KIITOS ISÄT...

Sunnuntai 11.11.2018 klo 8:04

...teistä puhutaan hyvin lämpimään sävyyn muulloinkin kuin isänpäivän alla ja houkuteltuina.

Nämä pienet "kotihaltiat" tuokoon arkeenne hongan sitkeyttä, työhevosen voimaa ja iloista mieltä lasten kanssa touhutessa.

Pikku-ukkeli on tehty viime talvena lumen painosta pudonneesta pihamännyn oksasta ja edesmenneen Iita-tamman häntäjouhista. Porukan pojalla riitti kärsivällisyyttä sahan kahvassa ja hän auttoi ladyja käsi Kirstin kädessä. Poran pärinää ei kukaan säikkynyt ja jokainen uskalsi porata parran paikan. Kasvoissa ja hatussa käytettiin oikeita taiteilijan maaleja. Niiden helppous yllätti lapset. 

ILOISTA ISÄNPÄIVÄÄ JOKAISEEN KOTIIN!

PB080105.JPG

Avainsanat: isänpäivä, askartelu

ON SE VAAN KIVA PONI

Torstai 20.9.2018 klo 19:22

Kaksivuotiaan talutellessa ponia postilaatikkoreissulla havahduin kuinka mukava tuosta Ihaasta on vuosien varrella tullut. Toki se vieläkin innostuu kujeilemaan jos esim. ratsastushommissa se äkkää aikuisen olevan tarpeeksi kaukana. Kärry- ja rekihevosena sekä talutusratsuna se on kuitenkin tuottanut paljon iloa monille lapsille 16 ikävuotensa kuluessa. Ensimmäiset "tykkäykset" se ansaitsi jo syntyessään. Yleensä tammat synnyttävät yön tunteina, mutta Ihaa päätti putkahtaa maailmaan keskellä päivää, joten sen aikaiset hoitolapset näkivät varsan syntymän... oli siinä ihmettelemistä. Viisivuotias otti reippaasti tukon olkia käsiinsä ja alkoi kuivata vastasyntynyttä (äitiponi kun tyypillisenä shettiksenä alkoi ensimmäisenä syödä kuivikeolkia, niitä kun oli niin mukavasti turvan edessä). Hilpeyttä ensimmäisinä päivinä herätti myös se, että kannoin ponivauvan aamuisin sylissäni tarhaan. Äidin seuraaminen ei kuulunut tämän varsan tapoihin.

Ihaan ollessa puolitoistavuotias tapahtui, että kerran ponia taluttaessa tunsin yht`äkkiä pienet etukaviot harteillani ja hampaat lapaluiden välissä. Siitäpä ruunaukseen aikaa varaamaan. Oriina en sitä missään vaiheessa ajatellut säästää, sillä se tulisi tekemään työuransa pienten lasten kanssa. Ajankohtaa vain olin miettinyt, mutta näin se ilmoitti asian ihan itse.

Koska poni oli koko siihen astisen elämänsä ollut aikuisten käsiteltävänä, oli se helppo totuttaa valjaisiin ja opettaa ajolle. Ensimmäistä kertaa reen eteen aisoessa oli apulaisenani sama poika, joka sen oljilla kuivasi. Ennen sitä enkä sen jälkeen ole rohjennut ottaa lasta mukaan varsan opetukseen, mutta Ihaa oli hiukan toista maata... ja niin oli se poikakin... nyt jo aikuinen mies.

Eläinlääkäriä on tarvittu rokotusten ja raspausten lisäksi vain muutaman kerran. Nuorempana kummasteltiin sen "valuvikaa" - lukkiutuvia takapolvia. Niitä ei kuitenkaan nivelrikon pelossa operoitu vaan vuolulla, liikunnalla ja kertyvillä vuosilla on ollut tervehdyttävä vaikutus. Yhden kerran se on meidät säikäyttänyt perusteelisesti hotkiessaan itselleen ruokatorven tukoksen. Siinä oli omistajat ja poni yhtä hädissään eläinlääkärin tuloon asti... mutta siitä selvittiin.

