JOULUNALUSAJATUKSIA

Sunnuntai 11.12.2016 klo 9:33

Viikko taas sellaista hutinaa, etten ole kirjoittamaan muka ehtinyt... mutta tässäpä kooste.

Itsenäisyyspäivää vietetään perinteisen juhlavasti lapset ja lastenlapset ruokavieraina. Heidän lähdettyään hoitelen iltatallin ja sisälle lampsiessa kääntyy katse kohti tähtitaivasta. Suureneva kuu hiukan himmentää loistetta, mutta silti se kaareutuu niin rauhoittavana tämän 99 vuotiaan maan ylle. Puolen suomen katsellessa linnan juhlia, tallustelen pellolle ja heittäydyn pilkkihaalarissa selälleni ihailemaan yläpuolella avautuvaa syvyyttä joka siirtyy ajatuksiin asti. Tästähän ei ole kiire mihinkään... ihmeellinen tunne miten aika pysähtyy. Voi kun omistaisin talvilämpimän makuupussin, voisin nukkua pakkashangella. Raahaisinkohan ladosta vanhan hetekan tänne pellolle : ) Tällaista extrimiä tuskin voi kaupungissa harrastaa. Siellä kun on liikaa valosaastetta ja luultavasti aika pian pari ambulanssia paikalla. Aikani makoilen, sitten sisälle ja kynttilät ikkunalle.

11.12-1.JPG

11.12-2.JPG

Seuraavana päivänä joulukalenteria lainatakseni "arkimaailmassa" lasten leikit sujuvat mukavan leppoisissa merkeissä. "Mä piirsin vahoingossa rinssin, tästä piti tulla Ropiini... se laulaa." sanoo kolmevee ja piirtää lisää Ropiineita.

11.12-3.JPG

11.12-4.JPG

Torstai-iltana (uskokaa tai älkää) lehtimyyjä saa nauramaan. Maaseudun Tulevaisuuden tilaus päättyy vuodenvaihteeseen ja ainahan nuo myyjät soittelevat hiukan aikaisemmin. Olen hiukan ärtynyt, kun kehtaa näin myöhään soitella. Siinä sitten ääneen harmittelen, että ihan hyvä lehti, mutta en oikein ehdi lukemaan. Vain perjantain numero tulee hiukan tarkemmin syynättyä, muut menee poltettavaksi pienen selailun jälkeen. No tämäpä ei myyjää lannista, vaan iloisen toiveikas ääni vastaa: "Niin... aatelkaas rouva... tää on niitä harvoja lehtiä kun enää saunanpesässä palaa!" No... jatkan tilausta, vaikka onhan tuo vähän kallista sytykettä.

Loppuviikolla aamupimeässä pihakeinussa kahvia ryystäessä mietin joululahjoja. Kaikkea tavaraa kun on koko maailma (ja luonto) jo pullollaan. On paljon ihmisiä, joita sen määrä vain ahdistaa. Se mitä tämän sekavan ajan ihmiset oikeasti haluavat antaa ja saada, ei ehkä olekaan rahalla ostettavissa. Aitoa auttamista, ymmärrystä, myötätuntoa... jotenkin aavistelen, että tavaran ylivalta on pikkuhiljaa menettämässä otettaan. Se on jo havaittavissa nuoremmissa ikäluokissa. Kai me vanhat tullaan jälkijunassa tässäkin asiassa.

JA TÄNÄ AAMUNA SAIN ETUKÄTEISJOULULAHJAN (joka ei ole rahalla ostettavissa)... VIIDENNEN LAPSENLAPSEN... PIENEN TYTÖN : )

Avainsanat: joulu, jutustelua, lastenlapset

"VÄÄNTÖÄ" VIIKON VARRELTA

Lauantai 3.12.2016 klo 9:17

Maisema ei olekaan loppunut taivaanrantaan, vaan kirkas tähtitaivas kaareutuu kaiken yli. Nouseva aurinko värittää kultasiveltimellään aamupilven reunat. Iltaisin se laskeutuessaan punaa koko läntisen taivaan. Kahden kirkkauden väliin asettuu pienten ja isojen joulun odottajien arki. Usein kiivas malttamattomuus täyttää päivät, toisinaan odotus on leppoista kuin tyynen nollakelin lumisade.

