PUROLLA JA MUUALLA

Keskiviikko 5.4.2017 klo 20:41

Aloitetaampa viikonlopusta. Silloin oli liuta lastenlapsia mummolassa, isommat hevosia liikuttamassa ja pienin mummoa "liikuttamassa". Hauskaa oli, mutta myönnettävä että sunnuntai-iltana oli "takki melkoisen tyhjä".

1.4-4.JPG

1.4-3.JPG

1.4....JPG

1.4-2.JPG

5.4-1.JPG

5.4-2.JPG

4.5.4.JPG

4.5-3.JPG

Tuntuu kuin nuo kauan alhaalla roikkuvat pilvet painaisivat jo hartioilla. Kovin vähän on auringolle annettu tilaa kevättaivaalla. Siitä huolimatta huhtikuisen aamun ensimmäinen tervehtijä on mustarastas. On sää mikä hyvänsä, se lupaa pihakuusen latvasta lurittaen että kyllä tämä iloksi muuttuu... iloksi muuttuu...

4.5-5.JPG

5.4-3.JPG

Lasten kanssa päivät kuluvat vanhan kaavan mukaan. Siis häärätään ihan oikeita töitä, kärrätään uutta hiekkaa laatikkoon, tongitaan siellä kuin myyrät, hiukan hevostellaan ja kuleksitaan metsässä. Tänään seurattiin puron vartta hiukan pidemmälle ja jäätiin katselemaan sen intouduttua pärskymään kuin oikea koski. Tänne tullaan varmasti uudelleen kiikarit ja isot eväät mukana! Väsyneinä viimein pihaan raahustettuamme viserteli peippo vallan iloisena koivun oksalla, jospa se tarttuisi...

... ja Seilin sääkset ovat palanneet!

Avainsanat: luonto, kevät, lastenlapset

TALVEN RIPPEET

Lauantai 25.3.2017 klo 20:26

Perjantaina vielä ilo irti talven rippeistä. Aamupäivän metsäretkellä löytyi pohjoisrinteeltä mukavasti lunta. Viime reissua muistellen lapset innostuivat kuin saukonpojat mäenlaskusta (kunhan pienet eväät oli ensin hoideltu niille kuuluvaan paikkaan... siis massuihin). Yksi rusinarasia karkasi rinnettä alas kylväen sisältönsä pälviläiskiin ja se taisi olla yllättävyydessään retken hauska kohokohta... iloon ei aina paljoa tarvita... siitä vaan peppumäkeä rusinoiden perään. Jatkoimme vielä polkua syvemmälle metsään moton viimekesäisiä tihutöitä manailllen.

25.3-1.JPG

25.3-2.JPG

25.3-3.JPG

25.3-5.JPG

25.3-6.JPG

Tänään houkuteltuna teatterissa... ja hyvä että menin. Jokelassa teatteri SISAR esitti näytelmän UNELMIEN UNTULA. Se kertoi vanhuudesta, muistisairaudesta, omaisista, rakkaudesta ja hyväksymisestä. Pohjimmiltaan vakava, pienellä huumorilla höystetty tarina pyysi ajattelemaan jospa vanhus, silloin kun järki alkaa sumentua voisi olla yhtä rakastettu ja hellitty kuin pieni lapsi. Pysähdyttävä ja pieneltä teatterilta hieno aihevalinta. Lainaan tähän näytelmän esitteestä ohjaajan sanan viimeisen lauseen (Sarppa Heiskanen): Rakasta minua silloinkin kun en enää itse muista.

Avainsanat: kevät

LOSKAA JA MOSKAA

Keskiviikko 22.3.2017 klo 18:03

Kovasti on maaliskuun auringolla yritystä tunkea itsensä aamuisen usvan läpi arkea auttamaan. Jo viime viikolla mustarastas huomasi tämän ja sinnikkäästi sen huilu on soinut sumun ja rännän seasta. Myös joutsenet suorittavat ylilentoja lähes päivittäin pitkää peltosuoraa seuraillen. Kiurut visertelee jossain harmaudessa. Vaikkei niitä näe, ne saavat hyvälle tuulelle.

Linnunpönttöshow alkaa olla hoidettu, nyt vain odotellaan asukkaita. Itsellä on se aika vuodesta, jolloin jokainen liikenevä hetki menee talikon tai haravan varressa lumen alta paljastuvaa moskaa siivoten. Tuntuu että käsivarret ovat jäykistyneet määrättyyn huiskimisasentoon, johon on helppo napsauttaa talikko kiinni hiukan sormia vain avaamalla ja sitten sulkemalla... ja huiskinta jatkuu...