Vuodet ovat menneet mukavasti tämän vieläkin äidin perään hirnuvan "aikamiespojan" kanssa. Ajohommista se tykkää kovasti, isompia ratsastajia palauttelee silloin tällöin "ruohonjuuritasolle". Yksi heikkous ponissa sentään on... SYÖMINEN! Itse se on sitä mieltä, että syöminen on hänen tärkein elämäntehtävä... sitä vartenhan täällä ollaan. Shetlanninponien omistajat tietävät, kuinka hyviä rehunkäyttäjiä ne ovat. Niiden vatsa kasvaa jo heinää katsellessa. Jälleen kerran laidunkauden jälkeen on laihdutus- ja kuntokuuri edessä.

Toivottavasti Ihaalla on vielä monta pikkuväkeä ilahduttavaa vuotta edessään.

Ja tässä kuvia tämän päivän postinhakumatkalta : )

P9200023.JPGP9200029.JPGP9200031.JPGP9200038.JPGP9200043.JPGP9200049.JPGP9200066.JPG

Avainsanat: ponistelua

VENEEN POHJALLA

Keskiviikko 12.9.2018 klo 20:43

Vielä viikonlopusta... haahuilin iltayöhön asti synkkenevässä metsässä. Erikoinen tunne uskaltautua pimeille poluille ja sukeltaa öisen metsän äänettömyyteen. Koska en niin kauheasti tykkää hirvikärpäsistä petasin itselleni paikan soutuveneen pohjalle (kahdeksi yöksi). Aivan ihana nukahtaa aaltojen hiljaa keinuttaessa paattia. Muutaman kerran heräsin tähtien kurkistellessa pilvien raoista ja taas nukahdin. Tuntuukohan vauvoista tällaiselta, kun äiti heijaa kehtoa...

P9070032.JPGP9080099.JPGP9080100.JPG

Lauantaina kadotin hetkeksi tämän rauhallisen fiiliksen. Soutumatkalla sienimetsään jouduin keskelle moottoriveneiden "formula-ajoja". Se oli kuulema kalastuskilpailu, mutta näin asiaan vihkiytymättömänä ristiaallokossa keikkuessa olin hiukan kummissani. Siinä tiiviissä rintamassa "machot" painelivat toinen toistaan nopeammilla ja upeammilla veneillään keulat törössä kohti Karjalohjaa aivan kuin järven ainoa kala olisi siellä. Anteeksi huumorintajuni, mutta tuli siinä mieleen siittiöt kilpasilla kohti munasolua : )

Oli kuitenkin oikein hauska viikonloppu ja kotimatkalla sain itsekin jonkinlaisen formulan tapaisen alleni, sillä pakoputki hajosi soratien kuopissa. Kaamealla pärinällä ajelin sitten kotiin.

Avainsanat: hiljaisuus

KAIKKI KEINOT SALLITTUJA

Lauantai 29.7.2017 klo 23:39

Sielun tankatessa voimia lomanjälkeiseen elämään sallittakoon kaikki keinot. Yksi itselleni sopiva on vapaaehtoinen yksinolo. Aina se ei ole ihan helppoa toteuttaa, mutta pienistäkin hetkistä on apua. Meidän karulla mökkisaarella on hyvä levätä, täällä kun ei oikein voi tehdä mitään työksi kutsuttua. Vieraitakaan ei voi tupsahtaa, sillä veneet on minulla : ) Sitä vain ihailee säätilan mukaan vaihtuvaa järvimaisemaa lintuineen. Yhtenä päivänä kalliolla istuessa katselen silkkiuikkuemoa, joka opettaa poikasiaan kalastamaan. Ne poikaset polskuttelevat kuin ihmislapset, jotka ovat juuri oppineet uimaan koiraa. Nuori joutsenpariskunta viipyy hetken vieraanani mutta tarjoilua kun ei ole, lähtevät etsimään varakkaampaa huvilaa. On ne vaan kauniita lintuja.

P7250035.JPG

P7260133.JPG

P7260203.JPG

P7280352.JPG

Myöhään keskiviikkoiltana tämä "pimee tyyppi" lähtee yölliselle souturetkelle. Maisema on tumma ja sametinpehmeä. Menneen päivän lämpö leijuu vielä matalalla. Airo hämmentää kevein loiskahduksin tyyntä veden pintaa. Olo tuntuu aika pieneltä keskellä tätä suurta hiljaisuutta. Uneen seisahtuneen järven lumous haihduttaa väsymyksen niin tyystin, ettei takaisin ole kiirettä. Aika katoaa...

P7260258.JPG

P7260264.JPG

No niin... takaisin tähän maailmaan. Kotiin pyykkiä pesemään ja valmistautumaan seuraavaan tankkauspisteeseen - Valamoon.