Viikon suurista "teemoista" suurin on ollut käytöskoulu! Viime päivinä olen kuin haukka vaaninut jokaista repliikkiä, joka toiselle sanotaan ja armottomasti puuttunut jokaiseen vähänkin ilkeyspainotteiseen sanaan. Lapset ovat joutuneet miettimään, miltä itse tuntuu kuunnella moista jäynää. Olen ollut niin tiukkana, että itseäkin ällöttää! Perjantaina sitten pystyin jo havahduttamaan heidät huomaamaan, kuinka kivaa on olla hyvä kaveri. Jokainen tarvitsee hyviä kavereita ja jokaisesta on hyväksi kaveriksi. Kaikki pidämme itsestään selvänä, että pahat teot ovat kiellettyjä... sama koskee pahoja sanoja. Aikuisten elämässä kun on niin, että vaikka ei omistaisi mitään muuta kuin hyvät käytöstavat, omistaa jo paljon. Sen pohjalle rakentuu oikeastaan kaikki muu.

3.12-1.JPG

No niin... paasasimpas! Nyt iloisempiin aiheisiin. On meillä kivaakin ollut. Joulukalenterin ensimmäiset luukut avattu, eikä ketään harmittanut suklaan puuttuminen. Se vanha lorukalenteri on edelleen arvossaan. Ulkoleikeissä on viihdytty kodan liepeillä ja paljaaksi hioutuneessa liukumäessä sekä vielä ponipuuhissa. Lintujen ruokinnat on käyty yhdessä täyttämässä pieniä jälkiä niiden alla arvuutellen. Piparien kera viikko sai oikein iloisen päätöksen : )

3.12-5.JPG3.12-7.JPG

3.12-4.JPG3.12-3.JPG

Avainsanat: piparkakut, jutustelua

NO VOI PEIJAKAS

Maanantai 15.8.2016 klo 20:34

Voi ei... huomasin viime viikolla yhdellä ainoalla lauseella pillastuttaneeni muutaman lukijan. Se lause kuuluu: PIHALLA VIIPOTTAA LAPSIA YLI LAIN SALLIMAN.

Tiedättekö, lainkuuliaisuuteen kun lisää sydämen äänen, se muuttuu oikeudenmukaisuudeksi. Tässä tapauksessa oikeudenmukaisuudeksi pieniä eka-tokaluokkalaisia kohtaan. Tästä eteenkin päin aion olla heidän "turvapaikkansa". Usein auttaa jo pelkkä tieto, että lähellä on joku jonka puoleen voi kääntyä kun yksinäiset aamut/iltapäivät pelottavat. Omasta ahneudesta ei ole kyse.

Olen aina ihaillut ihmisiä, joiden on helppo uida tarpeen vaatiessa vastavirtaan, jotka ajattelevat omilla aivoillaan ja kantavat vastuuta (yli lain salliman). Siihen joukkoon haluaisin kuulua.

Avainsanat: jutustelua

"SARVIPÄÄN" AJATUSHAUTOMOSTA PÄIVÄÄ

Maanantai 1.2.2016 klo 13:36

Päiväunien aikaan ajatushautomoni leikki sanoilla potilas ja toipilas (siis kaksi kauhistusta työelämälle). Olettekos pistäneet merkille, kuinka vähän käytetty sana toipilas on nyky-yhteiskunnassa. Eihän kenelläkään ole aikaa toipumiseen. Kuinka hyvä olisikaan jos ilman syyllisyyttä pystyisi laskea päiväksi tai pariksi ne työelämän silmälasit pois, vaikka onkin niiden läpi tottunut katselemaan koko olemassaoloaan. Joskus on hyvä armahtaa itseään, siitä kun kylkiäisenä hyötyvät läheisetkin... varsinkin ne  pienimmät.