Ulkoilut lasten kanssa hoituvat metsässä ja puron varressa syystä että hoitotäti inhoaa kurahousuja! Kurahanskat ovat ihan jees (jos eivät vuoda). "Luomulika" ja mullan haju kuuluvat kevääseen. Sitäpaitsi likaiset lapset näyttävät niin onnellisilta ja terveiltä : )

22.3.JPG

Avainsanat: kevät

TOUKOKUUN HEHKUTUSTA

Torstai 26.5.2016 klo 13:49

Viime aikojen säät eivät ole juurikaan houkutelleet sisällä istumiseen ja kirjoittamiseen. Päivät alkavat pihakeinussa tai portaalla istuen kahvipannu kaverina nuuskien, kuunnellen ja katsellen. Aamuissa on jotain mitä ei voi jättää elämättä. Niitä ei voi tuhlata nukkumiseen. Se olisi vähän sama kuin katselisi lahjaksi saatua konvehtirasiaa maistamatta ensimmäistäkään... mahdottomia asioita molemmat.

26.5-1.JPG

326.5-2.JPG

Kaikkea ihmisen tekemää katselen ainaisen kriitikon silmin, mutta kun luonto vaihtaa "vaihdetta", en voi kuin ihmetellä kuinka sen täydellisestä kauneudesta ei puutu mitään. Kamerani on ahminut omenankukkia, koivikon hentoa vehreyttä sekä hevosten leppoisaa laidunnusta. Ensimmäinen kattilallinen kuusenkerkkäsiirappia on keitetty ja ensimmäiset raparperipiirakat leivottu.

26.5-3.JPG

Lasten kanssa ollaan eletty melkein kuin tavalliset ihmiset, sillä olemme ulkoilleet lähialueiden leikkipuistoissa ja kerran käyty jopa Hesessä roskaruokaa syömässä. Meille harvinaista herkkua. Tänään sadetta odotellessa kerättiin lisää kuusenkerkkiä.

26.5-4.JPG

26.5-5.JPG

25.5-6.JPG

26.5-7.JPG

Anun "Ässät" pienintä 6-vuotiasta myöten ovat innostuneet pyöräilemään mummolaan (edestakainen matka 14 km+ ratsastukset päälle). Liikuntaa siis kerrakseen.

26.5-9.JPG

26.5-10.JPG

Jos jotain negatiivista haluaa tältä viikolta kaivaa, on sellaisia asioita yksi lammas, joka ei pysy aidoissa (lapsista kiva, minusta ei), sekä parkkisakko puistoreissulta!

26.5-11.JPG

Avainsanat: luonto, kevät

IHAN YKSIN... IHANAA!

Perjantai 6.5.2016 klo 7:54

Kodin ja pihapiirin tekemättömät työt ahdistaa jo niin paljon, etten oikein saa tartuttua minkään työn syrjään... siispä on poistuttava paikalta! Ei täällä mitään hirveän isoa ole, mutta paljon pientä.

Keskiviikkoiltana pakkasin hammasharjan ja kumisaappaat mukaani ja häivyin mökille. Siellä ensiavuksi neljä tuntia pelkkää järvelle tuijottelua. Suurena plussana havainto, ettei ketään muuta ihmisolentoa kuulo- tai näköetäisyydellä... vain tyyni järvi, johon muutama iltapilvi peilautuu. Helatorstaina jo aamukuudelta "parkkeerasin" itseni uudestaan kuistin rapulle lintuja kuuntelemaan. Kuikan huuto kiirii pitkin tyyntä järven pintaa ilmoittaen suomen suven saapuneen. Naapurisaaressa kukkuu käki. Myös pääskyt ovat palanneet pesiään kunnostamaan. Kumpa tämän kaiken voisi tankata niin syvälle sydämeen, ettei levollisuus ikinä hellittäisi. Kun luonto on näin vapaa ihmisäänistä, tuntuu suorastaan syntiseltä soutelemaan lähtiessä kolistella airot hankaimiin.

Jospa unohtaisin, että perjantaina on työpäivä : ) Vetkuttelen ja vetkuttelen kotiin lähtöä. Lämmitän vielä saunan ja heitän talviturkin menemään (veden lämpö 12 asteista)... ja vieä vetkuttelen...