Avainsanat: loma, hiljaisuus

PITKÄSTÄ AIKAA...

Perjantai 16.6.2017 klo 7:20

Hei vaan pitkästä aikaa. Tänä vuonna kevät vaihtui kesään hiukan kuin salaa. Ajatukset vaelsivat aivan muualla. Viikkoa ennen 84-vuotissyntymäpäiväänsä isä siirtyi tuonilmaisiin. Vielä on tunne, että hän on ihan lähellä... niin tiiviisti ajatuksissani. Hautauspalvelus toimitettiin viime viikolla. Isän läheisten ja ystävien määrä sai Salon pienen Pyhän Ristin tsasounan seinät lähes pullistelemaan.

Arki vaatii vielä pinnistelyä muistaakseni edes tärkeimmät asiat. Älkää pelätkö... yhtään lasta en ole hukannut, kaikkea hiukan pienempää tosin. Taas huomaan kuinka hyvä "keksintö" säännöllinen päivärytmi on.

11.JPG

Vaan eteenpäin kehottaa elämä itsessään. Tämän viikon illat kuluneet tallia remontoidessa ja siivotessa kesän juhlia varten. Anun porukka on pessyt, kalkinnut ja tervannut karsinoiden seiniä ja niin upealta alkaa näyttämään, että lieneekö sinne hevosilla enää mitään asiaa : )

Kesäistä arkeamme auttaa myös kunnan kesätyöllistämistuella palkattu 15-vuotias. Tämä taitava hevostyttö järjestää jokaiselle lapselle ikioman "ponipäivän". Oi niitä ilmeitä...

16.6-6.JPG

16.6.JPG16.6-2.JPG16.6-3.JPG16.6-4.JPG

19.6-1.JPG19.6-2.JPG

Avainsanat: ponistelua, jutustelua

ANTAMISEN ILO

Sunnuntai 13.11.2016

Sydän on paikallaan kun antamisen ilo osoittautuu suuremmaksi kuin saamisen ilo. Jospa te isät olisitte olleet näkemässä millä innolla "yllätyksiä" leivottiin. Tekemisen riemun näkeminen olisi ollut jo lahja itsessään.

Maistiaisissa tosin ilmeet hiukan vakavoituivat. Ei ollut ilmeisesti puolukka-porkkanapiiraissa tarpeeksi sokeria. Maistuupa terveelliseltä, totesi "neljävee"... joo kirpeelliseltä maistuu lisäsi "kolmevee".

ILOISTA ISÄNPÄIVÄÄ KIRPEELLISTEN PIIRAIDEN KERA : )

12.11-1.JPG12.11-2.JPG12.11-3.JPG12.11.4.JPG12.11-5.JPG12.11-6.JPG

Avainsanat: isänpäivä, leipominen

ALLERGIAA : )

Torstai 29.9.2016 klo 13:16

Saimme "apuvoimia" pihaan, joten pitkästä aikaa päästiin hevostelemaan.

29.9-1.JPG

29.9-2.JPG

Tässä odotellaan omaa vuoroa.

En tiedä, mikä käänsi lasten keskustelun allergioihin... onneksi ei näistä ole kukaan ainakaan hevosille allerginen. 4-v kertoi Anulle, että "meiän isä on allerginen kissoille ja koirille ja ...VAUVOILLE!"

Avainsanat: ponistelua

KYLLÄ SE SIITÄ...

Torstai 1.9.2016 klo 8:29

Ei tämä syksy ihan niin iloisissa merkeissä alkanutkaan, kun vielä jokunen viikko sitten luulin. "Joku" ei nimittäin viihdy meillä : ( Tosin kyyneleet kuivuvat ja ilme kirkastuu kun ihan muina miehinä tuon ponin hoidettavaksi. Jopa alkaa pulputus käydä ja pinkin värinen suka heilua. Tässä paljastuu hyvin hevosen terapeuttinen vaikutus. Se on uskomattoman hyvä lohduttaja aistiessaan pienen ihmisen tunnetilan. Se painaa päänsä lapsen korkeudelle ja "supattaa" että älähän itke, hae satula niin otan selkään...

