IHANAA... MEILLÄ LEIKITÄÄN

Sunnuntai 21.8.2016 klo 21:18

On niin ihanaa kun lapset osaavat leikkiä. Luulisi olevan itsestäänselvyys, mutta sitä se ei valitettavasti aina ole. Leikeissä tosi saa satumaiset siivet, eikä mielikuvituksella ole mitään rajaa. Täällä on vilistänyt neljä prinsessaa, jotka kunkin päivän tapahtumien mukaan helmat liehuen toimivat eläinlääkäreinä, lammaspaimenina sekä tälläävät itsensä junan penkille istumaan (alimmalle vintin rapulle) ja tuksuttelevat mihin milloinkin. Suosituin kohde on "titinallekonsertti". Lopulta leikki tukehtuu omaan mahdottomuuteensa, sillä retkelle tarvitaan tietysti niin paljon evästä ym. rekvisiittaa, etteivät pienet matkustajat enää mahdu itse mukaan... siispä leikki vaihtuu sujuvasti toiseen.

Ihan kiva viikko, mutta perjantai-iltana hurautan mökille ylhäiseen yksinäisyyteen... aah! Seuraavana aamuna herään aikaisin ja "parkkeeraan" itseni rantakalliolle aistimaan tyyntä, äänetöntä sumun kätkemää järvimaisemaa. On niin hiljaista, että päässä humisee : ) Hitaasti usva haihtuu, vaihtuu heleään auringon paisteeseen. Pulahdan pikaisesti virkistävän kylmään veteen, sitten suunta sienimetsään. Saaliina tuon täyden ämpärillisen mustia torvisieniä ja pari litraa kanttarelleja. Vaikeaa oli lähteä metsästä kun aina vaan löytyi lisää ja lisää.

Sunnuntaina vielä saunaan ja monta kertaa uimaan ennen vastentahtoista kotimatkaa...

21.8-1.JPG21.8-2.JPG21.8-3.JPG21.8-4.JPG

Avainsanat: kesä, hiljaisuus

IHAN YKSIN... IHANAA!

Perjantai 6.5.2016 klo 7:54

Kodin ja pihapiirin tekemättömät työt ahdistaa jo niin paljon, etten oikein saa tartuttua minkään työn syrjään... siispä on poistuttava paikalta! Ei täällä mitään hirveän isoa ole, mutta paljon pientä.

Keskiviikkoiltana pakkasin hammasharjan ja kumisaappaat mukaani ja häivyin mökille. Siellä ensiavuksi neljä tuntia pelkkää järvelle tuijottelua. Suurena plussana havainto, ettei ketään muuta ihmisolentoa kuulo- tai näköetäisyydellä... vain tyyni järvi, johon muutama iltapilvi peilautuu. Helatorstaina jo aamukuudelta "parkkeerasin" itseni uudestaan kuistin rapulle lintuja kuuntelemaan. Kuikan huuto kiirii pitkin tyyntä järven pintaa ilmoittaen suomen suven saapuneen. Naapurisaaressa kukkuu käki. Myös pääskyt ovat palanneet pesiään kunnostamaan. Kumpa tämän kaiken voisi tankata niin syvälle sydämeen, ettei levollisuus ikinä hellittäisi. Kun luonto on näin vapaa ihmisäänistä, tuntuu suorastaan syntiseltä soutelemaan lähtiessä kolistella airot hankaimiin.

Jospa unohtaisin, että perjantaina on työpäivä : ) Vetkuttelen ja vetkuttelen kotiin lähtöä. Lämmitän vielä saunan ja heitän talviturkin menemään (veden lämpö 12 asteista)... ja vieä vetkuttelen...

