AAMUN AJATUKSIA

Sunnuntai 14.1.2018 klo 9:49

Tässä aamun sinisen hetken aikaan kuuntelen radiosta Luontoretkeä, ryystän kahvia, odottelen lintuja ikkunan taakse ja hitaasti käynnistyn hevoshommiin. Vaikka ei lunta paljoa ole, niin rekikuntoa olisi yhdelle hevolle ajettava. Se tekee hyvää myös omille ajatuksille : )

Loppiaisen jälkeen arki on hiukan lässähtänyt. Ilmassa "rutinaa ja rytinää". Olisi hyvä saada päivät taas tasaantumaan entiselleen. Hauskaa on toki suurimmaksi osaksi ollut, mutta nuo eripurat jäävät silti  kaivertamaan. Luulen, että kunhan luistelemaan, hiihtämään ja ihan tavallisiin talven touhuihin päästään, se auttaa inspiroitumaan hiukan innokkaammin ja iloisemmin... ei tarvitsisi pienen nahinan kautta etsiä yhteistä säveltä. Toki onhan sekin opettavaista, ettei päivää aina ole hoitotädin toimesta ohjelmoitu valmiiksi.

P1110016.JPG

P1110070.JPG

Avainsanat: talvi, jutustelua

OVI AUKI UUTEEN VUOTEEN...

Maanantai 1.1.2018 klo 20:18

P1010032.JPG

... se vanha oli hiukan haikea. Sitä sävytti isän sairauden paheneminen ja hänen lähtönsä tuonilmaisiin. Luulisi ikäiselleni olevan luonnollista luopua vanhemmistaan, mutta silti ovat ajatukseni usein viipyilleet isän ja oman lapsuuden perheen parissa. Monena iltana ovat vanhat mustavalkoiset valokuvat pyörineet hyppysissäni. Niissä virnistää aika itseriittoinen pikkutyttö... olenkohan edelleen tuommoinen? Toivottavasti en! Nyt olen noiden lapsuuden kuvien porukasta toiseksi vanhin, viiden lapsenlapsen isoäiti. Nopeasti ovat vuodet kuluneet ja kuviot muuttuneet, sillä mummoksi tullessani, oli minullakin vielä oma Aino-mummu elossa.

No niin, alanko nyt lahota näille sijoille, vai löytyykö vielä intoa ja avarakatseisuutta tulevaan. Tapanani on kyllä nähdä asioista se valoisampi puoli, vaikka viime aikoina on alkanut sapettaa tämä "yhden totuuden" maailma sekä median valitsema lannistamisen ja pelottelun tie. Oikeasti jos haluamme uskoa ja kantaa vastuuta, edessä  odottaa hyvä tulevaisuus. Puhaltamalla henkiin pienet hyvät ajatukset ja aikomukset, ne muuttuvat teoiksi ja kääntyvät kaikkien eduksi. Ja kohtuullisuus... se on kova sana. Se säästää meitä itseämme.

P1010012.JPG

Mutta nyt hyödyntämään yöllä satanut lumi. Ennen kuin se ehtii sulaa lähden valjastamaan. Vaikkei nuo pehmeät pellot vielä iloitse kavionpainalluksista, on vuoden ensimmäisenä aamuna vanhat kuonat hyvä tuulettaa korvien välistä!

P1010048.JPG

P1010001.JPG

P1010072.JPG

P1010010.JPG

Avainsanat: jutustelua, hevostelua

PITKÄSTÄ AIKAA...

Perjantai 16.6.2017 klo 7:20

Hei vaan pitkästä aikaa. Tänä vuonna kevät vaihtui kesään hiukan kuin salaa. Ajatukset vaelsivat aivan muualla. Viikkoa ennen 84-vuotissyntymäpäiväänsä isä siirtyi tuonilmaisiin. Vielä on tunne, että hän on ihan lähellä... niin tiiviisti ajatuksissani. Hautauspalvelus toimitettiin viime viikolla. Isän läheisten ja ystävien määrä sai Salon pienen Pyhän Ristin tsasounan seinät lähes pullistelemaan.