1.9.JPG

Avainsanat: ponistelua

IHANAA... MEILLÄ LEIKITÄÄN

Sunnuntai 21.8.2016 klo 21:18

On niin ihanaa kun lapset osaavat leikkiä. Luulisi olevan itsestäänselvyys, mutta sitä se ei valitettavasti aina ole. Leikeissä tosi saa satumaiset siivet, eikä mielikuvituksella ole mitään rajaa. Täällä on vilistänyt neljä prinsessaa, jotka kunkin päivän tapahtumien mukaan helmat liehuen toimivat eläinlääkäreinä, lammaspaimenina sekä tälläävät itsensä junan penkille istumaan (alimmalle vintin rapulle) ja tuksuttelevat mihin milloinkin. Suosituin kohde on "titinallekonsertti". Lopulta leikki tukehtuu omaan mahdottomuuteensa, sillä retkelle tarvitaan tietysti niin paljon evästä ym. rekvisiittaa, etteivät pienet matkustajat enää mahdu itse mukaan... siispä leikki vaihtuu sujuvasti toiseen.

Ihan kiva viikko, mutta perjantai-iltana hurautan mökille ylhäiseen yksinäisyyteen... aah! Seuraavana aamuna herään aikaisin ja "parkkeeraan" itseni rantakalliolle aistimaan tyyntä, äänetöntä sumun kätkemää järvimaisemaa. On niin hiljaista, että päässä humisee : ) Hitaasti usva haihtuu, vaihtuu heleään auringon paisteeseen. Pulahdan pikaisesti virkistävän kylmään veteen, sitten suunta sienimetsään. Saaliina tuon täyden ämpärillisen mustia torvisieniä ja pari litraa kanttarelleja. Vaikeaa oli lähteä metsästä kun aina vaan löytyi lisää ja lisää.

Sunnuntaina vielä saunaan ja monta kertaa uimaan ennen vastentahtoista kotimatkaa...

21.8-1.JPG21.8-2.JPG21.8-3.JPG21.8-4.JPG

Avainsanat: kesä, hiljaisuus

HYVIN PYYHKII

Torstai 11.8.2016 klo 18:09

Tänäänpä olikin jo oikein hyvä päivä. Kiitos kissan ja pienen pullean ponin!

11.8-3.JPG11.8-4.JPG

11.8-2.JPG11.8-1.JPG

Avainsanat: ponistelua

IHAN YKSIN... IHANAA!

Perjantai 6.5.2016 klo 7:54

Kodin ja pihapiirin tekemättömät työt ahdistaa jo niin paljon, etten oikein saa tartuttua minkään työn syrjään... siispä on poistuttava paikalta! Ei täällä mitään hirveän isoa ole, mutta paljon pientä.

Keskiviikkoiltana pakkasin hammasharjan ja kumisaappaat mukaani ja häivyin mökille. Siellä ensiavuksi neljä tuntia pelkkää järvelle tuijottelua. Suurena plussana havainto, ettei ketään muuta ihmisolentoa kuulo- tai näköetäisyydellä... vain tyyni järvi, johon muutama iltapilvi peilautuu. Helatorstaina jo aamukuudelta "parkkeerasin" itseni uudestaan kuistin rapulle lintuja kuuntelemaan. Kuikan huuto kiirii pitkin tyyntä järven pintaa ilmoittaen suomen suven saapuneen. Naapurisaaressa kukkuu käki. Myös pääskyt ovat palanneet pesiään kunnostamaan. Kumpa tämän kaiken voisi tankata niin syvälle sydämeen, ettei levollisuus ikinä hellittäisi. Kun luonto on näin vapaa ihmisäänistä, tuntuu suorastaan syntiseltä soutelemaan lähtiessä kolistella airot hankaimiin.

Jospa unohtaisin, että perjantaina on työpäivä : ) Vetkuttelen ja vetkuttelen kotiin lähtöä. Lämmitän vielä saunan ja heitän talviturkin menemään (veden lämpö 12 asteista)... ja vieä vetkuttelen...

6-5-1.JPG

6.5-2.JPG6.5-3.JPG

Avainsanat: kevät, hiljaisuus, luonto

AAMU METSÄN "LATAAMOSSA"

Lauantai 23.4.2016 klo 10:10

Eilen piiiitkästä aikaa kaikki lapset hoidossa. Jälleennäkemisen riemu ei kauaa kestänyt. Pienen seesteisen aamuhetken jälkeen loppupäivä kuluikin varmistellessa omaa paikkaa porukassa... HUH! Ei huvita edes kirjoittaa, mutta ohessa pieni kuvakertomus niistä kohtuullisista hetkistä.