6-5-1.JPG

6.5-2.JPG6.5-3.JPG

Avainsanat: kevät, hiljaisuus, luonto

EI PAREMPAA ALOITUSTA KESÄLLE

Sunnuntai 1.5.2016 klo 21:37

Oi arvatkaa missä olin Vapun päivänä...

1.5-1.JPG

5.1-2.JPG

1.5-3.JPG

1.5-4.JPG

1.5-6.JPG

1.5-7.JPG

... Karkalin luonnonpuistossa!

Avainsanat: luonto, kevät

ODOTUSTA

Lauantai 9.4.2016 klo 18:13

Harmaiden huhtikuun päivien alakuloa. Värittömältä taivaalta ripsii vettä. Lakanat pyykkinarulla odottavat turhaan kuivumistaan. Itse odotan roudan sulamista, sinivuokkoja ja auringon paistetta! Ennen aikaan tämmöistä mielentilaa kutsuttiin kevätväsymykseksi, nykyään kai D-vitamiinin puutteeksi.

Lasten kanssa arki liukui eteenpäin samassa sumussa. Sairastelujen jälkimainingeissa ei kukaan edes yrittänyt olla virkeä tai iloinen. Oltiin tyytyväisiä ihan siihen mitä tavallinen kurainen arki eteen toi. Koskahan viimeksi on koko porukka ollut samaan aikaan hoidossa, aina joku sairaana. Ennen pystyin "leuhkimaan" kuinka terveinä meidän lapset on, vaan en enää. Enkä edes tiedä miksi.

Oman lisänsä tähän kevääseen tuo eskariin lähtijöiden erotyö hoitopaikasta. He ovat tosi täpinöissään tulevasta ja monin tavoin haluaisivat karistaa nämä meidän "lapsellisuudet" itsestään. Se on toisinaan rankkaa hoitotädillekin, mutta minäpä tiedän, mitä ensihuuman jälkeen on odotettavissa : )

9.4.JPG

Hevosrintamalta sen verran, että oppisopimusharjoittelijastani on ollut todella iso apu niin tallitöissä, kuin hevosten liikuttamisessa. Hänestä on myös kehkeytynyt varsin hyvä kengittäjä... rehellisesti sanoen itseäni paljon parempi. Ja Kerttu-tamma, jonka oli määrä varsoa kesällä, synnytti kuolleen varsan pian meiltä lähdön jälkeen... nyyh! Vielä en tiedä tuleeko se takaisin tänne kasvattajalleen jatkamaan eläkepäiviään. Lapsenlapset haluaisivat...

Avainsanat: kevät

PÄÄSIÄISTÄ ODOTELLESSA

Perjantai 25.3.2016 klo 16:38

Kolea ja harmaa päivä, ihan kuin pitkäperjantaina kuuluukin olla. Pääsiäisaamua odotellessa muutama sana kuluneesta viikosta. Täällä on taas tauti jyllännyt ja muutama viime päivä vietetty pienellä porukalla siskosten kanssa. Aamuiset hiihtolenkit ovat antaneet mukavan alun päiville. Hoitotätikin otti esiin uusimmat suksensa ja sai lapset hymyilemään... ompa hassut. Mitä... kuinka niin hassut! Nämähän on kolmesta suksiparistani ne uusimmat, 60-luvun Lampiset. Ne joilla olen koko talven hiihtänyt ovat saman tehtaan tuotantoa 30-luvulta. Ne kolmannet ovat eri mittaiset "lyly ja kalhu". Ne ovat hyvässä tervassa, mutta mäystimet puuttuvat. Aion kyllä nuokin kapineet joskus esitellä lapsille ihan tosi toimissa : )

25.3-1.JPG

25.3-2.JPG

Jotain pientä pääsiäisaiheista on myös askarreltu. Kaurakylvökset eivät tänäkään vuonna onnistuneet. Olisi varmaan pitänyt laittaa itämään paljon aikaisemmin ja vielä muistaa kastella (näin siinä käy, kun ei ole edes perustutkintoa maatalousalalta).

25.3-3.JPG

25.3-4.JPG

Itselleni pääsiäisen aika on mietteiden aikaa. Tämä harmaa sää kelpaa siihen tarkoitukseen vallan hyvin. Jatkan taas Kazanilaista Jumalanäitiä ja lueskelen isäni kirjahyllystään lahjoittamaa metropoliitta Johanneksen kirjaa HILJAISUUS.

