MINUN PUUNI

Lauantai 11.11.2017 klo 22:17

Kiitos Heidi... herätit puupään henkiin : ) Otan vastaan "minun puuni" haasteen.

viikolla....JPG

Jo pienenä eka-tokaluokkalaisena ihastuin koulukirjojen metsäaiheisiin tarinoihin. Näen vieläkin vanhat puut sellaisina lempeät kasvot omaavina, kuin ne Usko Laukkasen kuvituksissa aikoinaan olivat... iloisina, nauravaisina. Hetken kun niitä katselee, kurkistaa kuusen oksistosta sirkeät silmät ja havuviiksien alta pilkottaa nauravainen suu. Sorjat koivut ovat satumaan prinsessoja, nuoret näreet prinssejä. Metsä elää omaa elämäänsä, ottaa mielellään lumoihinsa muttei pakota ketään.

Oman pihan puilla on sielu. Ne suorastaan himoitsevat linnunpönttöjä oksilleen ja leikkijöitä havumajaansa. On kuusia, jotka vartioivat koko tilaa kauas katsovilla silmillään tai ottavat vieraan vastaan pihatiellä. On vanha ylikasvanut kuusiaita, joka yrittää harvenneilla alaoksillaan suojata pohjoistuulelta. Kuusista tärkein on vielä nuori. Sen istutti hoitolapsi, jonka elämänliekin vakava sairaus sammutti. Se on pihan ainoa nimetty puu -Jessen kuusi- ja ainoa, jonka hyvinvoinnista huolehditaan.

talvi-.jpg

30.JPG

Omenoita....JPG

Männyistä sielukkain on kahdeksanhaarainen pihan vartija. Männyt saavat arvostusta osakseen vasta iän myötä vankkoina, kiertyneinä ja kilpikaarnaisina. Silloin ne katsovat meitä vakavina korkeuksistaan kuin arjen toimiemme järjellisyyttä arvioiden.

kaunis....jpg

"Mummonsuojelualueen" kataja on kaunis. Sen marjat kiinnostavat lapsia, kunnes phyi...pahalta maistuu.

12.JPG

47.JPG

Pihlajat ovat arkisia aisapuita. Kaikki suoraan kasvavat pääsevät kuorittuina tallin kattoon kuivumaan.

33.JPG

Pihatien varressa kasvaa yksi ainut tuomi. Muuten aivan huomaamaton, mutta toukokuussa huumaava tuoksuineen.

Eli tällaisia puita täällä. Metsä on imeellinen paikka ja soisin jokaisen tämän maan eläjän pääsevän sen luomuhoidosta osalliseksi ilman autoa. Metsän pitäisi olla ihan liki. Sen henkisen arvon ymmärtää vasta menettäessään. Voi, voi tästä aiheesta riittäisi ajatuksia vaikka kuinka.

Osa näistä kuvista on aika vanhoja, mutta kun ne on niin kauniita... varsinkin nuo lumiset.

Ja sitten vielä OIKEIN HYVÄÄ JA ILOISTA ISÄNPÄIVÄÄ. Te isät olette lapsillenne kuin suuria turvallisia kotikuusia. Suojaatte maailman vaaroilta.

5pv....jpg

Avainsanat: luonto, isä

VIIKON VARRELTA

Tiistai 5.9.2017 klo 13:54

Olikohan se perjantai, kun yksi lapsista kyseli heti hoitoon tultua, että mentäiskös "metsäeväsretkelle". Vaan kuinkas kävikään... pihalelut täynnä vettä ja kuraleikit veivät voiton  eväsretkestä (ja hoitotäti pääsi helpolla).

5.9-1.JPG

5.9-2.JPG

Viikonloppuna vietettiin perinteisiä latosynttäreitä. Taas jäi päällimmäiseksi tunne, että kivaa oli vaikkei montaa aikuista saatukaan hevosen selkään (puujaloista innostui lähes kaikki). Itselleni näissä juhlissa on parasta saada hiukan erillään asuvaa sukua koolle. Vanhimman polven poistuessa porukasta on vaara, että nuoremmat alkavat vieraantua toisistaan. Kerran pari vuodessa kaikki samaan latoon kakkua syömään... ehkäpä tällainen  perinne auttaa pitämään meitä "kasassa".