Arki vaatii vielä pinnistelyä muistaakseni edes tärkeimmät asiat. Älkää pelätkö... yhtään lasta en ole hukannut, kaikkea hiukan pienempää tosin. Taas huomaan kuinka hyvä "keksintö" säännöllinen päivärytmi on.

11.JPG

Vaan eteenpäin kehottaa elämä itsessään. Tämän viikon illat kuluneet tallia remontoidessa ja siivotessa kesän juhlia varten. Anun porukka on pessyt, kalkinnut ja tervannut karsinoiden seiniä ja niin upealta alkaa näyttämään, että lieneekö sinne hevosilla enää mitään asiaa : )

Kesäistä arkeamme auttaa myös kunnan kesätyöllistämistuella palkattu 15-vuotias. Tämä taitava hevostyttö järjestää jokaiselle lapselle ikioman "ponipäivän". Oi niitä ilmeitä...

16.6-6.JPG

16.6.JPG16.6-2.JPG16.6-3.JPG16.6-4.JPG

19.6-1.JPG19.6-2.JPG

Avainsanat: ponistelua, jutustelua

HILJAISUUS JATKUU

Perjantai 28.4.2017 klo 17:32

Hiljaisuus täällä jatkuu, sillä usvan tavoin päiviin hiipinyt suru ja lähestyvä luopumisen hetki ovat muuttaneet arjen ajatusten harhailuksi. Innon, ilon ja itseni välissä on jotain "harmaata", jonka tiedän kyllä aikanaan haihtuvan. Mutta nyt on haikeaa... ajatukset omassa isässä.

Pienet arjen hetket ovat tavallistakin merkityksellisempiä: Juuri pyöräilemään oppineiden voitonriemuiset ilmeet. Nousevan auringon sulattamat kuuraiset pellot, kevään aavistuksenomainen tuoksu ja taukoamaton linnunlaulu.

Iloista vappua teille muille.

28.4.JPG

Isän ensimmäinen vappu Savonlinnassa 1934... sittenkin toinen, muisteli hän itse... siis 1935.

Avainsanat: jutustelua

JOULUNALUSAJATUKSIA

Sunnuntai 11.12.2016 klo 9:33

Viikko taas sellaista hutinaa, etten ole kirjoittamaan muka ehtinyt... mutta tässäpä kooste.

Itsenäisyyspäivää vietetään perinteisen juhlavasti lapset ja lastenlapset ruokavieraina. Heidän lähdettyään hoitelen iltatallin ja sisälle lampsiessa kääntyy katse kohti tähtitaivasta. Suureneva kuu hiukan himmentää loistetta, mutta silti se kaareutuu niin rauhoittavana tämän 99 vuotiaan maan ylle. Puolen suomen katsellessa linnan juhlia, tallustelen pellolle ja heittäydyn pilkkihaalarissa selälleni ihailemaan yläpuolella avautuvaa syvyyttä joka siirtyy ajatuksiin asti. Tästähän ei ole kiire mihinkään... ihmeellinen tunne miten aika pysähtyy. Voi kun omistaisin talvilämpimän makuupussin, voisin nukkua pakkashangella. Raahaisinkohan ladosta vanhan hetekan tänne pellolle : ) Tällaista extrimiä tuskin voi kaupungissa harrastaa. Siellä kun on liikaa valosaastetta ja luultavasti aika pian pari ambulanssia paikalla. Aikani makoilen, sitten sisälle ja kynttilät ikkunalle.

11.12-1.JPG

11.12-2.JPG

Seuraavana päivänä joulukalenteria lainatakseni "arkimaailmassa" lasten leikit sujuvat mukavan leppoisissa merkeissä. "Mä piirsin vahoingossa rinssin, tästä piti tulla Ropiini... se laulaa." sanoo kolmevee ja piirtää lisää Ropiineita.