6-5-1.JPG

6.5-2.JPG6.5-3.JPG

Avainsanat: kevät, hiljaisuus, luonto

HILJAISTA ON

Perjantai 1.1.2016 klo 7:40

Olenkohan planeetan ainoa, joka herää uudenvuodenaamuna vapaaehtoisesti klo 6.07! Talliinkaan ei olis vielä kiirettä. On vaan hinku kuuntelemaan hiljaistakin hiljaisempaa aamua, tekemään tulet uuneihin, viedä jyviä lintulaudalle ja TOIVOTTAMAAN TEILLE OIKEIN ILOISTA, ELÄMÄNMAKUISTA VUOTTA 2016!

1.1.jpg

Ilonpilkahdukseksi tämmöinen vanhempi ikkunan takaa otettu valokuva "Varpunen" jouluaamuna...

Avainsanat: talvi, hiljaisuus

MARRASKUU PARAS KUU

Sunnuntai 8.11.2015 klo 20:31

Isänpäivän ilta pimenee ja ah, niin lokoisaa on iltatallin jälkeen käpertyä uunin eteen kotipesän lämpöön. Edessäpäin odottaa vuoden pimeistä pimein aika. Marraskuussa ei tarvitse olla yhtään pirteä.  Hiukan nuupahtaneena on hyvä sulautua harmaisiin verkkaisiin päiviin... ikään kuin maastoutua mieleltään marraskuuhun ja levätä "pohjamutia myöten". Tämä on myös kirjojen ja "fundeeraamisen" aikaa. Marraskuun tyyneys kypsyttää, tai hienommin sanottuna jalostaa joitakin epämääräisesti päässä ajelehtivia ajatusten aihioita. Kirjastosta tulee kannettua isot pinot lukemista sekä itselle, että lapsille. Nykypäivän tehokkuusajattelulle irvistäen voimme suunnitella päivät oman ja lasten vireystilan mukaan... tai olla suunnittelematta. Marraskuussa pääsee myös perhepäivähoitajan työn yksi iso plussa oikeuksiinsa: Pimeää ja kuraista työmatkaa kun ei ole metriäkään! Yhä vakuuttuneemmaksi tulen ajatuksesta, että tämä on vuoden parasta aikaa. Kesän kiire takana, joulun kiire edessä, suvanto tässä ja nyt.

Avainsanat: syksy, hiljaisuus

NIIN SE SYKSY VAAN ETENEE...

Sunnuntai 12.10.2014 klo 18:37

12.10-14-1

Hiljalleen harmaantuva syksy saa aikaan, että ajatukset (niitä kuitenkin on) ajelehtivat sikinsokin päässä, eivätkä tahdo taipua sanoiksi. Silti on ihanaa, kun lokakuun päivät lyhenevät vieden värit ja virikkeet mennessään. Voi hyvillä mielin suoda itselleen ja muille vaipumisen horrosmaiseen, pelkästä olemisesta nauttivaan olotilaan. On onni asua leveysasteilla, missä vuodenajat selvästi erottuvat toisistaan rytmittäen elämää. Tämä nyky-yhteiskunta kyllä yrittää vaatia ikuista pirteyttä ja luovuutta, ymmärtämättä että todellinen luovuus tarvitsee syntyäkseen pitkästymistä ja tunnetta ettei mikään huvita.

Kadehdin lapsia, joiden iltoihin kuuluu mukavaa lämmintä lököilyä kotona omien vanhempien kanssa kun pimeys katsoo ikkunan takaa. Tämmöisten pienten, muka merkityksettömien hetkien muisto, siis muisto lepäämisestä voi olla isokin voimavara pitkälle matkalle aikuisuuteen. Sellaiset tarttuvat sieluun kuin ikkunapaperi pitäen kylmän loitolla.

No, on meillä toki muutakin tehty, kuin lököilty. Yksi aivan luxus-juttu oli meille metsäläisille käydä leikkipuistossa! Siis ihan tavallisessa semmoisessa, mistä ei kai ole tapana numeroa tehdä. Ensi viikolla mennään uudestaan.