5.9-8.JPG

5.9-9.JPG

5.9-10.JPG

5.9-11.JPG

Voi sitä minihameessakin näköjään ratsastaa  : )

5.9-12.JPG

5.9-13.JPG

5.9-15.JPG

Ja tällä viikolla menimme metsään, tosin ilman eväitä. Syksyinen aurinkoinen metsä tuoksuineen on aivan yliveto paikka. Puolukat maistuivat toisille paremmin ja toisille ei ollenkaan. Leikki maistui kaikille. Riistakameran veimme pitkästä aikaa kauriiden polulle. Toivottavasti tärppää.

5.9-3.JPG

5.9-4.JPG

Tänään valjastettiin poni.

5.9-5.JPG

5.9-6.JPG

5.9-7.JPG

Jahas... tonttupenkin metsäläiset ovat palanneet...

Avainsanat: syksy, synttärit, ponistelu

ARKI ASETTUU UOMAANSA

Tiistai 29.8.2017 klo 19:50

Sen verran meno tasaantunut,että syyskauden ekat heppailut onnistuivat ilman suurta draamaa. Isommat auttoivat pienempiä ja silmät loistivat niin autetuilla  kuin auttajilla. Eiköhän se arki tästä ala asettua... ja voi kuinka kauniita ovat nämä kesän viimeiset aamut!

29.8-1.JPG

29.8-2.JPG

29.8-3.JPG

29.8-4.JPG

29.8-5.JPG

29.8-6.JPG

29.8-7.JPG

29.8-8.JPG

29.8-9.JPG

29.8-10.JPG

29.8-11.JPG29.8-12.JPG

Avainsanat: ponistelua

EKAT KISAT

Lauantai 29.7.2017 klo 23:52

Melkein "kahdeksanveen" ensimmäinen estekisa poninsa kanssa. Tämä on sellainen pienimmille tarkoitettu puomiluokka, jossa avustaja on sallittu. Niinpä lapsen äiti "laukkasi" vierellä mukana: ) Iloinen päivä vaikka ruusuke ehti jo hävitä... onneksi löytyi mummolan pihasta sahapukin päältä.

P7290044.JPGP7290059.JPG

Avainsanat: ponistelua

LUOPUMISTA TÄMÄKIN

Tiistai 20.6.2017 klo 8:14

                 rippik-1.jpg

Sitten iloisempiin juhliin. Lauantaina vietettiin vanhimman lapsenlapsen rippijuhlaa. Eräänlaista luopumista tämäkin kun lapsuuden aika päättyy ja "pieni" lähtee lentoon omilla siivillään. Vastuu ajatuksista, sanoista ja teoista jää omille harteille. Kumpa niiden kuorma olisi läpi elämän kohtuullinen kantaa. Runoilija Anja Porion sanoin... lähde lentoon pieneni, Jumala siunatkoon sinua lapseni...

rippik-2.jpg

Arkielämässä täällä ponihommat jatkuvat. Kaikki lapset ovat saaneet oman hevosteluhetken. Pienimmät kävivät eväsretkellä, isommille järjestyi ihka oikea ratsastustunti. Yhtä tärkeää kuin hevonen, on päästä osalliseksi jakamattomasta huomiosta... tuo aikuinen on tuossa ihan MINUA varten.

20.6-2.JPG20.6-3.JPG20.6-4.JPG20.6-5.JPG

Avainsanat: lastenlapset, ponistelua

PITKÄSTÄ AIKAA...

Perjantai 16.6.2017 klo 7:20

Hei vaan pitkästä aikaa. Tänä vuonna kevät vaihtui kesään hiukan kuin salaa. Ajatukset vaelsivat aivan muualla. Viikkoa ennen 84-vuotissyntymäpäiväänsä isä siirtyi tuonilmaisiin : ( Vielä on tunne, että hän on ihan lähellä... niin tiiviisti ajatuksissani. Hautauspalvelus toimitettiin viime viikolla. Isän läheisten ja ystävien määrä sai Salon pienen Pyhän Ristin tsasounan seinät lähes pullistelemaan saattoväestä.