23.4-1.JPG

Tässä yritetään sopia ratsastusvuoroista... ei onnistunut!

23.4-2.JPG

"Kato... toi on mun."

23.4-3.JPG

"Kun me aamulla tultiin, niin tossa kohtaa juoksi peura auton edestä. "

23.4-4.JPG

"Näkyyks kasvomaalaus?"

23.4-5.JPG

23.4-11.JPG

23.4-6.JPG

"Tylsäääää!"

Tänä aamuna latasin akkuni metsässä. Nuuskien ja kuunnellen kevätaamua ripustin loput linnunpöntöt (5kpl) ja kaivoin maatuneiden lehtien seasta pientä "toiveikkuutta".

23.4-7.JPG23.4-8.JPG23.4-9.JPG

Avainsanat: ponistelua

LISÄÄ HEVOSTELUA "YLEISÖN" PYYNNÖSTÄ

Perjantai 15.4.2016 klo 16:58

Lähdimme "viisveen" kanssa oikeaan satumetsään... siltä se tuntui huhtikuisessa autereisessa hämyssään. Auringonsäteet luovat taianomaisen tunnelman puikkelehtiessaan oksiston läpi valaisemaan alastomia mustikan varpuja ja sammalikkoja. Tämä on se metsä, johon aina itsekin tilaisuuden tullen käännän hevosen turvan. En tiedä kuka metsän omistaa, mutta toivon sen pysyvän kauan tällaisena luonnontilaisena kaiken metsänväen ja ihmismielen reservaattina. Siinä ponia talutellessani ehdotin "viisveelle" jospa lähdettäis vähän tutkimusmatkalle polulle, jossa en itsekään ole vuosikausiin käynyt. Pian muistin miksi... olin johdattanut meidät kahden kallionypylän välissä olevaan hetteikköön... siis suomeksi sanottuna suossa oltiin! Luottavainen, varmajalkainen hepo ei häkeltynyt vaikka hiukan jo vatsakarvatkin kastuivat. Vastarannalla meitä molempia kaksijalkaisia alkoi jo naurattaa tämä polkuvalinta. Ratsastaja oli ainoa täysin kuiva kotiinpäin köpötellessä... minun saappaistani toinen vuotaa : )

15.4-1.JPG

15.4-2.JPG

15.4-3.JPG

Oota... se taitaa pissata...

Avainsanat: retkeily, ponistelua

PIIPITYSTÄ PESÄLLÄ

Torstai 14.4.2016 klo 21:27

Eilen aamulla merikotkan pesällä kuoriutuminen alkanut. -Tulee hyvä päivä, huokasi "viisvee" hartaana pesäkameraa katsellen. Hänen kotonaan on kanoja ja siksi tyttö tietää, ettei kuoriutuminen käy ihan niin sukkelaan kuin piirretyissä filmeissä. Aamun aikana reikä kuoressa suureni vain hiukan ja kun emo piilotti munat alleen, maltettiin lähteä oman pihan lintuja katselemaan.

Ennen pönttökierrokselle lähtöä "tomutettiin" toinen poni, se vanhus. Hiukan hirvittää, kuinka kuihtunut mummo sieltä talvikarvan alta paljastuu.Hampaat sillä on ikäisekseen hyvät. Talvella kun koko kööri raspattiin, oli tämän kalusto parhaassa kunnossa. Mössöruuasta huolimatta se on silti muutamana talvena laihtunut aika lailla, mutta pyöristynyt taas laidunkaudella. Pilke sen vanhoista silmistä ja itseriitoinen ego eivät ole hitustakaan himmenneet... hyvä niin. Nyt otamme sen pönttökierrokselle mukaan, sillä "kolmevee" ei jaksa MILLÄÄN kävellä omin jaloin...

14.4-1.JPG

14.4-2.JPG

Tänä aamuna ihan ensimmäiseksi riennettiin merikotkan pesälle. Oi kuinka ihana pieni untuvikko siellä vikisi pesäpuun keinuessa kovassa tuulessa. Aivan haltioituneina tuijotimme, miten hellästi emolintu suurella kotkannokallaan pienokaistaan ruokki. Jännityksellä odotetaan vielä kahden munan kuoriutumista... kuinkahan käy, näiden haudonta kun alkoi niin paljon myöhemmin.