11.12-3.JPG

11.12-4.JPG

Torstai-iltana lehtimyyjä saa nauramaan. Maaseudun Tulevaisuuden tilaus päättyy vuodenvaihteeseen ja ainahan nuo myyjät soittelevat hiukan aikaisemmin. Olen hiukan ärtynyt, kun kehtaa näin myöhään soitella. Siinä sitten ääneen harmittelen, että ihan hyvä lehti, mutta en oikein ehdi lukemaan. Vain perjantain numero tulee hiukan tarkemmin syynättyä, muut menee poltettavaksi pienen selailun jälkeen. No tämäpä ei myyjää lannista, vaan iloisen toiveikas ääni vastaa: "Niin... aatelkaas rouva... tää on niitä harvoja lehtiä kun enää saunanpesässä palaa!" No... jatkan tilausta, vaikka onhan tuo vähän kallista sytykettä.

Loppuviikolla aamupimeässä pihakeinussa kahvia ryystäessä mietin joululahjoja. Kaikkea tavaraa kun on koko maailma (ja luonto) jo pullollaan. On paljon ihmisiä, joita sen määrä vain ahdistaa. Se mitä tämän sekavan ajan ihmiset oikeasti haluavat antaa ja saada, ei ehkä olekaan rahalla ostettavissa. Aitoa auttamista, ymmärrystä, myötätuntoa... jotenkin aavistelen, että tavaran ylivalta on pikkuhiljaa menettämässä otettaan. Se on jo havaittavissa nuoremmissa ikäluokissa. Kai me vanhat tullaan jälkijunassa tässäkin asiassa.

JA TÄNÄ AAMUNA SAIN ETUKÄTEISJOULULAHJAN (joka ei ole rahalla ostettavissa)... VIIDENNEN LAPSENLAPSEN... PIENEN TYTÖN : )

Avainsanat: joulu, jutustelua, lastenlapset

"VÄÄNTÖÄ" VIIKON VARRELTA

Lauantai 3.12.2016 klo 9:17

Maisema ei olekaan loppunut taivaanrantaan, vaan kirkas tähtitaivas kaareutuu kaiken yli. Nouseva aurinko värittää kultasiveltimellään aamupilven reunat. Iltaisin se laskeutuessaan punaa koko läntisen taivaan. Kahden kirkkauden väliin asettuu pienten ja isojen joulun odottajien arki. Usein kiivas malttamattomuus täyttää päivät, toisinaan odotus on leppoista kuin tyynen nollakelin lumisade.

Viikon suurista "teemoista" suurin on ollut käytöskoulu! Viime päivinä olen kuin haukka vaaninut jokaista repliikkiä, joka toiselle sanotaan ja armottomasti puuttunut jokaiseen vähänkin ilkeyspainotteiseen sanaan. Lapset ovat joutuneet miettimään, miltä itse tuntuu kuunnella moista jäynää. Olen ollut niin tiukkana, että itseäkin ällöttää! Perjantaina sitten pystyin jo havahduttamaan heidät huomaamaan, kuinka kivaa on olla hyvä kaveri. Jokainen tarvitsee hyviä kavereita ja jokaisesta on hyväksi kaveriksi. Kaikki pidämme itsestään selvänä, että pahat teot ovat kiellettyjä... sama koskee pahoja sanoja. Aikuisten elämässä kun on niin, että vaikka ei omistaisi mitään muuta kuin hyvät käytöstavat, omistaa jo paljon. Sen pohjalle rakentuu oikeastaan kaikki muu.

3.12-1.JPG

No niin... paasasimpas! Nyt iloisempiin aiheisiin. On meillä kivaakin ollut. Joulukalenterin ensimmäiset luukut avattu, eikä ketään harmittanut suklaan puuttuminen. Se vanha lorukalenteri on edelleen arvossaan. Ulkoleikeissä on viihdytty kodan liepeillä ja paljaaksi hioutuneessa liukumäessä sekä vielä ponipuuhissa. Lintujen ruokinnat on käyty yhdessä täyttämässä pieniä jälkiä niiden alla arvuutellen. Piparien kera viikko sai oikein iloisen päätöksen : )

3.12-5.JPG3.12-7.JPG

3.12-4.JPG3.12-3.JPG

Avainsanat: piparkakut, jutustelua

NO VOI PEIJAKAS

Maanantai 15.8.2016 klo 20:34

Voi ei... huomasin viime viikolla yhdellä ainoalla lauseella pillastuttaneeni muutaman lukijan. Se lause kuuluu: PIHALLA VIIPOTTAA LAPSIA YLI LAIN SALLIMAN.