RAUHALLISIA, LEVOLLISIA PÄÄSIÄISEN PYHIÄ TOIVOTAN MYÖS TEILLE. Kun on aikaa kairata hiljaisuuden avantoa, voi arjen jääpeitteen alta löytyä hyvinkin lämpimät vedet...

Avainsanat: kevät

ARJEN ALOITUS

Tiistai 22.3.2016 klo 7:59

Oi kuin ihana arjen aloitus maanantaina. Puhdas lumi kimaltelee häikäisevänä aurinkoisessa pakkasaamussa. Tehtiin pieni hiihtolenkki ja hiljaa vakoiltiin pönttövarauksia. Talitintti näyttää mieltyneen nuorimmaisen kottaraispönttöön.

Äsken juuri kävi mustarastas aamupalalla ikkunan takana. Jaksaa sitten viserrellä meille kevättä...

22.3-1.JPG22.3-2.JPG22.3-3.JPG22.3-4.JPG22.3-5.JPG

Avainsanat: luonto, kevät

HELLUNTAIAAMU

Sunnuntai 24.5.2015 klo 8:51

Aikaisin helluntaiaamuna päästän hevoset laitumelle ja hipsin kahvipannuni kanssa "mummonsuojelualueelle". Kasvot kohti nousevaa aurinkoa kuuntelen ja katselen. Äitiponi vaihtaa samantien sujuvasti aidan ali luikahtaen laidunta Oivan kaveriksi... "aikamiespoika" jää hirnumaan mamman perään.

24.5-1

24.5-2

Ihana aamu! Pyhästä johtuen mistään ei kuulu ihmisen ääniä. Pitkään vain olen ja nautin ja tsemppaan itseäni päivän ällöihin töihin. Viime kesän kukoista on tullut sellaisia tappelupukareita, että eilen jo toimitin kaksi pakastimeen. Tänään on vuorossa seuraavat kaksi. Voikohan pienillä kananaivoilla aavistella jotain, sillä kukaan ei kiekunut tänä aamuna. Silkkikukko Adolfkin oli ihan hiljaa, vaikkei sen ole tarvinnut henkensä puolesta pelätä. Kukkuluuruun huutaja taisi olla toinen eilisistä.

Avainsanat: kevät

PONIN RIIVIÖT

Lauantai 23.5.2015 klo 10:23

Perjantaina karkasivat sitten ponitkin! Viedessäni iltapäivällä heinää tarhaan, ei löytynytkään syöjiä, vain kumoon nojattu aita. Ei ne kaukana olleet ja nämä ahmatit oli helppo houkutella näkkileivällä kiinni ja toimittaa lampaiden seuraksi "arestiin".

Illalla kun aidat oli korjattu, lähdin Oivan kanssa työviikon päätteeksi rentouttavalle iltaratsastukselle. Ilta taisikin olla toukokuun kauneimpia laskevan auringon paljastaessa kaikki kevään hennon vehreyden sävyt. Koivun heleän lehtiverhon hiljaa keinutellessa iltatuulessa rastaat konsertoivat ja käki kukkui jossain kauempana.

23.5-1

Lasten kuusentaimissa on jo pienet vuosikasvut : )

Avainsanat: kevät, luonto, hevostelua

LÄMPENEE, LÄMPENEE...

Torstai 21.5.2015 klo 19:49

Aurinkoisen iltapäivän päätteeksi metsän takaa vyöryy tummansininen pilvimuuri. Katselen kevään ensimmäistä sateenkaarta kunnes taivas pimenee ja sateen rummutus  ikkunapelteihin alkaa... siis aika istahtaa alas.

Kovin vaihtelevina ovat ilmat jatkuneet. Jo on saatu nauttia lämmöstä, kuultu käen kukkuvan, poimittu kilpaa valkovuokkoja.

21.5-1

21.5-2

21.5-3

21.5-4

Olikohan se tiistai kun omat "hihat paloivat" taas siihen ruskeaan Justiina-lampaaseen. Lapsista oli oikein kivaa, kun se kerta kerran jälkeen livisti pihanurmelle... minusta ei! Yhdessä sitten keräsimme koko katraan talliin kuivaheinäruokinnalle. Kaikki olivat innoissaan päästessään auttamaan ja roikkuivat vielä kauan karsinan laidalla rupatellen määkijöiden kanssa (eivät arvanneet hoitotädin jo suunnittelevan teurastajan kutsumista paikalle).