Avainsanat: jutustelua

NEUVOJA TOIMEENTULOON : )

Maanantai 21.12.2015 klo 21:20

Ekaluokkalaista ei koulunkäynti huoleta. Eihän se oo mun ongelma, hän meinaa. Ei mieti sen enempää, miksi sinne joka aamu mennään. Selitän, että koulua käydään, jotta sitten aikuisena pärjää... saa ammatin ja töitä ja töistä rahaa toimeentuloon. HÖH... mullahan on rahaa ja kaupasta saa lisää! Hoitotädin vuoro sanoa HÖH... kuinkas sieltä kaupasta SAA rahaa? NO VAIHTORAHAA, vastaa lapsi. Voi minua tyhmää! Vuosikymmenetkö olen tehnyt turhaan töitä kun vaihtorahallakin pärjäisi. Kuusivuotias tähän vielä lisäämään, ettei kannattaisi tasarahalla maksaa!

Avainsanat: jutustelua

KAPULOITA RATTAISIIN

Sunnuntai 15.11.2015 klo 10:52

Tässä harmaassa marrasaamussa hörpin kahviani uneliaasta olotilasta maisemassa ja itsessäni nauttien. Kynttilä pöydässä, pikkulinnut ikkunan takana ruokinnalla. Yritän vielä saada kiinni viikon ajatusten hännänpäästä, ennen kuin ne vilistävät hataran pääni ulottuvilta.

Iltaisin olen kyllä paljonkin kirjoittanut, mutta en julkaisukelpoista tekstiä. Tässä siloiteltu tiivistelmä: Viime aikoina on paljonkin ollut esillä sanat "laadukas varhaiskasvatus". Olen ollut huomaavinani, että mitä enemmän säästetään, sitä enemmän puhutaan yleviä! Kenen vinkkelistä asiaa katsotaan... aidosti lapsen vai talouselämän, joka haluaa nopeasti tuottavia yksilöitä rattaisiinsa. Koittaako aika, jolloin hyvinvoinnillamme ei olekaan merkitystä, kunhan jokaisesta saadaan maksimaalinen hyöty irti ja pian. Vai tähtääkö laadukas varhaiskasvatus sittenkin oikeasti onnelliseen, empaattiseen yksilöön, joka haluaa huolehtia itsensä ja läheistensä ohella  "maan hiljaisista" ja jonka elämänilo kantaa kauas vanhuuteen. Nykyisellään tuntuu, ettei rahaa haluta tuhlata heihin jotka jo liian nuorena ovat henkisesti tai fyysisesti rikki. Sen verran tässä on "oma lehmä ojassa" että mietityttää, onko perhepäivähoidolla pehmeiden arvojen puolustajana tulevaisuutta. Entä jaksavatko ne äidit, jotka haluavat itse hoitaa lapsensa, taistella äitiyttä vähättelevää ilmapiiriä vastaan. Suuntahan on, että töihin ja pian. Ehkä siksikin pohdin näitä, että olen jo niin kauan tehnyt tätä työtä ja nähnyt yhteiskunnan asennemuutosten myötäilevän maan taloudellista tilaa ja kärkkäästi sanelevan mikä kulloinkin on lapsen etu. Olen myös nähnyt hurjan paljon hyvää ja haluaisin jatkossakin nähdä lasten kipuavan korkealle ihan omalla tyylillään omaa tahtiaan.

15.10.JPG

1511-2.JPG

Taidampa vetää villasukat jalkaani : )

Avainsanat: jutustelua

KIRKKAITA PÄIVIÄ

Torstai 8.10.2015 klo 7:39

8.10.JPG

Ompa saatu nauttia upeista kirkkaista syyspäivistä. Tällaisena aurinkoenergialla toimivana tyyppinä alkaa vanheneva kroppa tosin hiukan "piiputtamaan" polttoaineen vähetessä. Lokakuun pimenevissä illoissa on kuitenkin se valoisa puoli, että selkeä päivärytmi on helppo löytää. Illalla työteliään päivän päätteeksi lojun sohvalla kuin vanha koira mukavia miettien tummenevaa taivasta tuijotellen.

