RUOKAA TINTEILLE

Tiistai 30.9.2014 klo 20:58

Sunnuntaina Anun porukan kanssa päiväretkellä mökillä. Nostimme laiturin järvestä ja laittelimme paikkoja siihen kuntoon, ettei haittaa, vaikkei kukaan enää syksyllä kävisi. Voi kun itse vielä pääsisin lepuuttamaan. Vene jäi odottamaan...

Tänään, syyskuun viimeisenä päivänä aloitamme lasten kanssa pikkulintujen ruokinnan. Paras lintulauta on aivan ikkunan edessä ja voimme omasta ruokapöydästä seurailla lintuvieraita. Kauaa ei tarvitse ensimmäisiä tinttejä odotella. Yhden uudenkin ruokinta-automaatin väsäsin. Pitää keksiä sille hyvä paikka. Metsänreunan ruokinta kaipailee hiukan kunnostusta. On näköjään lampaat yrittäneet kiivetä sinne.

Auringonlaskun aikaan vielä etureellä sänkkärillä... ompa kaunista. Meidän jälkeemme sinne saapuivat peurat aterioimaan.

30.9-14-1

Kiva päivä!

Avainsanat: hevostelua, linnut

MUKAVIA PÄIVIÄ

Tiistai 9.9.2014 klo 21:18

...se kana on sittenkin elossa! Lauantai aamuna päästäessäni muita ulos, se tuli ruokaa anelemaan ja häipyi heti saatuaan kupunsa täyteen. Se siis hautoo piilossa jossakin lähipusikossa. Vielä en ole sitä onnistunut löytämään. Toivottavasti kanaemolle riittää lämpöisiä päiviä.

9.9-14-1

9.9-14-2

Työviikko alkoi sadonkorjuulla. Perunamaalla 4-vuotias heilutteli kuokkaa varsin mallikkaasti. 2-vuotias keräsi perunoita hiekkaämpäriin ja 1-vuotias pieniin oikutteleviin kottikärryihin... eivät pysyneet pystyssä niin millään. Myös omenasatoa noukin innokkaiden apulaisteni kanssa. Illalla keittelin ne mehuksi ja vielä tässä  käsittämättömän ahkerassa mielentilassa kävin marjapuuron verran puolukoita poimimassa.

Samana iltana pimeän tultua oli laitumella käynnissä omatoimiset "iltaravit". Kuulin kyllä unen läpi kopsetta, mutten jaksanut sitä oikein rekisteröidä. Aamulla tullessani pihalle, kuului taaimmaiselta pellolta iloinen hirnahdus. Elsahan siellä oli väärällä puolella aitaa ja huusi huomenensa. Olisipa ollut kamera, kun se syöksyi täyttä haipakkaa pihaan yli nousevan auringon kultaaman sänkipellon. Otin koko lauman kentälle ja kovin oli porukka väsyä yöjuoksuistaan.

9.9-14-3

Se aita oli muuten ihan ehjä???

Avainsanat: hevostelua

JOKAINEN TYYLILLÄÄN

Lauantai 16.8.2014 klo 20:53

Laiska lähtee lauantai-iltana hevosella sienimetsään. Onneksi ei löydy mitään, mikä saisi tädin laskeutumaan satulasta : )

16.8-14

Avainsanat: hevostelua

AJATUS TAAS HEVOSESSA!

Sunnuntai 10.8.2014 klo 9:47

Ihana, hiljainen pyhäaamu. Pääskyt parveilee pihan yläpuolella. Jälleen nautiskelen kahvipannun kanssa pihakeinussa. Ilmassa on pienen pieni aavistus syksyn kuulautta... voi että tykkään näistä hetkistä.  Laiduntajatkin vaikuttavat levollisilta, enää ei paarmat kiusaa.

Minulla on muutaman viikon ollut ajatukset hevosessa. Pitäisi päättää, mitä teen kotiin palanneelle pv-tamma Kertulle! Sehän ei tällä hetkellä ole minun hevoseni, mutta tuli jokin aika sitten tähän huilaamaan. Ratsastuskoulukäyttöä se ei enää kestänyt. Olen aina vierastanut sellaista tehokkuusajatusta, että hevonen pannaan kuoppaan edes etsimättä sille mielekästä loppuelämää, ilman että se lähtee kiertolaiseksi. Onneksi sen nykyinen omistaja ajattelee samoin ja tässä sitä nyt pähkitään. Siitä saisi joku itselleen hienon varsan... vielä ehtisi tälle kesälle astuttaa. Kuka "täyspäinen" haluaisi? Itse en pv-varsaa tarvitse.