Arki vaatii vielä pinnistelyä muistaakseni edes tärkeimmät asiat. Älkää pelätkö... yhtään lasta en ole hukannut, kaikkea hiukan pienempää tosin. Taas huomaan kuinka hyvä "keksintö" säännöllinen päivärytmi on.

11.JPG

Vaan eteenpäin kehottaa elämä itsessään. Tämän viikon illat kuluneet tallia remontoidessa ja siivotessa kesän juhlia varten. Anun porukka on pessyt, kalkinnut ja tervannut karsinoiden seiniä ja niin upealta alkaa näyttämään, että lieneekö sinne hevosilla enää mitään asiaa : )

Kesäistä arkeamme auttaa myös kunnan kesätyöllistämistuella palkattu 15-vuotias. Tämä taitava hevostyttö järjestää jokaiselle lapselle ikioman "ponipäivän". Oi niitä ilmeitä...

16.6-6.JPG

16.6.JPG16.6-2.JPG16.6-3.JPG16.6-4.JPG

19.6-1.JPG19.6-2.JPG

Avainsanat: isä, ponistelua

HILJAISUUS JATKUU

Perjantai 28.4.2017 klo 17:32

Hiljaisuus täällä jatkuu, sillä usvan tavoin päiviin hiipinyt suru ja lähestyvä luopumisen hetki ovat muuttaneet arjen ajatusten harhailuksi. Innon, ilon ja itseni välissä on jotain "harmaata", jonka tiedän kyllä aikanaan haihtuvan. Mutta nyt on haikeaa... sydän varattu omalle isälle.

Voima päivien pyörittämiseen tulee pienen pienistä hetkistä: Juuri pyöräilemään oppineiden voitonriemuisesta ilmeestä ja samasta ilmeestä nostettuani heitä ison kiltin Oivan selkään, sekä tuokiosta lapsuusystävän seurassa. Tänään nousevan auringon sulattaessa kuuraisen pellon kevät tuoksuu aavistuksen verran ja linnut laulaa täyttä päätä.

Iloista vappua teille muille... täällä hiljaisuus jatkuu...

28.4.JPG

Isän ensimmäinen vappu Savonlinnassa 1934... sittenkin toinen, muisteli hän itse... siis 1935.

Avainsanat: isä

ANTAMISEN ILO

Sunnuntai 13.11.2016

Sydän on paikallaan kun antamisen ilo osoittautuu suuremmaksi kuin saamisen ilo. Jospa te isät olisitte olleet näkemässä millä innolla "yllätyksiä" leivottiin. Tekemisen riemun näkeminen olisi ollut jo lahja itsessään.

Maistiaisissa tosin ilmeet hiukan vakavoituivat. Ei ollut ilmeisesti puolukka-porkkanapiiraissa tarpeeksi sokeria. Maistuupa terveelliseltä, totesi "neljävee"... joo kirpeelliseltä maistuu lisäsi "kolmevee".

SIISPÄ ILOISTA ISÄNPÄIVÄÄ KIRPEELLISTEN PIIRAIDEN KERA : )

12.11-1.JPG12.11-2.JPG12.11-3.JPG12.11.4.JPG12.11-5.JPG12.11-6.JPG

Avainsanat: isänpäivä, leipominen

ALLERGIAA : )

Torstai 29.9.2016 klo 13:16

Saimme "apuvoimia" pihaan, joten pitkästä aikaa päästiin hevostelemaan.

29.9-1.JPG

29.9-2.JPG

Tässä odotellaan omaa vuoroa.

En tiedä, mikä käänsi lasten keskustelun allergioihin... onneksi ei näistä ole kukaan ainakaan hevosille allerginen. 4-v kertoi Anulle, että "meiän isä on allerginen kissoille ja koirille ja ...VAUVOILLE!"

Avainsanat: ponistelua

KYLLÄ SE SIITÄ...