Pääsimme myös seuraamaan taikurin esitystä. Yksi lapsista pääsi hänen apulaisekseen ja esiintyi oikein rohkeasti. Kiitokseksi taikuri antoi tytölle ilmapallosta tehdyn apinan. Oi kuinka sitä varjeltiin lopun päivää ja ainakin meiltä apinapallo lähti ehjänä kotiin...

12.10-14-2

Viikonloppu hevostelua. Anu ja nuorimmainen lähtivät ratsain metsälenkille. Mummo lähti mukaan varmistamaan, että se pieninkin tulee kotiin yhtämatkaa poninsa kanssa. Olipa paljon suppilovahveroita polun varrella... tänään kävin niitä ison korillisen noukkimassa.

12.10-14-3

Avainsanat: hiljaisuus

IHAN YKSIN MÖKILLÄ ... AAH

Sunnuntai 14.9.2014 klo 21:09

Kaunis syyskuun viikonloppu. Täällä mökillä ovat illat ja varhaiset aamut parasta aikaa. Aamulla sakea sumu järven yllä. Hiljaisuus leijuu piiloutuneessa maisemassa. Hiljakseen aurinko saa usvan nousemaan hentoina kiehkuroina kirkastuvaan aamuun.

Päivä siinä välissä pelkkää olemista.

Illalla niin tyyntä, ettei kuistin kaiteella palavan kynttilän liekki juurikaan lepata. Kääriydyn peittoon ja istun laiturille tähtitaivasta katselemaan. Se kuvastuu tummaan järveen, jossa tähdet keinuvat veden peilissä kuin lumpeenkukat. Tällä kertaa idyllin särkee humalaisten huuto kahdelta vastarannan mökiltä. Eivät tajua, että tällaisella ilmalla kuiskauskin kantautuu kauas pitkin järven pintaa. Tokihan pienet kännit on joskus ihan paikallaan, sen ymmärrän, mutta onko sitä karjuttava kaikelle maailmalle. Haen vielä tyynyn tuvasta ja sinnikkäänä lojun laiturilla odottaen huudon loppumista... sitten yö on minun. Kuun puolikas tulee seurakseni... näen kaksi tähdenlentoa ja toivoin...

14.9-14

Kotona ovat talonvahdit olleet hiukan pulassa. Perjantai-iltana oli lampaiden kimppuun hyökännyt kaksi siperianhuskya. Omistajasta ei siinä vaiheessa mitään tietoa. Saatuaan koirat irti saaliikseen valitsemastaan lampaasta ja teljettyään hurtat hevostraileriin, ei yhtä määkijää löydy mistään ja pitkään he taiteilevat toista pelokasta pois ladon alta. Onneksi lampailla on vielä paksu villansa tallessa. Se suojeli niitä koirien hampailta. Naapureiden avustuksella löytyi vihdoin omistajakin. Kadonnut uskaltautuu vasta seuraavana aamuna takaisin.

Viime aikoina on irtokoirista ollut enemmänkin riesaa. Nämä meidän eläimet vetävät niitä kuin magneetti puoleensa. Viikko sitten ajattelin työrupeaman päätteeksi tehdä mukavan rennon iltaratsastuksen, mutta jo alkumatkasta "tarttui" vapaana juokseva koira mukaamme. Turhaan yritin sitä hätistellä kotiinsa. Otus pyöri hevosen jaloissa ja juoksenteli ristiin rastiin autotiellä. Ei auttanut kuin kääntyä takaisin, ennen kuin seuralaiseni jää auton alle!

Avainsanat: hiljaisuus

KESÄN VIIMEINEN PÄIVÄ

Sunnuntai 31.8.2014 klo 20:50

Tyyni, äänetön pyhäaamu lupailee leppoisaa päivää. Usva haihtuu hiljalleen peltojen yltä. Kauempana sumun ja sänkipellonvälissä keinahtelee ketun selkä ja pitkä häntä. Tunnistan revon sen sulavasta liikkeestä. Se etenee kuin laine hiljaisessa tuulessa. On sellainen hetki, jonka soisi pysähtyvän. Olisi ihanaa vain olla... kuunnella, katsella, haistella... vaan kun en osaa vain olla.