En tiedä onko hyvä vai huono asia, että on aikaa ajattelulle. Liikaa kun miettii, tulee tarve pyristellä irti kaikesta tavanomaisesta, tehdä ja ajatella vastoin valtavirtaa. Onneksi tunnen itseni niin hyvin, että tiedän toisinaan yrittäväni enemmän kuin mihin on lahjoja annettu (niin isoissa kuin pienissäkin asioissa). Hetken möyhättyäni sitten palailen "maan pinnalle", huomatakseni kuinka ihanaa ja turvallista tavallisuus ja keskinkertaisuus sittenkin on. Yksi esimerkki sellaisesta pienestä asiasta: Aloitin kesällä tähän asti vaativimman ikonin maalaamisen itsevarmana taiteellisista kyvyistäni. Siinähän se suurin virhe olikin. Ei tullut ikonia... tuli kalanperkuulauta!

Täällä jälkikasvu on innostunut uudesta ratsastuksen opettajastaan (äidin tai mummon kanssahan siitä ei tule kuin suuri riita). Pienin on saanut itsevarmuutta jääräpää-poninsa kanssa ja isommat harjoittelevat kuuliaisesti läksyksi saamiaan tehtäviä. Myös hoitolasten kanssa on pystytty enenevässä määrin hevostelemaan.

Viikonloppuna, juuri ennen ensimmäistä pakkasyötä löytyi satulahuoneen välikatolta uusi satsi juuri kuoriutuneita tipuja... on ne somia.

Vaan se syksyn kaikkein "somin" juttu on neljäs lapsenlapsi... pieni uunituore POJANPOIKA! TAIVAAN ISÄN VARJELUSTA TOIVOTTELEN KOKO PIENELLE PERHEELLE!

Avainsanat: syksy, jutustelua

TAUNON PUUJALKA

Tiistai 23.6.2015 klo 20:05

Yksi tämän kesän töistä on kaivaa lapiopelillä sadan vuoden humukset kivijalan ympäriltä ja kaltevoittaa maa, niin että sulamisvedet ohjautuvat kauemmas talosta. Joka ilta jos kärryllisen tai pari kaivan, niin kesä kyllä riittää tähän hommaan. Helpottaa, että puolet työstä on tehty parina edellisenä vuotena.  Eilisillan multakasasta löytyi vanhan lääkepullon sirpaleita ja siitä alkoi henkevä keskustelu 6-vuotiaan kanssa. Rönsyileville kysymyksille ei meinaa loppua tulla kerrottuani kuka tämä muinainen potilas oli. Tuo pullo kumppaneineen on kuulunut tämän mökin vanhalle asukkaalle, Mainilasta kotoisin olevalle sotamiehelle. Haavoituttuaan (päähän ja jalkaan) ja kotiuduttuaan sotasairaalasta, hän vietti tässä mökissä siskonsa hoivissa lopun elämäänsä. -No sitte sitä lääkettä mahto mennä paljon, tuumasi poika. - Niin tais, kaikki ei ollu apteekista, joissain luki ALKO. -Mitähän kaikkee muuta täältä mahtaa löytyä? Kerron hänelle tarinan kadonneesta Mauserista, jonka Taunon sisar oli nähnyt parhaaksi piilottaa ikiajoiksi. Taisi olla päästään viallisena aika hurja tuo velipoika toisinaan. Siinä multakasan vierellä kuusivuotias aloitti hurjan mietiskelyn, pohtien mistä pyssyä voisi vielä näin 70 vuoden päästä etsiä. Myös Taunon poikki mennyt jalka kiinnosti. Miten ihmeessä sillä puujalalla pystyi kävelemään. Talon hevonenkin oli oppinut tuntemaan isännän puujalan klompsotuksen ja hörähti iloisesti kun aamulla pihalta kuului tuttu askellus. Taunon "jalka" on edelleen tallessa naulassa keittiön seinällä. Näistä ajatuksista alkoivat sitten yleisesti sotaan liittyvät kysymykset, joihin yritin pienen pojan ymmärryksen mukaisesti vastailla. -Miten se sota loppu? -Voittiks suami? -Ai eiks yhtään? Tuohon osasin vastata talvisodan osalta, että kyllä joitain tappeluita, kun niille venäläisille tuli vilu. Lopuksi kehotin nuorta miestä haastattelemaan oman suvun vanhimpia, joilla on varmasti jokaisella oma tarina kerrottavana. Onneksi kuusivuotiaalle suomalaislapselle sota on kuin lätkämatsi. Tänään tuo sotamuistopuujalka sai kuitenkin monta pitkää silmäystä osakseen... ja kaikki alkoi pienestä lasinsirpaleesta...