En tiedä, oliko virhe ottaa se kotiin takaisin. Nyt lapsenlapsenikin asiaa miettivät. 5-vuotias katselee asiantuntijan ilmein laitumelle: -Ei onnu... näyttää ihan terveeltä. Katso nyt mummo... ihan terve! Tyytyväiseltä se minustakin näyttää tuossa oman tutun laumansa ympäröimänä.

Onneksi tuli varsana opetettua se reen eteen. Vähän vaihtelua liikuntaan... jos se jää???

10.8-14

Avainsanat: hevostelua

EPÄREILUA

Lauantai 14.6.2014 klo 10:12

Viikon puolivälissä iski kuin salama taivaalta hevosmurheista ikävin. Hetki sitten täysin terve hevonen piehtaroi ja juoksee hiestä märkänä pitkin laidunta. Matkalla talliin se yrittää vielä monta kertaa käydä maahan. Tiedän pelottavan hyvin, mitä näin nopea kiputila tarkoittaa. Eläinlääkäriä odotellessa minuutit tuntuvat tunneilta. Onneksi toisen potilaan jäljiltä on vähän tulehduskipulääkettä, joka rauhoittaa sen hetkeksi. Sellainen pieni ihme tapahtuu, että yks kaks Olli ajaa pihaan kuin tilauksesta ja on lasten kanssa. Heidän isänsä myös kuin sattuman kauppaa tulevat tavallista aikaisemmin lapsiaan noutamaan. Hyvinkään eläinsairaalasta saapuu oikein pätevän tuntuinen eläinlääkäri avustajan kanssa. Vaikka sisimmässäni tiedän, mikä hevosella on, toivon lääkärin kumoavan olettamukseni. Mutta ei! Ohutsuoli on kiertynyt ja muutamasta kohdasta jo hälyttävästi laajentunut.

Tämä hevonen on Iita, josta kaikista viimeiseksi luopuisin. Työhevosena se on tullut aina vaan paremmaksi, vahvaksi, reippaaksi ja viime aikoina jo malttavaiseksikin. Se on aina ollut puuhakas ja kekseliäs luonne. Joskus pelkäsin, että sen mielikuvitus koituu vielä sen kohtaloksi. Kerran se onnistui aitalangan takaa pyörittelemään leluksi itselleen aisattoman haravakoneen ja kerran työnsi uteliaan turpansa ikkunasta läpi.

Nyt se makaa elottomana tuossa kuusikon laidassa kaivinkonetta odottamassa.

Lapsilta olen vielä asian salannut... jutellaan ensi viikolla, kun tämä parku loppuu. Itselleni on tähän päivään mennessä tullut vastaan jo niin suuria suruja, että tiedän hevosen kokoisen pian muuttuvan mukavaksi muistoksi. Anun tytöille tämä taitaa kuitenkin olla niitä elämän ensimmäisiä suuria murheita.

Kaivinkonekuski täältä meidän kylältä, tekee kauniin kummun tuonne "mummonsuojelualueelle" ja nostaa vielä kiven haudalle.

14.6-14

Loppukevennykseksi tällaisistakin tilanteista voi jäädä muistoja, jotka kohta hymyilyttävät. Reilu kymmenen vuotta sitten menetimme varsan aivan samaan vaivaan. Se yritettiin vielä pelastaa leikkauksella yliopistollisessa eläinsairaalassa, mutta muutamassa tunnissa oli yhdeksän metriä ohutsuolta kuoliossa. Sinne varsa siis jäi. Kotiinpäin tyhjän trailerin kanssa ajellessani, itkin niin vuolaasti, että Mäntsälässä tajusin ajaneeni yli 10km Järvenpään risteyksen ohi. Eihän sitä voi itkuisin silmin joka tienviittaa ja liikennemerkkiä nähdä !!!

Toinen tapaus liittyy vanhan tamman lopetukseen. Vaikka tähän olin jo valmistautunut, niin itkuhan siitäkin tuli. Lähdin mökille asiaa sulattelemaan ja alkumatkasta pysähtyessäni tankkaamaan, peruutin sumuisin silmin huoltamon pihassa toista autoa päin. Sen mieskuljettajan ilme oli hämmästynyt, kun niin kovasti parkuen nousin autosta... "voi rouva hyvä, eihän tässä mitään hätää, puskurit vaan hiukan otti yhteen, eihän näihin tullut mitään jälkiäkään". Loppumatkaksi ryhdistäydyin !!!