Lähden koppa mukanani sienimetsään. Tatteja on sateisten päivien ansiosta noussut paljon, jopa ihan syömättömiä. Korini täyttyy sukkelaan. Kauniita kärpässieniäkin poimin... kameraani: ) Myös puolukat ovat saaneet puhtia sateista ja ovat hyvän kokoisia ja makuisia. Yhtä paljon kun tykkään marjoista suussani, tykkään vain katsella kuinka kauniita ne ovat ihan siinä omalla kasvupaikallaan auringon paisteessa.

31.8-14-5

Päivälliseksi tarjoilen itselleni tattimuhennosta pippurisella creme fraichella maustettuna, njam.

Vielä illansuussa hevosen kanssa metsälenkille. Joskus olen näiltä syksyisiltä ratsastusretkiltä palannut kypärä täynnä suppilovahveroita. Nyt ei ole tarvetta laskeutua tatteja poimimaan, sainhan kiintiöni jo täyteen.

Elokuun viimeinen ilta hämärtyy...

Avainsanat: hiljaisuus, luonto

NAUTISKELUA

Maanantai 25.8.2014 klo 7:21

Aivan ihana viikonloppu pienellä mökkisaarella nuorin lapsenlapsi ja hiljaisuutta kaipaava mieli mukana. Jätin Anun huoleksi koko tämän eläimellisen kotini ja hurautimme vajaan sadan kilometrin päähän pienen pienelle kalamajalle. Tänne ei totta vie huolet seuraa. Ajatukset huilaavat jo työntäessäni venettä vesille... olen silloin jo perillä ja mieluiten soudan tuon loppumatkan. Moottorin käynnistys olisi rauhoittumista valmistelevan mielentilan särkemistä... kiirehän loppui jo.

25.8-14-1

Hämärtyvä elokuun ilta ja kynttilöiden valaisema sähkötön mökki. Perjantaina olo niin väsy, ettei aleta edes saunaa lämmittämään. "Opetan" lapselle kuinka arjen velvoitteet unohdetaan: Saunalimsat juodaan ennen saunaa, namit syödään ennen namipäivää, hampaat jätetään pesemättä, tukka kampaamatta. Iltasatu luetaan lähempänä puoltayötä ja vielä noustaan sängystä taskulampun valossa etsimään rapuja rantakivien lomasta. Vain yksi nähtiin tällä kertaa. Viikko sitten kuulema oikein kuhina kävi, kun tarjolla oli kalanperkeitä... nakkimakkara ei niitä näemmä houkuta.

Lauantaina iltapäivällä lämmitetään sauna pienelle "merenneidolle", joka hampaat kalisten on monta kertaa päivän aikana jo uinut ja esittänyt mummolle pellehyppyjä laiturilta. Itse en ilman saunaa järveen uskalla, vaikka tuo vesipeto (kohta 5 v.) yrittää kovasti kannustaa: -Rohkeesti vaan mummo, älä välitä vaikka kastuisitkin.

25.8-14-2

Sen ajan kun saan neidon olemaan poissa vedestä, hän hoitelee nukkeaan. Ompa mukava katsella pienen nukkeäidin hoivaa. Paperinukkeja innostumme myös piirtelemään ja korttia läiskimään.

Sunnuntain kotimatka alkaa luonnonpuiston rantakiven evästauolta. Haikeana katselemme kauas järvelle... sinne se mökki jää. Toivottavasti päästään pian uudelleen.

Koko illan on kotona mukava tunne, kun en kuitenkaan ihan vielä täällä ole... ymmärrättehän.

Avainsanat: hiljaisuus, lastenlapset