23.6-1.jpg

Avainsanat: jutustelua

JUTUSTELUA

Keskiviikko 26.11.2014 klo 16:41

Jutusteluhetki 4- vuotiaan kanssa.

4v: -Ooks sä Kirsti eläkkeellä kun sä et käy töissä? Kirsti: - En, mut mää en tykkää töistä. 4v : -Mitä, etkö sä oo ikinä käyny töissä. Se kannattais, siitä saa rahoja. Niillä sais sitten ruakaa. Katson keittiön kaappiin ja hihkaisen iloisesti lapselle: -Täällähän on ruokaa vaikken käy töissä. Ja mihis te sitten meette, jos Kirsti menee töihin. Ensin seuraa hiljaisuus, sitten riemastunut älynväläys: -Jos sä syät paljon kalaa ja saat paljon ruotoja (meillä ruodosta saa toivoa kuin joulumantelista), niin sähän voit toivoo rahaa! Voi kuinka iloinen ja huojentunut on lapsen ilme oivalluksen päälle. Siis Kirstillä ei ole hädän päivää, kun vain syö paljon ruotoisia kaloja.

Lojaalisuudesta vanhempia kohtaan, jätän päivän muut (kaksveen) sutkautukset kertomatta: )

Avainsanat: jutustelua

PERUNOITA SUN MUUTA

Torstai 4.9.2014 klo 21:18

Muutama aamupäivä vietetty perunapellolla. Siellä minulla on niin innokkaita apulaisia, että malttamattomia sormia varjellessa on oltava kuokan kanssa varovainen.

4.9-14-2

4.9-14-3

Tänään saapastelemme perunapellolta lipunnostoon. Oiva tilaisuus ottaa lasten kanssa puheeksi hiukan syvällisempiä asioita, kun liputuspäivän aiheena on 70 vuotta sitten päättynyt sota. Hetken mietin miten selitän asian heidän kielellään. Onhan jo monelle polvelle ollut itsestäänselvyys, ettei se pahin paha kuulu meidän elämäämme. Ei täällä kukaan halua tehdä pahaa toisen rakkaille, toisen kodille, toisen omille ajatuksille. Näille lapsille on olemassa vain tämä yksi turvallinen maailma. Paha on jossain niin kaukana, ettei siitä lapsen tarvitse tietää mitään... vaan aina ei ole ollut.

Tässä yhden 6-vuotiaan sota-ajan lapsen (isäni) muistelmista muutama rivi:

... Pommikoneet tulivat mereltä päin. Talvisodan ensimmäiset pommit taisivat olla ne, jotka putosivat Hietalahteen ja Teknillisen korkeakoulun päärakennukseen. Seisoin Abrahaminkadulla kotitalomme edessä ja näin pommien osumat. En ilmeisestikään ymmärtänyt asiasta mitään, koska en edes lähtenyt mihinkään suojaan, ennen kuin taivaalta alkoi putoilla erikokoisia kiviä lähelleni...