Torstai 1.9.2016 klo 8:29

Ei tämä syksy ihan niin iloisissa merkeissä alkanutkaan, kun vielä jokunen viikko sitten luulin. "Joku" ei nimittäin viihdy meillä : ( Tosin kyyneleet kuivuvat ja ilme kirkastuu kun ihan muina miehinä tuon ponin hoidettavaksi. Jopa alkaa pulputus käydä ja pinkin värinen suka heilua. Tässä paljastuu hyvin hevosen terapeuttinen vaikutus. Se on uskomattoman hyvä lohduttaja aistiessaan pienen ihmisen tunnetilan. Se painaa päänsä lapsen korkeudelle ja "supattaa" että älähän itke, hae satula niin otan selkään...

1.9.JPG

Avainsanat: ponistelua

IHANAA... MEILLÄ LEIKITÄÄN

Sunnuntai 21.8.2016 klo 21:18

On niin ihanaa kun lapset osaavat leikkiä. Luulisi olevan itsestäänselvyys, mutta sitä se ei valitettavasti aina ole. Leikeissä tosi saa satumaiset siivet, eikä mielikuvituksella ole mitään rajaa. Täällä on vilistänyt neljä prinsessaa, jotka kunkin päivän tapahtumien mukaan helmat liehuen toimivat eläinlääkäreinä, lammaspaimenina sekä tälläävät itsensä junan penkille istumaan (alimmalle vintin rapulle) ja tuksuttelevat mihin milloinkin. Suosituin kohde on "titinallekonsertti". Lopulta leikki tukehtuu omaan mahdottomuuteensa, sillä retkelle tarvitaan tietysti niin paljon evästä ym. rekvisiittaa, etteivät pienet matkustajat enää mahdu itse mukaan... siispä leikki vaihtuu sujuvasti toiseen.

Ihan kiva viikko, mutta perjantai-iltana hurautan mökille ylhäiseen yksinäisyyteen... aah! Seuraavana aamuna herään aikaisin ja "parkkeeraan" itseni rantakalliolle aistimaan tyyntä, äänetöntä sumun kätkemää järvimaisemaa. On niin hiljaista, että päässä humisee : ) Hitaasti usva haihtuu, vaihtuu heleään auringon paisteeseen. Pulahdan pikaisesti virkistävän kylmään veteen, sitten suunta sienimetsään. Saaliina tuon täyden ämpärillisen mustia torvisieniä ja pari litraa kanttarelleja. Vaikeaa oli lähteä metsästä kun aina vaan löytyi lisää ja lisää.

Sunnuntaina vielä saunaan ja monta kertaa uimaan ennen vastentahtoista kotimatkaa...

21.8-1.JPG21.8-2.JPG21.8-3.JPG21.8-4.JPG

Avainsanat: kesä, hiljaisuus

HYVIN PYYHKII

Torstai 11.8.2016 klo 18:09

Tänäänpä olikin jo oikein hyvä päivä. Kiitos kissan ja pienen pullean ponin!

11.8-3.JPG11.8-4.JPG

11.8-2.JPG11.8-1.JPG

Avainsanat: ponistelua

IHAN YKSIN... IHANAA!

Perjantai 6.5.2016 klo 7:54

Kodin ja pihapiirin tekemättömät työt ahdistaa jo niin paljon, etten oikein saa tartuttua minkään työn syrjään... siispä on poistuttava paikalta! Ei täällä mitään hirveän isoa ole, mutta paljon pientä.

Keskiviikkoiltana pakkasin hammasharjan ja kumisaappaat mukaani ja häivyin mökille. Siellä ensiavuksi neljä tuntia pelkkää järvelle tuijottelua. Suurena plussana havainto, ettei ketään muuta ihmisolentoa kuulo- tai näköetäisyydellä... vain tyyni järvi, johon muutama iltapilvi peilautuu. Helatorstaina jo aamukuudelta "parkkeerasin" itseni uudestaan kuistin rapulle lintuja kuuntelemaan. Kuikan huuto kiirii pitkin tyyntä järven pintaa ilmoittaen suomen suven saapuneen. Naapurisaaressa kukkuu käki. Myös pääskyt ovat palanneet pesiään kunnostamaan. Kumpa tämän kaiken voisi tankata niin syvälle sydämeen, ettei levollisuus ikinä hellittäisi. Kun luonto on näin vapaa ihmisäänistä, tuntuu suorastaan syntiseltä soutelemaan lähtiessä kolistella airot hankaimiin.