Sellainen hassu juttu sattui yhtenä päivänä, että onnistuin räpsimään monta kuvaa seisaallaan nukkuvasta lapsesta! Luulin tytön ensin pelleilevän, kun nostin hänet päiväunilta ylös. Jalat olivat kuin makaroonit eivätkä kantaneet. Herättelin sitten hiukan kovemmalla äänellä ja yritin josko nyt pysyisi pystyssä... no pysyi hiukan huojahdellen kroppa aivan rentona, pää painuksissa, silmät kiinni syvään tuhisten. Rupesi jo itseäni hymyilyttämään. Useampi minuutti siinä vielä nukuttiin ja vihdoin herättyään suuttui minulle kun kehtasin nauraa...

Avainsanat: kevät, luonto

STRESSIN POISTOA, EHKÄ...

Lauantai 16.5.2015 klo 9:11

Niin tämä toukokuu saattelee meitä kesään, joskin tänä vuonna hitaanlaisesti. Hidas se on tuo oma pääkin vaihtamaan kanavaa tekemättömien töiden murehtimisesta tämän aamun auringonpaisteeseen. Huolettomuuden tavoittelussa olen tyystin vaihtanut aamu-uutiset pesäkamerakuviin. Maailman synkkien uutisten äänet ovat vaihtuneet keväisen luonnon liverrykseen ja solinaan tämän mökin aamuissa. Tyytyväisinä pelkästä olemisesta emolinnut hautovat ja hoivaavat poikasensa. Eivät ne osaa olla huomisesta (ja rästitöistä) huolissaan. Vain tämä hetki tässä lähellä on tärkeä.

16.5-15.jpg

16.5-2

Tämmöisin hassuin aatoksin etenevät pikkuhiljaa "eläimelliset" työt tällä tontilla. Helatorstaina sain viimeisetkin laidunaidat korjattua ja kaikki karvakorvat ovat päässeet muutamaksi tunniksi jatkamaan totutteluaan tuoreeseen. Lampaat ovat vallan rasittavia! Ne ovat varmoja, että aidan takana vihertää paremmin. Laitoin niille sähkön kulkemaan vain alalankaan. Se auttoi jonkin verran, mutta juuri kun aloin tässä kirjoittelemaan, juoksi yksi ikkunan editse ja huusi "lällällää...". Toivotaan että laidunkausi pääsisi pian kunnolla alkamaan... heinä on aika vähissä.

Perjantaina Kerttu-tamma lähti oriille (Don Laurie) Sammalistoon. EI... SE VARSA EI TULE MINULLE!

Ja lapset hei... olen muistanut kastella kuusen taimia.

Avainsanat: kevät, luonto

NE KUUSEN TAIMET

Maanantai 11.5.2015 klo 20:25

Aurinkoisena äitienpäivän aamuna hevot pääsevät totuttelemaan hetkeksi tuoreeseen ruohoon. Yhtä lukuun ottamatta ne ahnehtivat turvat maahan tarrautuneita tietäen, että kohta tuo "tiukkapipo" hakee pois.

Se yksi poikkeus on Ihaa! Moni ei usko minkä vauhdin tuo parisataakiloinen lihapulla saa pikku jalkoihinsa kun oikein innostuu. Se suorastaan lentää kilpaa varjonsa kanssa : )

11.5-1.jpg

Tänään istutimme kuusen taimet. Aika voimanpesiä lapionvarressa nämä 4-5 vuotiaat. Nyt täytyy muistaa hurjasti kastella...

11.5-2.jpg11.5-3.jpg11.5-4.jpg11.5-5.jpg

Avainsanat: kevät

VAPUN VIETTOA

Perjantai 1.5.2015 klo 19:14

Upeasti liehui siniristi jo aamukahdeksalta kaakkoistuulen sitä hulmuttaessa. Seuraavan kerran kun katsahdin ikkunasta pihalle, oli tuuli irroittanut ylemmän soljen ja lippu lepatti vaisusti puolessa tangossa. Voi kauhistus... pian korjaamaan, ennen kuin naapurit näkee!

1.5-1.jpg1.5-15-2.jpg

Vapunpäivän "perinteisiin" (jos ei olla mökillä) kuuluu lasten vappuajelu tai -ratsastus ja sen päälle grillilounas pihalla, oli sää mikä hyvänsä. Tänään olikin miettimistä, mihin pöydän asettaa, tuuli kun tuntui pyörivän ja vaihtavan suuntaa yhtenään. Ei vienyt kuitenkaan ketään mennessään ja ruoka maistui.