Niinpä... eihän lapsen taivaalla lennä pommikoneita. Se kuuluu linnuille ja enkeleille.

4.9-14-1

4.9-14-4

Ja lisää "taivaallisia" asioita: Ilmeisesti kanahaukka on käynyt haukkaamassa yhden kanan. Alkuviikolla kuulin haukan ääntelyä metsänreunan yläpuolelta, mutten ottanut siipikarjaa sisälle. Näin siinä sitten kävi. Se oli se kana, joka alkukesällä hautoi : (

Avainsanat: syksy, jutustelua

NYT EI MUMMO YMMÄRRÄ

Sunnuntai 13.7.2014 klo 10:50

Olen pitänyt itseäni sellaisena perustyytyväisenä tyyppinä ja kummastellut ihmisiä, jotka löytävät asiasta kuin asiasta valituksen aihetta. Nyt yhdyn näihin narisijoihin:

Luonani kävi viime viikolla vesiensuojeluyhdistyksen hajajätevesineuvoja. Tässä pienessä mökissäni on kompostivessa, mutta ns. harmaat vedet menevät tuohon pellon ojaan. Minä onneton olen kuvitellut, että asiat ovat kunnossa ja täyttävät 15.3-16 voimaan astuvan lain vaatimukset. Mutta ehei... tämä mummo on niin likainen, että on rakennettava harmaavesisuodin. Hevoseni ja lampaani saavat kyllä samaisessa pellossa vapaasti laiduntaa, siis myös pissiä ja kakkia. Nämä mummonpesuvedetkin saisivat sinne mennä jos kantaisin ne ämpärillä sisälle, mutta kun ne tulevat kaivosta vesijohtoa pitkin on asia toinen??? Näen tässä kyllä hiukan hätävarjelun liioittelua. Lähimpään vesistöönkin on matkaa 7 km.

Milloinkahan tässä kummallisten lakien ja asetusten maassa vaaditaan laiduntavat eläimet pukemaan vaippoihin : )

13.7-14

Avainsanat: jutustelua

EI JUHANNUSTA

Maanantai 23.6.2014 klo 9:32

En muista olenko koskaan jättänyt juhannusta näin tyystin viettämättä. Syy ei ollut sää ulkona vaan päässäni... ei vain huvittanut. En nostanut lippua. En lämmittänyt saunaa. Uudet perunat ja sillit jäivät jääkaappiin. Makoilin ja lueskelin. Lauantaina sentään kävimme hoitosisarusten äidin kanssa pienellä "terapiaratsastuksella" metsässä. Lupailin kyllä hevoselleni, että se saa nyt astua Iitan saappaisiin työhommissa, mutta se vaikuttaa toistaiseksi yhtä innottomalta kuin minäkin. Myönnettävä on, ettei 20 vuoteen ole karvakorvan menetys näin koville ottanut.

Sunnuntaina sentään pienet ilonpilkahdukset piipittävät kanaemon alla.

23.6-14-1

Tällaisia kuvia Oskusta... voiko hepo "komeampi" olla...

23.6-14-3


... onhan tuo ilme kyllä aika anova. Ettenkö kelpaa vai?

23.6-14-2

Avainsanat: jutustelua

ONNEA "PIENI" HOITOLAPSENI

Sunnuntai 1.6.2014 klo 9:41

Siskonpoika, hoitolapseni muutaman vuoden takaa juhlii valkolakkiaan. Paljon, paljon onnea ja siunausta tälle aina hymyilevälle optimistille. Silloin aikanaan hän oli äärettömän kiinnostunut luonnon pienistä ihmeistä. Koulun värikuvakasvio kädessä tuli koluttua tämä pihapiiri ojanpohjia myöten. Kolua ystäväiseni maailmaa yhtä uteliaana...