Jospa unohtaisin, että perjantaina on työpäivä : ) Vetkuttelen ja vetkuttelen kotiin lähtöä. Lämmitän vielä saunan ja heitän talviturkin menemään (veden lämpö 12 asteista)... ja vieä vetkuttelen...

6-5-1.JPG

6.5-2.JPG6.5-3.JPG

Avainsanat: kevät, hiljaisuus, luonto

AAMU METSÄN "LATAAMOSSA"

Lauantai 23.4.2016 klo 10:10

Eilen piiiitkästä aikaa kaikki lapset hoidossa. Jälleennäkemisen riemu ei kauaa kestänyt. Pienen seesteisen aamuhetken jälkeen loppupäivä kuluikin varmistellessa omaa paikkaa porukassa... HUH! Ei huvita edes kirjoittaa, mutta ohessa pieni kuvakertomus niistä kohtuullisista hetkistä.

23.4-1.JPG

Tässä yritetään sopia ratsastusvuoroista... ei onnistunut!

23.4-2.JPG

"Kato... toi on mun."

23.4-3.JPG

"Kun me aamulla tultiin, niin tossa kohtaa juoksi peura auton edestä. "

23.4-4.JPG

"Näkyyks kasvomaalaus?"

23.4-5.JPG

23.4-11.JPG

23.4-6.JPG

"Tylsäääää!"

Tänä aamuna latasin akkuni metsässä. Nuuskien ja kuunnellen kevätaamua ripustin loput linnunpöntöt (5kpl) ja kaivoin maatuneiden lehtien seasta pientä "toiveikkuutta".

23.4-7.JPG23.4-8.JPG23.4-9.JPG

Avainsanat: ponistelua

LISÄÄ HEVOSTELUA "YLEISÖN" PYYNNÖSTÄ

Perjantai 15.4.2016 klo 16:58

Lähdimme "viisveen" kanssa oikeaan satumetsään... siltä se tuntui huhtikuisessa autereisessa hämyssään. Auringonsäteet luovat taianomaisen tunnelman puikkelehtiessaan oksiston läpi valaisemaan alastomia mustikan varpuja ja sammalikkoja. Tämä on se metsä, johon aina itsekin tilaisuuden tullen käännän hevosen turvan. En tiedä kuka metsän omistaa, mutta toivon sen pysyvän kauan tällaisena luonnontilaisena kaiken metsänväen ja ihmismielen reservaattina. Siinä ponia talutellessani ehdotin "viisveelle" jospa lähdettäis vähän tutkimusmatkalle polulle, jossa en itsekään ole vuosikausiin käynyt. Pian muistin miksi... olin johdattanut meidät kahden kallionypylän välissä olevaan hetteikköön... siis suomeksi sanottuna suossa oltiin! Luottavainen, varmajalkainen hepo ei häkeltynyt vaikka hiukan jo vatsakarvatkin kastuivat. Vastarannalla meitä molempia kaksijalkaisia alkoi jo naurattaa tämä polkuvalinta. Ratsastaja oli ainoa täysin kuiva kotiinpäin köpötellessä... minun saappaistani toinen vuotaa : )

15.4-1.JPG

15.4-2.JPG

15.4-3.JPG

Oota... se taitaa pissata...

Avainsanat: retkeily, ponistelua

PIIPITYSTÄ PESÄLLÄ

Torstai 14.4.2016 klo 21:27

Eilen aamulla merikotkan pesällä kuoriutuminen alkanut. -Tulee hyvä päivä, huokasi "viisvee" hartaana pesäkameraa katsellen. Hänen kotonaan on kanoja ja siksi tyttö tietää, ettei kuoriutuminen käy ihan niin sukkelaan kuin piirretyissä filmeissä. Aamun aikana reikä kuoressa suureni vain hiukan ja kun emo piilotti munat alleen, maltettiin lähteä oman pihan lintuja katselemaan.