Autoilua ja itkemistä ei siis sovi harrastaa samaan aikaan!

Avainsanat: hevostelua

PERUNAA MAAHAN

Sunnuntai 1.6.2014 klo 18:38

Onnistuukohan perunan istutus ponivetoisesti. Viime viikolla äestin Iitalla peltolänttiä ja tänään katsotaan, mitä Ihaa aatrasta sanoo. En oikein onnistu (tai osaa) säätää vehjettä näin matalalle hevoselle, joten pitää omin voimin kannatella, ettei terä tökkää liian syvälle maahan. Alun jälkeen lähtee sujumaan, vaan perunat loppuu. Vaot on kyllä kuin juosten pissityt, siispä multaaminen voi myöhemmin kesällä olla hiukan haastavaa. Ladosta löytyy myös toisenlainen ns. sorkka-aatra. Ensi kerralla kokeillaan sitä.

1.6-14-1

1.6-14-2

Tipu-teinit lähtevät uuteen kotiin. Toivottavasti osaavat olla kauniisti, sillä tämän talon emäntä osaa tehdä niistä oikein herkullista ruokaa...

1.6-14-3

Avainsanat: hevostelua

VAIHTELEVAA

Lauantai 31.5.2014 klo 10:19

Muutama sana menneestä viikosta, kun en ajallaan ehtinyt kirjoitella. Hepoja on pikkuhiljaa totuteltu vihreään ja torstaina pääsivät oikealle laitumelle. Ponit laitoin erilleen isommista tuonne metsälaitumelle, mutta sinnehän ne sukelsivat aidan ali joukon jatkoksi... olkoot, luovutan!

31.5-14-1

31.5-14-2

31.5-14-3

Lasten kanssa keräilimme aurinkoisina päivinä kuusen kerkkiä. Osan jo keittelin siirapiksi, eiliset likoavat vielä kattilassa. Muutamana päivänä oli niin kylmä, että vanhemmat joutuivat uudelleen pakkaamaan villaista hoitoreppuihin. Kylmimmillään +4 astetta pohjoistuulella höystettynä. Tämä meidän piha on sellainen, että itä- ja pohjoistuuli pääsevät surutta peltojen yli puhaltamaan. Siispä aika paljon viihdyimme sisällä piirustelemassa ja pelailemassa.

31.5-14-4

Itselleni jo silloin mukulana, nämä sateiset pehmeän usvan täyttämät päivät rauhoittivat kesästä villiintyneen lapsen mielen hiukan lepäämään ja uusia ideoita keräämään. Oli ihanaa istahtaa mökillä takan ääreen likaisia, viluisia varpaita lämmittämään (siihen aikaan kesät juostiin paljain jaloin). Parempien piirustustarpeiden puuttuessa riitti kaurahiutalepaketista leikattu pahvinpala, olihan se nurjalta puolelta valkoinen, sekä isän puukolla teroittama lyijykynän pätkä. Sumuinen raukeus sai mielikuvituksen liikkeelle. Tosin taisi jo niihin aikoihin minun mielikuvitukseni rajoittua hevosten piirtelyyn. Kesken kaiken saatoin äidin silmän välttäessä tunkea ruokakomerosta taskut täyteen leipää ja lähteä rantalaitumelle naapurin vanhaa hevosta tervehtimään tai veljen kanssa onkimatoja kaivamaan. Jospa vieläkin osaisin noin hetkessä elää, seuraavaa miettimättä.

31.5-14-5

31.5-14-6

Nyt lähtee ajatus rönsyilemään... joskus mietin, ollaanko me järkevät aikuiset tehty lasten maailmasta liiankin valmis ja turvallinen. Tukahdutammeko omassa varovaisuudessamme kekseliäisyyden ja mielikuvituksen. Vai onko se sittenkin viisautta, kun muistaa omat toljailut silloin pienenä, kun aikuisen valvova silmä ei joka paikkaan ehtinyt. Onhan lasten vakavat tapaturmat noista ajoista vähentyneet murto-osaan. Että se siitä "kultaisesta lapsuudesta". Koitetaan vain näille tämän ajan lapsille tarjota turvallinen, silti ikimuistoisen ihana lapsuus.

Avainsanat: hevostelua, kevät

TYÖMESTARUUS

Maanantai 19.5.2014 klo 17:25

Aurinkoinen sunnuntai Harjussa Virolahdella suomenhevosten työmestaruuskilpailussa.