Tiedättekö, lainkuuliaisuuteen kun lisää sydämen äänen, se muuttuu oikeudenmukaisuudeksi. Tässä tapauksessa oikeudenmukaisuudeksi pieniä eka-tokaluokkalaisia kohtaan. Tästä eteenkin päin aion olla heidän "turvapaikkansa". Usein auttaa jo pelkkä tieto, että lähellä on joku jonka puoleen voi kääntyä kun yksinäiset aamut/iltapäivät pelottavat. Omasta ahneudesta ei ole kyse.

Olen aina ihaillut ihmisiä, joiden on helppo uida tarpeen vaatiessa vastavirtaan, jotka ajattelevat omilla aivoillaan ja kantavat vastuuta (yli lain salliman). Siihen joukkoon haluan kuulua.

Avainsanat: jutustelua

"SARVIPÄÄN" AJATUSHAUTOMOSTA PÄIVÄÄ

Maanantai 1.2.2016 klo 13:36

Päiväunien aikaan ajatushautomoni leikki sanoilla potilas ja toipilas (siis kaksi kauhistusta työelämälle). Olettekos pistäneet merkille, kuinka vähän käytetty sana toipilas on nyky-yhteiskunnassa. Eihän kenelläkään ole aikaa toipumiseen. Kuinka hyvä olisikaan jos ilman syyllisyyttä pystyisi laskea päiväksi tai pariksi ne työelämän silmälasit pois, vaikka onkin niiden läpi tottunut katselemaan koko olemassaoloaan. Joskus on hyvä armahtaa itseään, siitä kun kylkiäisenä hyötyvät läheisetkin... varsinkin ne  pienimmät.

Avainsanat: jutustelua

NEUVOJA TOIMEENTULOON : )

Maanantai 21.12.2015 klo 21:20

Ekaluokkalaista ei koulunkäynti huoleta. Eihän se oo mun ongelma, hän meinaa. Ei mieti sen enempää, miksi sinne joka aamu mennään. Selitän, että koulua käydään, jotta sitten aikuisena pärjää... saa ammatin ja töitä ja töistä rahaa toimeentuloon. HÖH... mullahan on rahaa ja kaupasta saa lisää! Hoitotädin vuoro sanoa HÖH... kuinkas sieltä kaupasta SAA rahaa? NO VAIHTORAHAA, vastaa lapsi. Voi minua tyhmää! Vuosikymmenetkö olen tehnyt turhaan töitä kun vaihtorahallakin pärjäisi. Kuusivuotias tähän vielä lisäämään, ettei kannattaisi tasarahalla maksaa!

Avainsanat: jutustelua

KAPULOITA RATTAISIIN

Sunnuntai 15.11.2015 klo 10:52

Tässä harmaassa marrasaamussa hörpin kahviani uneliaasta olotilasta maisemassa ja itsessäni nauttien. Kynttilä pöydässä, pikkulinnut ikkunan takana ruokinnalla. Yritän vielä saada kiinni viikon ajatusten hännänpäästä, ennen kuin ne vilistävät hataran pääni ulottuvilta.