Ennen pönttökierrokselle lähtöä "tomutettiin" toinen poni, se vanhus. Hiukan hirvittää, kuinka kuihtunut mummo sieltä talvikarvan alta paljastuu.Hampaat sillä on ikäisekseen hyvät. Talvella kun koko kööri raspattiin, oli tämän kalusto parhaassa kunnossa. Mössöruuasta huolimatta se on silti muutamana talvena laihtunut aika lailla, mutta pyöristynyt taas laidunkaudella. Pilke sen vanhoista silmistä ja itseriitoinen ego eivät ole hitustakaan himmenneet... hyvä niin. Nyt otamme sen pönttökierrokselle mukaan, sillä "kolmevee" ei jaksa MILLÄÄN kävellä omin jaloin...

14.4-1.JPG

14.4-2.JPG

Tänä aamuna ihan ensimmäiseksi riennettiin merikotkan pesälle. Oi kuinka ihana pieni untuvikko siellä vikisi pesäpuun keinuessa kovassa tuulessa. Aivan haltioituneina tuijotimme, miten hellästi emolintu suurella kotkannokallaan pienokaistaan ruokki. Jännityksellä odotetaan vielä kahden munan kuoriutumista... kuinkahan käy, näiden haudonta kun alkoi niin paljon myöhemmin.

Avainsanat: luonto, ponistelua

VAIN YKSI HOIDOSSA

Tiistai 12.4.2016 klo 21:09

Siivousaamupäivä! Minulla oli innokas apulainen tänään hoidossa. Ensin järjestelimme piirustuspöydän (löytyihän sieltä kaiken sotkun alta puhdastakin paperia). Seuraavaksi kerättiin legot (kahden tunnin päästä ne tosin oli uudestaa levällään) ja vielä tämä  reipas "viisvee" petasi kaikkien neljän lapsen pedit (jäi minulta jo viime viikolla tekemättä).

Seuraavaksi siivottiin poni. Siitä irtoaa talvikarvaa sakeana pilvenä ja tämä on vasta alkua... juhannuksen maissa otus on vasta täydessä kesäkarvassa. Ponin tomutuksen jälkeen lähdettiin ajelulle ja noukittiin matkan varrelta kyytiin pieni "kaksvee", joka ensi syksynä on tulossa meille hoitoon. Hyvää tämmöinen heppa-avusteinen siedätyshoito hoitotätiä kovasti vierastavalle lapselle. Hänen oli huomattavasti helpompi jutella ponille kuin minulle... ehkä se siitä : )

12.4-1.JPG

12.4-2.JPG

Iltapäivällä ripustettiin riistakamera seuraamaan "viisveen" linnunpönttöä... sinitiainenhan siihen näkyi varauksen tehneen. Huomenna siirretään kamera seuraavan lapsen pönttöä tarkkailemaan.

12.4-3.JPG

Avainsanat: ponistelua

HIIHTOLOMA

Perjantai 26.2.2016 klo 20:14

Jopa lykästi hiihtolomalaisia. Lunta tuli viime viikonloppuna mukavasti ja lämpötila mahdollisti lumipallojen pyörittelyn. Piha-aitaa vasten nousi upea linna... ihan hoitotätikin innostui puuskuttamaan mukana. Porukkaamme on tällä viikolla vauhdittamassa kaksi koululaista. Heidän riehakkuutensa tarttuu pienempiinkin ja "viisveet" ylittävät itsensä yrittäessään olla heidän kaltaisiaan niin hiihdossa kuin mäenlaskussa.

26.2-2.JPG

26.2-1.JPG

26.2-3.JPG

Talvilajeista haluaisin innostaa lapsia varsinkin hiihtämiseen. Olisi hienoa, jos he voisivat unohtaa kilpailemisen ja tutustua suksiin välineinä, joilla pääsee sitten aikuisena pois joskus ahdistavastakin arjesta metsän hiljaisuuteen. Jospa heille jäisi tunnemuistiin kokemus, joka yhdistää hiihdon ja luonnonrauhan, sen mieltä lääkitsevän ominaisuuden. Olisi harmaina tylsinä talvipäivinä tiedossa paikka, josta hyvänolon tunne löytyy.