19.5-14-2

Tämä on sellainen työhevosfanien vuoden kohokohta. Ihailen (ehkä hiukan kateellisenakin) näiden voimanpesien ja niiden ohjastajien yhteistyötä. Pakotettunahan nämä hevoset eivät vedä, vaan tässä lajissa tulee esiin yksi suomenhevosen parhaista ominaisuuksista -palvelualttius. Ne ihan oikeasti nauttivat laittaessaan itsensä likoon. Itseäni ei tuloksetkaan kovasti kiinnosta, on vain mukavaa nähdä parhaimmisto paikalla. Hevosen käsittelytaitoa ja valjastuksia tiiraan silmä tarkkana. Ehkä voin itsekin vielä jotain oppia...

19.5-14-3

Työhevosharrastajien puolesta meillä oli oheisohjelmana paikalla kaksi shetlanninponia pariksi valjastettuna. Tarkoituksena tutustuttaa lapsetkin lajiin oikein ohjastuntumalla. Kyllähän se mieltä lämmittää kun 2-vuotias rohkeasti ottaa narut käteen.

19.5-14-1

Millähän tämän arvokkaan työhevosperinteen saisi siirrettyä nuoremmille polville. Jos me vanhat akat ja ukot vain keskenämme harrastamme, on kyllä melkoisen turhaa kuvitella perinteen jatkuvan. Ei tämän päivän työhevosihmiset kaikki ole maataloista lähtöisin, mutta jonkin kauniin lapsuusmuiston kautta kiinnostus hevoseen on säilynyt. Pieniä tyttöja äidit kyllä vievät ratsutalleille ja poniravit ovat tuoneet omaan lajiinsa valtavasti nuorta innokasta väkeä. Eikös lapsille voisi järjestää mahdollisuuksia tutustua työajoon samalla tavoin. Kylvää se pieni innostuksen siemen, joka vuosienkin päästä saattaa itää.

Tämän upean päivän kruunaa kisoissa tapaamani lapsuuden ystävä. Siinä me "akoiksi" varttuneina istumme kentän laidalla hepoja ihailemassa : )

Avainsanat: hevostelua

KEVÄTTÖITÄ KUMPULASSA

Sunnuntai 4.5.2014 klo 9:59

Maaseudun Tulevaisuus takapuolen alle ja taas aamutallin jälkeen kahvipannun kanssa pihakeinuun päivää aloittelemaan... palaan samalla eiliseen:

Vietin päivää Työhevosharrastajien kevättyökurssilla Kumpulassa. Toteutimme kurssin yhdessä Lasten ja nuorten puutarhayhdistys ry:n kanssa.

Hämmästelin kuinka upeat puitteet tällä 1930-luvulla perustetulla Kumpulan koulukasvitarhalla on näin lähellä Helsingin ydinkeskustaa. Liikenteen äänetkään eivät sinne korkean kuusiaidan taa juuri kantautuneet. Siellä maaseudun rauhassa viiden työhevosen voimin innokkaiden kurssilaisten kanssa muokattiin maa kylvökuntoon. Itselläni oli mukana Osku, alias Oiva (Antsan Oskari), rakkaalla lapsella monta nimeä. Se toimi valjastushevosena. Hiukan ruuna kummasteli, etteikö tästä ikinä valmista tule, kun kerta toisensa jälkeen valjastettiin ja taas riisuttiin ja valjastettiin. Välillä jousikkaan kanssa purin siltä turhaa energiaa pois ja taas jaksettiin seistä paikoillaan.

4.5-14-3

Kyntöhevosena oli Lundstenin Tanjan takuuvarma Uuras. Ovat muuten hevoskynnön suomenmestareita muutaman vuoden takaa yhdessä Saarisen Sirun kanssa.

4.5-14-2

Kippikärryn kanssa lantaa ajettiin Juseliuksen Niilon Kyllikillä (valjastuksena ns. kapulasila).

0194.jpg

Jousikkaan ja kylvökoneen edessä pelasi Elli (Viriella). Omien ihmistensä Vuoren Matin ja Mikkolan Lotan kanssa erinomaisesti toimiva hevonen, mutta viisas kun on, kyseli kurssilaisilta monasti: Onks pakko jos ei haluu?

4.5-14-1

Meidän lisäksemme toinen ensikertalainen opetushevonen oli Solja Kvanströmin Söpö (Ruhtinatar). Tamma veti tottuneesti rullaäestä.