Iltaisin olen kyllä paljonkin kirjoittanut, mutta en julkaisukelpoista tekstiä. Tässä siloiteltu tiivistelmä: Viime aikoina on paljonkin ollut esillä sanat "laadukas varhaiskasvatus". Olen ollut huomaavinani, että mitä enemmän säästetään, sitä enemmän puhutaan yleviä! Kenen vinkkelistä asiaa katsotaan... aidosti lapsen vai talouselämän, joka haluaa nopeasti tuottavia yksilöitä rattaisiinsa. Koittaako aika, jolloin hyvinvoinnillamme ei olekaan merkitystä, kunhan jokaisesta saadaan maksimaalinen hyöty irti ja pian. Vai tähtääkö laadukas varhaiskasvatus sittenkin oikeasti onnelliseen, empaattiseen yksilöön, joka haluaa huolehtia itsensä ja läheistensä ohella  "maan hiljaisista" ja jonka elämänilo kantaa kauas vanhuuteen. Nykyisellään tuntuu, ettei rahaa haluta tuhlata heihin jotka jo liian nuorena ovat henkisesti tai fyysisesti rikki. Sen verran tässä on "oma lehmä ojassa" että mietityttää, onko perhepäivähoidolla pehmeiden arvojen puolustajana tulevaisuutta. Entä jaksavatko ne äidit, jotka haluavat itse hoitaa lapsensa, taistella äitiyttä vähättelevää ilmapiiriä vastaan. Suuntahan on, että töihin ja pian. Ehkä siksikin pohdin näitä, että olen jo niin kauan tehnyt tätä työtä ja nähnyt yhteiskunnan asennemuutosten myötäilevän maan taloudellista tilaa ja kärkkäästi sanelevan mikä kulloinkin on lapsen etu. Olen myös nähnyt hurjan paljon hyvää ja haluaisin jatkossakin nähdä lasten kipuavan korkealle ihan omalla tyylillään omaa tahtiaan.

15.10.JPG

1511-2.JPG

Taidampa vetää villasukat jalkaani : )

Avainsanat: jutustelua

MARRASKUU PARAS KUU

Sunnuntai 8.11.2015 klo 20:31

Isänpäivän ilta pimenee ja ah, niin lokoisaa on iltatallin jälkeen käpertyä uunin eteen kotipesän lämpöön. Edessäpäin odottaa vuoden pimeistä pimein aika. Marraskuussa ei tarvitse olla yhtään pirteä.  Hiukan nuupahtaneena on hyvä sulautua harmaisiin verkkaisiin päiviin... ikään kuin maastoutua mieleltään marraskuuhun ja levätä "pohjamutia myöten". Tämä on myös kirjojen ja "fundeeraamisen" aikaa. Marraskuun tyyneys kypsyttää, tai hienommin sanottuna jalostaa joitakin epämääräisesti päässä ajelehtivia ajatusten aihioita. Kirjastosta tulee kannettua isot pinot lukemista sekä itselle, että lapsille. Nykypäivän tehokkuusajattelulle irvistäen voimme suunnitella päivät oman ja lasten vireystilan mukaan... tai olla suunnittelematta. Marraskuussa pääsee myös perhepäivähoitajan työn yksi iso plussa oikeuksiinsa: Pimeää ja kuraista työmatkaa kun ei ole metriäkään! Yhä vakuuttuneemmaksi tulen ajatuksesta, että tämä on vuoden parasta aikaa. Kesän kiire takana, joulun kiire edessä, suvanto tässä ja nyt.

Avainsanat: syksy, hiljaisuus, jutustelua

KIRKKAITA PÄIVIÄ

Torstai 8.10.2015 klo 7:39

8.10.JPG

Ompa saatu nauttia upeista kirkkaista syyspäivistä. Tällaisena aurinkoenergialla toimivana tyyppinä alkaa vanheneva kroppa tosin hiukan "piiputtamaan" polttoaineen vähetessä. Lokakuun pimenevissä illoissa on kuitenkin se valoisa puoli, että selkeä päivärytmi on helppo löytää. Illalla työteliään päivän päätteeksi lojun sohvalla kuin vanha koira mukavia miettien ja ikkunasta tummenevaa taivasta tuijotellen.

En tiedä onko hyvä vai huono asia, että on aikaa ajattelulle. Liikaa kun miettii, tulee tarve pyristellä irti kaikesta tavanomaisesta, tehdä ja ajatella vastoin valtavirtaa. Onneksi tunnen itseni niin hyvin, että tiedän toisinaan yrittäväni enemmän kuin mihin on lahjoja annettu (niin isoissa kuin pienissäkin asioissa). Hetken möyhättyäni sitten palailen "maan pinnalle", huomatakseni kuinka ihanaa ja turvallista tavallisuus ja keskinkertaisuus sittenkin on. Yksi esimerkki sellaisesta pienestä asiasta: Aloitin kesällä tähän asti vaativimman ikonin maalaamisen itsevarmana taiteellisista kyvyistäni. Siinähän se suurin virhe olikin. Ei tullut ikonia... tuli kalanperkuulauta!