Avainsanat: luonto, ponistelua

VAIN YKSI HOIDOSSA

Tiistai 12.4.2016 klo 21:09

Siivousaamupäivä! Minulla oli innokas apulainen tänään hoidossa. Ensin järjestelimme piirustuspöydän (löytyihän sieltä kaiken sotkun alta puhdastakin paperia). Seuraavaksi kerättiin legot (kahden tunnin päästä ne tosin oli uudestaa levällään) ja vielä tämä  reipas "viisvee" petasi kaikkien neljän lapsen pedit (jäi minulta jo viime viikolla tekemättä).

Seuraavaksi siivottiin poni. Siitä irtoaa talvikarvaa sakeana pilvenä ja tämä on vasta alkua... juhannuksen maissa otus on vasta täydessä kesäkarvassa. Ponin tomutuksen jälkeen lähdettiin ajelulle ja noukittiin matkan varrelta kyytiin pieni "kaksvee", joka ensi syksynä on tulossa meille hoitoon. Hyvää tämmöinen heppa-avusteinen siedätyshoito hoitotätiä kovasti vierastavalle lapselle. Hänen oli huomattavasti helpompi jutella ponille kuin minulle... ehkä se siitä : )

12.4-1.JPG

12.4-2.JPG

Iltapäivällä ripustettiin riistakamera seuraamaan "viisveen" linnunpönttöä... sinitiainenhan siihen näkyi varauksen tehneen. Huomenna siirretään kamera seuraavan lapsen pönttöä tarkkailemaan.

12.4-3.JPG

Avainsanat: ponistelua

HIIHTOLOMA

Perjantai 26.2.2016 klo 20:14

Jopa lykästi hiihtolomalaisia. Lunta tuli viime viikonloppuna mukavasti ja lämpötila mahdollisti lumipallojen pyörittelyn. Piha-aitaa vasten nousi upea linna... ihan hoitotätikin innostui puuskuttamaan mukana. Porukkaamme on tällä viikolla vauhdittamassa kaksi koululaista. Heidän riehakkuutensa tarttuu pienempiinkin ja "viisveet" ylittävät itsensä yrittäessään olla heidän kaltaisiaan niin hiihdossa kuin mäenlaskussa.

26.2-2.JPG

26.2-1.JPG

26.2-3.JPG

Talvilajeista haluaisin innostaa lapsia varsinkin hiihtämiseen. Olisi hienoa, jos he voisivat unohtaa kilpailemisen ja tutustua suksiin välineinä, joilla pääsee sitten aikuisena pois joskus ahdistavastakin arjesta metsän hiljaisuuteen. Jospa heille jäisi tunnemuistiin kokemus, joka yhdistää hiihdon ja luonnonrauhan, sen mieltä lääkitsevän ominaisuuden. Olisi harmaina tylsinä talvipäivinä tiedossa paikka, josta hyvänolon tunne löytyy.

26.2-4.JPG

26.2-5.JPG

Pitkin viikkoa iloinen riehakkuus lumilinnan liepeillä ja mäessä jatkui. Täytyypä mainita, että keskiviikkona nostin hattua ihan itselleni : ) Silloin vietettiin maailman laajuisesti ääneen lukemisen päivää ja meillä tottavieköön luetaan varmaankin paljon keskivertoa enemmän. Tärkeää tässä lienee, että lukija tykkää lukea, eikä tee sitä velvollisuudesta. Sen verran itsekäs olen, että valitsen yleensä kirjat itse ja muodon vuoksi vain kysäisen: Luetaanks tää? Yleensä kelpaa ilman mutinoita.

26.2-6.JPG

26.2-7.JPG

Torstaina saimme vieraita pihan täydeltä (parhaimmillaan 11 lasta plus äidit). Mäen ja muun temmellyksen lisäksi valjastettiin poni reen eteen ja ihan hikeen se joutui itsensä juoksemaan, ennen kuin kaikki halukkaat oli kyyditty. Vielä perjantaillekin riitti hevostelijoita. Tällä kertaa ratsastettiin. Taas kävi niin kuin usein yleisötapahtumissa, että pienimmät -ne hevosenpään kokoiset- halusivat isoimman selkään.

