröityä pönttöä. Siis jokaisella hoitolapsella oma nimikoitu lintukoto pihatien varressa. Viikonlopuksi tulee lastenlapset mummolaan... saisinkohan heidätkin innostumaan...

11.3-1.JPG

Ai niin, "jouluvieraanikin" saapui vihdoin : )

15.3-16.JPG

Avainsanat: luonto

TAMMIKUISTA ARKEA

Torstai 21.1.2016 klo 9:44

Tammikuun aamun sinisen hetken aikaan katselen lintujen ruokailua ikkunan takana. Niitä ei tunnu pakkanan piinaavan. Untuvat pörröllään käyvät nappaamassa jyvän ja suhahtavat kuusten suojaan sitä nakuttelemaan. Itse vaikka oikeasta kylmästä talvesta tykkäänkin, käynnistyn huomattavasti noita pirteitä tinttejä hitaammin.

21.1-3.JPG

Hiukan hidasta on ollut myös luistinradan jäädytys, sillä tallin vesihana on joka aamu jäässä. Kaivosta tulevassa johdossa on kyllä vastus ja se pysyy sulana, mutta hana jäätyy ja pakkasvahdilta menee koko aamupäivä sen sulattamiseen. Vasta iltapäivällä saan vettä jäälle. Näillä pakkasilla voisi tietysti vielä illalla uusia homman, vaan kun en jaksa.

21.1-2.JPG

Tämän viikon ulkoiluohjelmassa on suosituimpana ollut ihan vaan lumessa peuhaaminen sekä liukumäki. Alkuviikolla etsittiin eläinten jälkiä vastasataneelta lumelta. Pupujussit veivät voiton jälkien määrässä, mutta kauriinkin pienet sorkan painallukset pellon laidassa nähtiin. Ja kas... lumienkeleitä löytyi kotimatkalla aikas monta (n.2-5 vuotiaan kokoisia).

21.1-1.JPG

Rekikyytiä ovat lapset kovasti kyselleet, mutta ponille sattui pieni tapaturma maanantaina eikä suitsia voi nyt laittaa päähän. Päivä päivältä näyttää kuitenkin paremmalta. Toinen "mustapoika" on ollut myös puolikuntoinen ontuen etustaan, mutta tämäkin vaiva alkaa olla voitettu. Hyvä näin, sillä sekä silmä- että jalkapuolen olen luvannut laskiaisriehahevosiksi... toivottavasta ei tarvitse perua.

Vanhin lapsista palautteli hoitotädin tänä aamuna "kylmään" arkeen kamppaillessaan pukemisen kanssa: -Tämmöiseen hoitopaikkaan ei kyllä kukaan haluu, kun vaan komennellaan ja komennellaan!

Avainsanat: luonto

SUNNUNTAIAAMUN HIDAS HERÄÄMINEN

Sunnuntai 11.10.2015 klo 9:09

11.10-2.JPG

Yritin pyhäaamun kunniaksi nukkua hiukan tavanomaista pidempään, vaan eihän siitä näin tottumattomana mitään tullut. Päinvastoin, kahvia hörpin pienen pannullisen verran ennen kuin unenpöpperöinen pää pääsi mukaan syksyn tarjoamaan pirteään olotilaan. Syötävän ihana on tämä kuurainen, kirpeä lokakuun aamu väreineen ja tuoksuineen.

Kylmenevät säät ovat tuoneet metsänväen pihapiiriin. Ikkunan takana ruokinnalla käy vakiotinttien ja pikkuvarpusten lisäksi tikka ja muutama närhi. Yhtenä aamuna siinä huilaili porukasta jälkeenjäänyt nuori sepelkyyhky. Kauriitkin uskaltautuvat aivan lähelle laiduntamaan.

12.10.JPG

11.10.JPG

Eilen aamulla kun maisema oli vielä aivan hiljainen, valjastin molemmat "mustat pojat" reen eteen ja ajoin kesäisellä laitumella aamulenkit. Pienempi otus riemastui kuvitellessaan, että syömäänhän tänne tultiin. Oikeasti yritän vimmatusti saada siltä tuota kesämahaa pienemmäksi. Yritys on ehkä tuomittu epäonnistumaan niin kauan kun se tarhastaa vanhan huonohampaisen äitinsä kanssa. Mamman mutustelu on niin verkkaista, että heinät ehtivät parempiin suihin...

11.10-4.jpg

Uutta vauvaa en vieläkään ole nähnyt kuin kuvissa. Porukassamme jylläävä räkätauti on nyt minussakin, joten aika itsekästä olisi mummon viedä "rotinoiksi" tuore flunssa : (

Avainsanat: syksy, luonto

PONIN RIIVIÖT

Lauantai 23.5.2015 klo 10:23

Perjantaina karkasivat sitten ponitkin! Viedessäni iltapäivällä heinää tarhaan, ei löytynytkään syöjiä, vain kumoon nojattu aita. Ei ne kaukana olleet ja nämä ahmatit oli helppo houkutella näkkileivällä kiinni ja toimittaa lampaiden seuraksi "arestiin".

Illalla kun aidat oli korjattu, lähdin Oivan kanssa työviikon päätteeksi rentouttavalle iltaratsastukselle. Ilta taisikin olla toukokuun kauneimpia laskevan auringon paljastaessa kaikki kevään hennon vehreyden sävyt. Koivun heleän lehtiverhon hiljaa keinutellessa iltatuulessa rastaat konsertoivat ja käki kukkui jossain kauempana.

23.5-1

Lasten kuusentaimissa on jo pienet vuosikasvut : )

Avainsanat: kevät, luonto, hevostelua

LÄMPENEE, LÄMPENEE...

Torstai 21.5.2015 klo 19:49

Aurinkoisen iltapäivän päätteeksi metsän takaa vyöryy tummansininen pilvimuuri. Katselen kevään ensimmäistä sateenkaarta kunnes taivas pimenee ja sateen rummutus  ikkunapelteihin alkaa... siis aika istahtaa alas.

Kovin vaihtelevina ovat ilmat jatkuneet. Jo on saatu nauttia lämmöstä, kuultu käen kukkuvan, poimittu kilpaa valkovuokkoja.

21.5-1

21.5-2

21.5-3

21.5-4

Olikohan se tiistai kun omat "hihat paloivat" taas siihen ruskeaan Justiina-lampaaseen. Lapsista oli oikein kivaa, kun se kerta kerran jälkeen livisti pihanurmelle... minusta ei! Yhdessä sitten keräsimme koko katraan talliin kuivaheinäruokinnalle. Kaikki olivat innoissaan päästessään auttamaan ja roikkuivat vielä kauan karsinan laidalla rupatellen määkijöiden kanssa (eivät arvanneet hoitotädin jo suunnittelevan teurastajan kutsumista paikalle).

Sellainen hassu juttu sattui yhtenä päivänä, että onnistuin räpsimään monta kuvaa seisaallaan nukkuvasta lapsesta! Luulin tytön ensin pelleilevän, kun nostin hänet päiväunilta ylös. Jalat olivat kuin makaroonit eivätkä kantaneet. Herättelin sitten hiukan kovemmalla äänellä ja yritin josko nyt pysyisi pystyssä... no pysyi hiukan huojahdellen kroppa aivan rentona, pää painuksissa, silmät kiinni syvään tuhisten. Rupesi jo itseäni hymyilyttämään. Useampi minuutti siinä vielä nukuttiin ja vihdoin herättyään suuttui minulle kun kehtasin nauraa...

Avainsanat: kevät, luonto

Vanhemmat kirjoitukset »