Täällä jälkikasvu on innostunut ratsastuksen opettajastaan (äidin tai mummon kanssahan siitä ei tule kuin suuri riita). Pienin on saanut itsevarmuutta jääräpää-poninsa kanssa ja isommat harjoittelevat kuuliaisesti läksyksi saamiaan tehtäviä. Myös hoitolasten kanssa on pystytty enenevässä määrin hevostelemaan.

Viikonloppuna, juuri ennen ensimmäistä pakkasyötä löytyi satulahuoneen välikatolta uusi satsi juuri kuoriutuneita tipuja... on ne somia.

Vaan se syksyn kaikkein "somin" juttu on neljäs lapsenlapsi... pieni uunituore POJANPOIKA! TAIVAAN ISÄN VARJELUSTA TOIVOTTELEN KOKO PIENELLE PERHEELLE!

Avainsanat: syksy, jutustelua, lastenlapset

TAUNON PUUJALKA

Tiistai 23.6.2015 klo 20:05

Yksi tämän kesän töistä on kaivaa lapiopelillä sadan vuoden humukset kivijalan ympäriltä ja kaltevoittaa maa, niin että sulamisvedet ohjautuvat kauemmas talosta. Joka ilta jos kärryllisen tai pari kaivan, niin kesä kyllä riittää tähän hommaan. Helpottaa, että puolet työstä on tehty parina edellisenä vuotena.  Eilisillan multakasasta löytyi vanhan lääkepullon sirpaleita ja siitä alkoi henkevä keskustelu 6-vuotiaan kanssa. Rönsyileville kysymyksille ei meinaa loppua tulla kerrottuani kuka tämä muinainen potilas oli. Tuo pullo kumppaneineen on kuulunut tämän mökin vanhalle asukkaalle, Mainilasta kotoisin olevalle sotamiehelle. Haavoituttuaan (päähän ja jalkaan) ja kotiuduttuaan sotasairaalasta, hän vietti tässä mökissä siskonsa hoivissa lopun elämäänsä. -No sitte sitä lääkettä mahto mennä paljon, tuumasi poika. - Niin tais, kaikki ei ollu apteekista, joissain luki ALKO. -Mitähän kaikkee muuta täältä mahtaa löytyä? Kerron hänelle tarinan kadonneesta Mauserista, jonka Taunon sisar oli nähnyt parhaaksi piilottaa ikiajoiksi. Taisi olla päästään viallisena aika hurja tuo velipoika toisinaan. Siinä multakasan vierellä kuusivuotias aloitti hurjan mietiskelyn, pohtien mistä pyssyä voisi vielä näin 70 vuoden päästä etsiä. Myös Taunon poikki mennyt jalka kiinnosti. Miten ihmeessä sillä puujalalla pystyi kävelemään. Talon hevonenkin oli oppinut tuntemaan isännän puujalan klompsotuksen ja hörähti iloisesti kun aamulla pihalta kuului tuttu askellus. Taunon "jalka" on edelleen tallessa naulassa keittiön seinällä. Näistä ajatuksista alkoivat sitten yleisesti sotaan liittyvät kysymykset, joihin yritin pienen pojan ymmärryksen mukaisesti vastailla. -Miten se sota loppu? -Voittiks suami? -Ai eiks yhtään? Tuohon osasin vastata talvisodan osalta, että kyllä joitain tappeluita, kun niille venäläisille tuli vilu. Lopuksi kehotin nuorta miestä haastattelemaan oman suvun vanhimpia, joilla on varmasti jokaisella oma tarina kerrottavana. Onneksi kuusivuotiaalle suomalaislapselle sota on kuin lätkämatsi. Tänään tuo sotamuistopuujalka sai kuitenkin monta pitkää silmäystä osakseen... ja kaikki alkoi pienestä lasinsirpaleesta...

23.6-1.jpg

Avainsanat: jutustelua

JUTUSTELUA

Keskiviikko 26.11.2014 klo 16:41

Jutusteluhetki 4- vuotiaan kanssa.