26.2-4.JPG

26.2-5.JPG

Pitkin viikkoa iloinen riehakkuus lumilinnan liepeillä ja mäessä jatkui. Täytyypä mainita, että keskiviikkona nostin hattua ihan itselleni : ) Silloin vietettiin maailman laajuisesti ääneen lukemisen päivää ja meillä tottavieköön luetaan varmaankin paljon keskivertoa enemmän. Tärkeää tässä lienee, että lukija tykkää lukea, eikä tee sitä velvollisuudesta. Sen verran itsekäs olen, että valitsen yleensä kirjat itse ja muodon vuoksi vain kysäisen: Luetaanks tää? Yleensä kelpaa ilman mutinoita.

26.2-6.JPG

26.2-7.JPG

Torstaina saimme vieraita pihan täydeltä (parhaimmillaan 11 lasta plus äidit). Mäen ja muun temmellyksen lisäksi valjastettiin poni reen eteen ja ihan hikeen se joutui itsensä juoksemaan, ennen kuin kaikki halukkaat oli kyyditty. Vielä perjantaillekin riitti hevostelijoita. Tällä kertaa ratsastettiin. Taas kävi niin kuin usein yleisötapahtumissa, että pienimmät -ne hevosenpään kokoiset- halusivat isoimman selkään.

26.6-8.JPG

26.2-9.JPG

26.2-10.JPG

26.2-12.JPG

26.2-11.JPG

Ai niin... isompien koululaisten avustuksella valmistui toinenkin lumilinna : )

26.2-15.JPG

Tosi hauska ollut tämä hiihtolomaviikko. Mutta vaikka on kuinka kivaa, ei se sitä sano etteikö hoitotäti olisi aivan rättiväsynyt jokaisen työpäivän jälkeen. Lasten lähdettyä hetken katselen pihan ja kodin tekemättömiä töitä, no olkoot! Keskiviikkona pakotin itseni uimaan, mutta muina iltoina sitä on kaatunut petiin kuin mänty talvimyrskyssä... WUMPS!

Avainsanat: talvi, ponistelua

HISSUTTELUA

Tiistai 2.2.2016 klo 18:46

Vain yksi hoidossa. Ehdin jo luulla ettei meille tule ketään ja vetkuttelin kaikissa aamutoimissa miettien mitähän tekis? Yllättäen, hiukan pöllähtäneenä sitten kesken hampaiden pesun kuulin ovelta hiljaista kolkutusta. Sielläpä seisoi mitä iloisimman näköinen neito, kuultuaan että vietämme ihan kahdestaan tätä päivää... kivaa.

2.2-3.JPG

2.2-2.JPG

2.2-4.JPG

Sen verran uuvahtaneita oltiin vielä molemmat, että päivän annettiin mennä vähän niin kuin omalla painollaan kiirehtimättä. Kelloon ei juurikaan vilkuiltu. Ponilla "heitettiin" pieni lenkki tuossa pellolla lapsi ohjissa, minä jalaksilla iloisina vastasataneesta lumesta.

2.2-1.JPG

Vanhin lapsenlapsi oli eilen illalla toimittanut mummolaan vanhat paljon leikityt paperinukkensa ja ne vasta mieluisia olivatkin. Tämä kohta 6v hoitolapsi piirsi ja leikkasi prinsessoille muutaman uuden mekon ja niin vei mielikuvitus hänet mennessään...

Oli mukava leppoisa päivä!

Avainsanat: ponistelua

HILJAISTA ON

Perjantai 1.1.2016 klo 7:40

Olenkohan planeetan ainoa, joka herää uudenvuodenaamuna vapaaehtoisesti klo 6.07! Talliinkaan ei olis vielä kiirettä. On vaan hinku kuuntelemaan hiljaistakin hiljaisempaa aamua, tekemään tulet uuneihin, viedä jyviä lintulaudalle ja TOIVOTTAMAAN TEILLE OIKEIN ILOISTA, ELÄMÄNMAKUISTA VUOTTA 2016!

1.1.jpg

Ilonpilkahdukseksi tämmöinen vanhempi ikkunan takaa otettu valokuva "Varpunen" jouluaamuna...

Avainsanat: talvi, hiljaisuus

Vanhemmat kirjoitukset »