1.5-5.jpg

Tänään bongattiin myös kevään ensimmäinen kyy! Yksi lapsista lähti viilettämään karanneen ilmapallon perään ja lammastarhan takaa kuusen näreen alta löytyi punainen pallo ja pakeneva kyy. Myös kyseinen lapsi pakeni aika lujaa.

1.5-8.jpg1.5-6.jpg

Vielä lapset innostuivat jatkamaan kesken jääneen majan rakentamista. Sinne sitten vetäytyivät simamukeineen ja munkkeineen tuulen suojaan. Innokkaimmat rakentajat jäävät mummolaan yökylään...

Avainsanat: kevät, hevostelua

SINIVUOKKOJA, JIPPII

Sunnuntai 26.4.2015 klo 20:35

Haa... lauantaina vihdoin mökkisaarella! Tullessani aamupäivällä huikkasi kuikka peilityyneltä järveltä tervehdyksensä. Keplottelin ihan yksin laiturin järveen (sitä oli syksyllä kolme henkeä nostamassa). Ei siis mikään turha mummo tämä! Muiden pakollisten puuhien jälkeen suunnistin sinivuokkojen valtaamaan Karkalin luonnonpuistoon. Odottaakohan kukaan muu sinivuokkojen aikaa kuin joulua. Onnellisia ne, jotka asuvat samoilla seuduin luonnon ihastuttavimpien kevään airueiden kanssa.

26.4-126.4-226.4-326.4-426.4-526.4-626.4-7

Avainsanat: kevät, luonto

NIMIKKOKUUSET

Lauantai 25.4.2015 klo 8:07

Kaivoimme tien viereltä pienet kuusen taimet jokaiselle lapselle. Tarkoitus on istuttaa omat nimikkopuut Kirstin pihaan. Viikonlopun yli taimet saavat lillua vesiastiassa juuriaan vahvistaen. Ensiviikolla sitten istutetaan. Pihassa idän puolella kasvaa 2000-luvun alun hoitolasten nimikkokuusia, ihan hyvän mittaisia ja kauniin tuuheita. Korkeimmalle kurottelee "Jessen kuusi". Vaikka hevonen pääsi sitä murjomaan alkuvuosina ja taimi joutui kasvattamaan uuden latvan, kohoaa se jo viiteen metriin. Toivottavasti muistamme hoivata ja kastella nämäkin hyvään alkuun...

25.4-125.4-225.4-3

Avainsanat: kevät, luonto

PUUJALAT

Perjantai 10.4.2015 klo 18:13

Niin on taas viikko vierähtänyt ja harjoittelijamme "hyväksikäyttö" päättyy : (

Rankinta on tainnut olla hänen omalla vuoden ikäisellä, joka on joutunut viettämään arkeaan vieraassa hälisevässä porukassa. Täällä vielä omaa äitiä "revitään" joka suuntaan, eikä päivärytmikään natsaa totuttuun. Siispä kaikki piisteet pikkuneidolle ja SUURKIITOS hänen ÄIDILLEen!

Meillä on vieraillut myös yksi ei-toivottu vieras: Vatsatauti!

Alkuviikolla, pääsiäispyhien jälkeen teimme taas pienen luontoretken kiikareilla ja kameralla varustautuneina. Hienoa, että pihassa kilpaa kiljuvat lapset osaavat hiljentyä heti metsään hiippaillessa. Kiinnostuneina he kuuntelevat ja arvuuttelevat jälkiä maassa ja puissa.

Eilen aloitettiin hoitolasten kanssa uusi harrastus, jossa vanhimmat lapsenlapseni ovat jo varsin taitavia: Puujaloilla kävely! Väsäsin aamulla pienemmät ja kevyemmät koivukoivet ja niilläkös on harjoiteltu ahkerasti. Tuolla innolla oppivat varmaan pian...