4v: -Ooks sä Kirsti eläkkeellä kun sä et käy töissä? Kirsti: - En, mut mää en tykkää töistä. 4v : -Mitä, etkö sä oo ikinä käyny töissä. Se kannattais, siitä saa rahoja. Niillä sais sitten ruakaa. Katson keittiön kaappiin ja hihkaisen iloisesti lapselle: -Täällähän on ruokaa vaikken käy töissä. Ja mihis te sitten meette, jos Kirsti menee töihin. Ensin seuraa hiljaisuus, sitten riemastunut älynväläys: -Jos sä syät paljon kalaa ja saat paljon ruotoja (meillä ruodosta saa toivoa kuin joulumantelista), niin sähän voit toivoo rahaa! Voi kuinka iloinen ja huojentunut on lapsen ilme oivalluksen päälle. Siis Kirstillä ei ole hädän päivää, kun vain syö paljon ruotoisia kaloja.

Lojaalisuudesta vanhempia kohtaan, jätän päivän muut (kaksveen) sutkautukset kertomatta: )

Avainsanat: jutustelua

PERUNOITA SUN MUUTA

Torstai 4.9.2014 klo 21:18

Muutama aamupäivä vietetty perunapellolla. Siellä minulla on niin innokkaita apulaisia, että malttamattomia sormia varjellessa on oltava kuokan kanssa varovainen.

4.9-14-2

4.9-14-3

Tänään saapastelemme perunapellolta lipunnostoon. Oiva tilaisuus ottaa lasten kanssa puheeksi hiukan syvällisempiä asioita, kun liputuspäivän aiheena on 70 vuotta sitten päättynyt sota. Hetken mietin miten selitän asian heidän kielellään. Onhan jo monelle polvelle ollut itsestäänselvyys, ettei se pahin paha kuulu meidän elämäämme. Ei täällä kukaan halua tehdä pahaa toisen rakkaille, toisen kodille, toisen omille ajatuksille. Näille lapsille on olemassa vain tämä yksi turvallinen maailma. Paha on jossain niin kaukana, ettei siitä lapsen tarvitse tietää mitään... vaan aina ei ole ollut.

Tässä yhden 6-vuotiaan sota-ajan lapsen (isäni) muistelmista muutama rivi:

... Pommikoneet tulivat mereltä päin. Talvisodan ensimmäiset pommit taisivat olla ne, jotka putosivat Hietalahteen ja Teknillisen korkeakoulun päärakennukseen. Seisoin Abrahaminkadulla kotitalomme edessä ja näin pommien osumat. En ilmeisestikään ymmärtänyt asiasta mitään, koska en edes lähtenyt mihinkään suojaan, ennen kuin taivaalta alkoi putoilla erikokoisia kiviä lähelleni...

Niinpä... eihän lapsen taivaalla lennä pommikoneita. Se kuuluu linnuille ja enkeleille.

4.9-14-1

4.9-14-4

Ja lisää "taivaallisia" asioita: Ilmeisesti kanahaukka on käynyt haukkaamassa yhden kanan. Alkuviikolla kuulin haukan ääntelyä metsänreunan yläpuolelta, mutten ottanut siipikarjaa sisälle. Näin siinä sitten kävi. Se oli se kana, joka alkukesällä hautoi : (

Avainsanat: syksy, jutustelua

NYT EI MUMMO YMMÄRRÄ

Sunnuntai 13.7.2014 klo 10:50

Olen pitänyt itseäni sellaisena perustyytyväisenä tyyppinä ja kummastellut ihmisiä, jotka löytävät asiasta kuin asiasta valituksen aihetta. Nyt yhdyn näihin narisijoihin:

Luonani kävi viime viikolla vesiensuojeluyhdistyksen hajajätevesineuvoja. Tässä pienessä mökissäni on kompostivessa, mutta ns. harmaat vedet menevät tuohon pellon ojaan. Minä onneton olen kuvitellut, että asiat ovat kunnossa ja täyttävät 15.3-16 voimaan astuvan lain vaatimukset. Mutta ehei... tämä mummo on niin likainen, että on rakennettava harmaavesisuodin. Hevoseni ja lampaani saavat kyllä samaisessa pellossa vapaasti laiduntaa, siis myös pissiä ja kakkia. Nämä mummonpesuvedetkin saisivat sinne mennä jos kantaisin ne ämpärillä sisälle, mutta kun ne tulevat kaivosta vesijohtoa pitkin on asia toinen??? Näen tässä kyllä hiukan hätävarjelun liioittelua. Lähimpään vesistöönkin on matkaa 7 km.