31.5-14-7

Tässä Pappa-Forssen tarkastaa todistusta : )

Avainsanat: jutustelua

"TIUKKA PAIKKA"

Lauantai 18.1.2014 klo 7:08

Pitäisiköhän hoitotädin olla kovinkin huolissaan itsestään, kun shakkipeli 6-vuotiasta vastaan kestää ja kestää...

17.1-14-2

  

          

17.1-14-1

           

  

17.1-14-3

 

Avainsanat: jutustelua

UUDENVUODEN LUPAUS

Lauantai 4.1.2014 klo 10:45

Vielä varmaan ehtii...

Kaiken ylenpalttisen tohottamisen jälkeen, on ollut niin ihanaa levätä, lueskella, antaa ajatusten tulla ja mennä, sekä tyhjentää konvehtirasia toisensa perään. Nyt haluaisin pienen sirun tätä joulunajan levollisuutta kuljettaa arkeen mukaan.

Siispä teen uudenvuodenlupauksen: Raahaan vanhan keinutuolin ladosta sisälle. Se on saanut pölyyntyä siellä monta vuotta, kun en mukamas ole ehtinyt siinä aikaani kuluttaa. Nyt LUPAAN AINAKIN VARTIN VERRAN JOKA PÄIVÄ ISTUA KEINUTUOLISSA JA AJATELLA VAIN AURINKOISIA AJATUKSIA. Siitä ei voi mitään pahaa seurata, että mummo istuu tovin kiikkustuolissa. Päinvastoin, voi vaikka joku pienempi huomata tilaisuutensa tulleen ja kiivetä syliin : )


4.1-14

Avainsanat: jutustelua

ONKO SE TOTTA?

Perjantai 20.12.2013 klo 20:57

Luin aiemmin viikolla lapsille Kunnaksen kirjan Koiramäen Martta ja tiernapojat. Vaikka se on hulvattoman hauskasti kerrottu, sai tarina yhden pienen pojan mielen mietteliääksi. -Kuinka voi joku olla niin paha kuin se Herodes. -Pääsiks ne varmasti turvaan? - Heittikö oikeesti virtaan niitä vauvoja? HUH... hoitotäti joutui tosissaan miettimään, kuinka tämä on selitettävissä. Myös lapsen kotona on esitetty kinkkisiä kysymyksiä Jeesus-vauvan pelastamisesta ilkeältä kuninkaalta. Tänään keskustelun palatessa vielä aiheeseen, näytän lapsille Elävästä arkistosta Tiernapoika esityksen 50 vuoden takaa. Kiinnostuksen kohde vaihtuu oitis Jeesus-vauvasta hienoihin viittoihin ja miekkoihin. Sellaiset olisi kiva saada. Asia taitaa siis olla loppuun käsitelty... ainakin tällä erää.

Semmoinen hauska juttu sattui aamulla, kun sisarukset  lähtivät kotoaan Kirstille, että yllättäin löytyi tontun kuormasta pudonnut paketti. Löytäjät saa pitää, tuumittiin ja innolla aukaistiin kääreet. AFRIKANTÄHTI... jippii. Sitä pelatessa  kului aamu, joka ei meinannut lainkaan päiväksi valjeta.

20.12-13-1

Avainsanat: joulu, jutustelua

VOI SURKIMUS NÄITÄ SÄITÄ

Torstai 21.11.2013 klo 17:43

Lapsia ei tämä marraskuun synkkyys haittaa. Heidän leikeissään tuntuu aina aurinko paistavan. Tuossa tallissa touhutessaaan he tälläävät itsensä kirkkorekeen istumaan ja ovat kovasti johonkin ajavinaan. Kysyessäni "mihis ootte menossa?" kuuluu vastaus, että "naimisiin". "Koska ollaan perillä", kysyy 3-vuotias, joka ei määränpäästä juurikaan ymmärrä. Kun toinen 3-vuotias laukoo omia mielipiteitään matkasta, sanoo 5-vuotias sulhanen, että "susta ei kyllä kunnon vaimoo tuu" ja valitsee sen säyseämmän morsiamen. Toinen sulhasista sanoo, ettei haluu naimisiin ollenkaan, vaan haluu katsella telkkarista hauskoja kotivideoita.