10.4-1.jpg10.4-2.jpg10.4-3.jpg10.4-4.jpg10.4-5.jpg

Avainsanat: kevät

JAKAMATON HUOMIO

Tiistai 31.3.2015 klo 16:54

Aamupäivällä järjestyi oiva tilaisuus lähteä 4 v:n kanssa kahdestaan  tuoretta luontopolkua tutkimaan. Oikeastaan elämykset alkoivat jo aamun valjettua, kun yläkerran piirustuspöydän äärestä ikkunan edestä kuului hihkaisu: -Pellolla juoksee kauriita! Ulos ehdittyämme tyttö oli kiikari kaulallaan todella innoissaan. Kiersimme polun eri suuntaan kuin itsekseni silloin lauantaina ja lähtiessä täytimme lintujen ruokintapaikat. Märkä räntäsade ja puista putoileva vesi olivat hävittäneet eläinten jäljet. Se ei kuitenkaan haitannut kun hiiren hiljaa supattelimme ja kuuntelimme metsän ääniä. Joitakin lintuja tunnistimme. Monta kertaa tuon puolituntisen aikana kuulin, että TÄÄ ON KIVAA! Intoa vielä lisäsi kamera, jolla hän kuvasi mitä halusi. Taas pukkasi esiin se riittämättömyyden tunne, kun niin harvoin olen olemassa vain yhtä lasta varten. Jakamaton huomio, edes pieni hetki silloin tällöin olisi hyväksi kaikille lapsille.

Tässä 4-vuotiaan otoksia.

31.3.15-131.3-15-231.3-15-3

Avainsanat: kevät, luonto

LUONTOPOLUN SUUNNITTELUA

Lauantai 28.3.2015 klo 18:32

28.3-15-2

-Päästääks me mukaan?

-Ette!

Aikaisin aamulla, kun ihmisten ääniä ei vielä kuulu, lähden lähimetsään ja lampaiden siivoamaan lehtoon. Tuli mieleeni etsiä ja merkitä lyhyitä polkuja, joita lasten on helppo taapertaa (tai ratsastaa) ja jotka saisivat kiinnostuksen luonnon pieniä ihmeitä kohtaan viriämään. Metsäretkiin olisi nyt oiva mahdollisuus, kun meitä hoitotätejä on kaksi. Keväisen paljas luonto tarjoaa auliisti nähtävää ja kuultavaa. Kun pitää silmänsä ja mielensä auki, on lyhytkin polku täynnä elämää. Lapsethan saattavat nähdä jotain, jolle me aikuiset olemme jo sokeutuneet.

Polku alkaa tuosta saunan takaa. Heti alkutaipaleella käpytikka rummuttaa reviiriään vanhassa raidassa. Polun toisella puolella rinteessä kasvaa nuori koivikko. Alempana tiheää kuusikkoa. Kasvustoltaan se on kuin korpi pienoiskoossa, vasta muutamia vuosikymmeniä ollut luonnontilaisena. Se houkuttelee helmojensa suojaan monenlaista eläjää. Pehmeä sammal on taltioinut pienet sorkanjäljet ja yöllisen makuupaikan. Tämä on oikea reservaatti kauriille ja peuroille.

28.3-15-3

Vanha laho koivuntorso on antanut elämänsä muille.

28.3-15-4

Tikka on jättänyt tähteet ruokapöytään.

Kuusten suojasta pujahdan aidan ali laitumen puolelle ja siitä leikkimetsään. Kiurut jo kovasti visertelevät ja tintit kisailevat kevättä rinnoissaan. Niilä on jonkinmoinen "kolmiodraama"  menossa koivun oksistossa.

Seuraava vaihe luontopolun toteuttamisessa onkin ensi viikolla saada lapset yhtä innolla kuin itsekin lukemaan tätä keväisen luonnon avoinna olevaa kirjaa. Katsotaan kuinka käy... kerron sitten.

28.3-15-1

Kerrompa vielä luontopolun kolmesta muurahaispesästä. Ensimmäisessä ilmeisesti varsin urbaania väkeä. Se kun on tehty hyvien liikenneyhteyksien varteen (meidän tien viereen). No siitäpä on lumiaura pölläyttänyt neljänneksen ojaan. Voi voi, noin lähelle liikenneväylää ei ole järkevää rakentaa. Seuraava on toimittanut hyppyrinvirkaa lasten liukumäessä ja saanut harjan tilalle tasakaton. Ei siis hyvä ratkaisu sekään suomen talveen. Kolmanteen, joka on siellä kuusikossa, on nälkäinen palokärki tunkenut nokkansa ihan kirjaimellisesti. Siis seinämateriaalissa parantamisen varaa.

Kirjoituksesta varmaan huomaatte, etten ole tehnyt tänään mitään järkevää: )

Avainsanat: kevät, luonto

Vanhemmat kirjoitukset »