Milloinkahan tässä kummallisten lakien ja asetusten maassa vaaditaan laiduntavat eläimet pukemaan vaippoihin : )

13.7-14

Avainsanat: jutustelua

EI JUHANNUSTA

Maanantai 23.6.2014 klo 9:32

En muista olenko koskaan jättänyt juhannusta näin tyystin viettämättä. Syy ei ollut sää ulkona vaan päässäni... ei vain huvittanut. En nostanut lippua. En lämmittänyt saunaa. Uudet perunat ja sillit jäivät jääkaappiin. Makoilin ja lueskelin. Lauantaina sentään kävimme hoitosisarusten äidin kanssa pienellä "terapiaratsastuksella" metsässä. Lupailin kyllä hevoselleni, että se saa nyt astua Iitan saappaisiin työhommissa, mutta se vaikuttaa toistaiseksi yhtä innottomalta kuin minäkin. Myönnettävä on, ettei 20 vuoteen ole karvakorvan menetys näin koville ottanut.

Sunnuntaina sentään pienet ilonpilkahdukset piipittävät kanaemon alla.

23.6-14-1

Tällaisia kuvia Oskusta... voiko hepo "komeampi" olla...

23.6-14-3


... onhan tuo ilme kyllä aika anova. Ettenkö kelpaa vai?

23.6-14-2

Avainsanat: jutustelua

ONNEA "PIENI" HOITOLAPSENI

Sunnuntai 1.6.2014 klo 9:41

Siskonpoika, hoitolapseni muutaman vuoden takaa juhlii valkolakkiaan. Paljon, paljon onnea ja siunausta tälle aina hymyilevälle optimistille. Silloin aikanaan hän oli äärettömän kiinnostunut luonnon pienistä ihmeistä. Koulun värikuvakasvio kädessä tuli koluttua tämä pihapiiri ojanpohjia myöten. Kolua ystäväiseni maailmaa yhtä uteliaana...

31.5-14-7

Tässä Pappa-Forssen tarkastaa todistusta : )

Avainsanat: jutustelua

"TIUKKA PAIKKA"

Lauantai 18.1.2014 klo 7:08

Pitäisiköhän hoitotädin olla kovinkin huolissaan itsestään, kun shakkipeli 6-vuotiasta vastaan kestää ja kestää...

17.1-14-2

  

          

17.1-14-1

           

  

17.1-14-3

 

Avainsanat: jutustelua

UUDENVUODEN LUPAUS

Lauantai 4.1.2014 klo 10:45

Vielä varmaan ehtii...

Kaiken ylenpalttisen tohottamisen jälkeen, on ollut niin ihanaa levätä, lueskella, antaa ajatusten tulla ja mennä, sekä tyhjentää konvehtirasia toisensa perään. Nyt haluaisin pienen sirun tätä joulunajan levollisuutta kuljettaa arkeen mukaan.

Siispä teen uudenvuodenlupauksen: Raahaan vanhan keinutuolin ladosta sisälle. Se on saanut pölyyntyä siellä monta vuotta, kun en mukamas ole ehtinyt siinä aikaani kuluttaa. Nyt LUPAAN AINAKIN VARTIN VERRAN JOKA PÄIVÄ ISTUA KEINUTUOLISSA JA AJATELLA VAIN AURINKOISIA AJATUKSIA. Siitä ei voi mitään pahaa seurata, että mummo istuu tovin kiikkustuolissa. Päinvastoin, voi vaikka joku pienempi huomata tilaisuutensa tulleen ja kiivetä syliin : )


4.1-14

Avainsanat: jutustelua

Vanhemmat kirjoitukset »