21.11-13-2

21.11-13-1

Ai niin... tänään syötiin välipala kodassa kynttilöiden valossa.

Avainsanat: syksy, jutustelua

MÄ KERRON SUSTA...

Torstai 31.10.2013 klo 13:09

Tuore 3-vuotias ilmoitti eilen, että "MÄ KERRON SUSTA MUN ÄIDILLE... VARMASTI KERRON!" Ilmeisesti "palveluntuottajan" tyyni olemus ei miellyttänyt tilanteessa, sillä hän jatkoi.. "ENKÄ MÄ TUU TEILLE ENÄÄ IKINÄ, EN VARMASTI!"

Mahtavaa tämä täysillä eläminen. Tänään hän oli se kaikkein innokkain metsähommissa. Kaadoimme ja kuorimme aisapuita, jotka ensin hyödynnetään kodan rakentamisessa. Kerron tuosta kodasta lisää, kunhan hiukan pitemmälle päästään. 

31.10-13-4

31.10-13-3

31.10-13-2

31.10-13-1

Avainsanat: jutustelua

ILOSIA PÄIVIÄ

Torstai 5.9.2013 klo 13:08

Ihania syyspäiviä. Lapset loistavat kilpaa auringon kanssa. He tarvitsevat vain pienen sysäyksen liikkeelle lähtöön ja leikit saavat pienen mielen täyttävät mittasuhteet. Ympäristö unohtuu.

Eilen oli Anun väki seuranamme. Enää ei hänenkään uudet hoidokkinsa vierasta meitä. Niinpä kaikki "palomiehet ja -naiset" , pienimmästä suurimpaan, tunkivat itsensä puuhevosten kärryille ja lähtivät kilvan Vermoon... matkan varrella ne pienimmät taisivat pudota kyydistä.

5.9-13-2

5.9-13-1

5.8-13-3

Tänä aamuna hipsivät ensimmäiset suoraan yläkerran legolaatikoille. Minä ihailen aamupalaa laitellessa usvasta nousevaa aurinkoa. Puuron jälkeen on jo kaikilla kiire ulos rosvoa ja poliisia leikkimään. En voi kuin ihmetellä, kuinka lapset jaksavat koko aamupäivän juosta ja pyydystää toisiaan pihakiven taakse. Välillä he tarjoilevat mehumaijan kanteen valmistamaansa "pizzaa". Rosvot ja poliisit siinä sulassa sovussa iloisina syövät leikkiruokansa ja juoksu jatkuu. Herttaisia nuo 4-5 vuotiaat pojat... äsken poliisi sai rosvon kiinni ja molemmat tuuskahtavat maahan. Poliisi sanoo rosvolle: -Leikitään et se saa aivotärähdyksen, johon rosvo vastaa: -Ei tää voi saada aivotärähdystä kun täl ei OO AIVOJA!

Avainsanat: jutustelua

"PALVELUNTUOTTAJA"

Torstai 29.8.2013 klo 13:31

Moni asia, mitä vielä keväällä "haisteltiin" ja harjoiteltiin, on kesän lämmössä kypsynyt ja kuin itsestään harppaavat lasten osaamiset eteenpäin. Myös sosiaaliset taidot ovat kesän jälkeen kehittyneemmällä tasolla. Luulisi, että hoitotädin työ helpottuu kun ei ole pientä sylissä kieputeltavaa. Isommat minulle vain touhuistaan huikkaavat, että älä sit siivoo meiän leekoja, me jatketaan huomenna... lisää piirustuspaperii... anna sakset kans... onks ruoka jo valmista, meil on hirrrvee nälkä... lue se satu, missä ne lapset eksyy metsään... missä mun sukka on... jne. Tätököhän se sana "palveluntuottaja" tarkoittaa.

29.8-13-1

Avainsanat: jutustelua

Vanhemmat kirjoitukset »