26.6-8.JPG

26.2-9.JPG

26.2-10.JPG

26.2-12.JPG

26.2-11.JPG

Ai niin... isompien koululaisten avustuksella valmistui toinenkin lumilinna : )

26.2-15.JPG

Tosi hauska ollut tämä hiihtolomaviikko. Mutta vaikka on kuinka kivaa, ei se sitä sano etteikö hoitotäti olisi aivan rättiväsynyt jokaisen työpäivän jälkeen. Lasten lähdettyä hetken katselen pihan ja kodin tekemättömiä töitä, no olkoot! Keskiviikkona pakotin itseni uimaan, mutta muina iltoina sitä on kaatunut petiin kuin mänty talvimyrskyssä... WUMPS!

Avainsanat: talvi, ponistelua

HISSUTTELUA

Tiistai 2.2.2016 klo 18:46

Vain yksi hoidossa. Ehdin jo luulla ettei meille tule ketään ja vetkuttelin kaikissa aamutoimissa miettien mitähän tekis? Yllättäen, hiukan pöllähtäneenä sitten kesken hampaiden pesun kuulin ovelta hiljaista kolkutusta. Sielläpä seisoi mitä iloisimman näköinen neito, kuultuaan että vietämme ihan kahdestaan tätä päivää... kivaa.

2.2-3.JPG

2.2-2.JPG

2.2-4.JPG

Sen verran uuvahtaneita oltiin vielä molemmat, että päivän annettiin mennä vähän niin kuin omalla painollaan kiirehtimättä. Kelloon ei juurikaan vilkuiltu. Ponilla "heitettiin" pieni lenkki tuossa pellolla lapsi ohjissa, minä jalaksilla iloisina vastasataneesta lumesta.

2.2-1.JPG

Vanhin lapsenlapsi oli eilen illalla toimittanut mummolaan vanhat paljon leikityt paperinukkensa ja ne vasta mieluisia olivatkin. Tämä kohta 6v hoitolapsi piirsi ja leikkasi prinsessoille muutaman uuden mekon ja niin vei mielikuvitus hänet mennessään...

Oli mukava leppoisa päivä!

Avainsanat: ponistelua

HILJAISTA ON

Perjantai 1.1.2016 klo 7:40

Olenkohan planeetan ainoa, joka herää uudenvuodenaamuna vapaaehtoisesti klo 6.07! Talliinkaan ei olis vielä kiirettä. On vaan hinku kuuntelemaan hiljaistakin hiljaisempaa aamua, tekemään tulet uuneihin, viedä jyviä lintulaudalle ja TOIVOTTAMAAN TEILLE OIKEIN ILOISTA, ELÄMÄNMAKUISTA VUOTTA 2016!

1.1.jpg

Ilonpilkahdukseksi tämmöinen vanhempi ikkunan takaa otettu valokuva "Varpunen" jouluaamuna...

Avainsanat: talvi, hiljaisuus

MARRASKUU PARAS KUU

Sunnuntai 8.11.2015 klo 20:31

Isänpäivän ilta pimenee ja ah, niin lokoisaa on iltatallin jälkeen käpertyä uunin eteen kotipesän lämpöön. Edessäpäin odottaa vuoden pimeistä pimein aika. Marraskuussa ei tarvitse olla yhtään pirteä.  Hiukan nuupahtaneena on hyvä sulautua harmaisiin verkkaisiin päiviin... ikään kuin maastoutua mieleltään marraskuuhun ja levätä "pohjamutia myöten". Tämä on myös kirjojen ja "fundeeraamisen" aikaa. Marraskuun tyyneys kypsyttää, tai hienommin sanottuna jalostaa joitakin epämääräisesti päässä ajelehtivia ajatusten aihioita. Kirjastosta tulee kannettua isot pinot lukemista sekä itselle, että lapsille. Nykypäivän tehokkuusajattelulle irvistäen voimme suunnitella päivät oman ja lasten vireystilan mukaan... tai olla suunnittelematta. Marraskuussa pääsee myös perhepäivähoitajan työn yksi iso plussa oikeuksiinsa: Pimeää ja kuraista työmatkaa kun ei ole metriäkään! Yhä vakuuttuneemmaksi tulen ajatuksesta, että tämä on vuoden parasta aikaa. Kesän kiire takana, joulun kiire edessä, suvanto tässä ja nyt.

Avainsanat: syksy, hiljaisuus, jutustelua

ILOISTA ISÄNPÄIVÄÄ

Sunnuntai 8.11.2015 klo 7:49

8.11-1.JPG

Avainsanat: isänpäivä

Vanhemmat kirjoitukset »