4.5-14-4

Suht kauniissa kevätsäässä saimme aamupäivän puuhata. Iltapäivän puolella ropsahti muutama kylmä sadekuuro, taisi hiukan rakeitakin olla seassa. Päivä oli oikein onnistunut. Kotoa hevosen kanssa lähtiessä oli ainoa jännityksen aihe, kuinka  selviän Koskelankadun liikenneympyrästä. Onnekseni jo moottoritielle Haarajoen liittymästä laskeuduttuani satuin Juseliuksen Nipan hevoskuljetuksen perään ja hänen imussaan ajoin huoletta perille asti : )

Käykääpä tutustumassa tuon Kumpulan koulukasvitarhan toimintaan (WWW.lastenpuutarha.fi). Valtavan hieno juttu kaupunkilaislapsille!

Avainsanat: hevostelua

TAKAISIN KOTIIN

Maanantai 28.4.2014 klo 16:13

Näitä kevätaamuja ei yksinkertaisesti voi tuhlata nukkumiseen. Viikonloppuna on aamutalli hoideltu ennen seitsemää ja mummo istuu tyytyväisenä kahvipannunsa kanssa pihakeinussa lintuja kuunnellen.

28.4-14-1

28.4-14-2

Lauantaina tulee Anun pv-tamma Elsa kotiin. Kolme vuotta se on maailmaa kolunnut, mutta selvästi tunnistaa tutut paikat. Onhan se täällä syntynyt oma kasvattini. Seuraavana aamuna kun vien tuon ryhdikkään 170 senttisen hevosen pihalle, tuntuu kuin kirahvia taluttaisin... viime aikoina kun olen noita suomenhevosia ja poneja tottunut katselemaan.

Vaikka talli on nyt tupaten täynnä, orastaa mielessäni joka keväinen "varsakuume". Ihan älytöntä, sillä en tarvitsisi yhtään lisää hevosia. Paras soittaa oriin omistajalle ihan heti ennen kuin ehdin tulla järkiini : )

Avainsanat: hevostelua

KILTTI KUIN MIKÄ

Maanantai 23.9.2013 klo 16:31

Tässä tämä nyt on! 15-vuotias mustaruunikko suomenhevonen. Ensimmäiseksi aamulla käydään tekemässä tuttavuutta "Oskun" kanssa. Uteliaana se tunkee turpansa syliin ja haistelee uudet ihmisensä. Entisessä elämässään tämä Suikkulainen ruuna on kiertänyt raviratoja. Meillä sitä odottaa ratsun, työhevosen ja mummon terapiahevosen ura. 

23.9-13-2

23.9-13-1

Avainsanat: hevostelua

HOITOTÄDIN HEVOSTELUT

Keskiviikko 18.9.2013 klo 13:26

Viime päivinä on pääni ollut hevosia täynnä! Olen siinä sivussa kyllä lapsetkin hoitanut...

Loppuviikolla vanha Mesi-poni sairastui elämänsä ensimmäiseen ähkyyn. Suht helpolla siitä kyllä selvittiin, mutta huoli oli kova myös lapsilla. Tein muutoksia ponin ruokintaan, ettei moinen ikinä enää uusiutuisi.

Perjantai-iltana ratsastaessani tein komean kuperkeikan Iita-tamman kanssa. Hetken siinä syleksin hiekkaa (onneksi en hampaita) suustani ja vääntelin silmälasien sankoja suoraksi. Uhkaavasti alkoi myös toisen silmän ympärys tummua. Seuraavana aamuna vessanpeilin edessä en voinut olla hymyilemättä itselleni... VOI MUMMO HYVÄ:) Olin tekemässä lähtöä yleisöajelutukseen Hevoset stadikalla-tapahtumaan ja olin kyllä aika rähjäisen näköinen. Silmä oli jo aivan sinipunainen.

Olympiastadionin edustalla pienet innokkaat työhevosfanit saivat minut pian unohtamaan henkisen kolhuni ja viikonlopusta tuli oikein mukava. Kuinka loistivatkaan lasten silmät heidän paijatessaan isoja eläimiä. 

18.9-13-2.jpg

18.9-13-3.jpg

18.9-13-4.jpg

Eikä hevostelut tähänkään pääty. Olen uusia hevoskauppoja suunnittelemassa... katsotaan kuinka käy. Ei kerrota vielä lapsille.

Avainsanat: hevostelua

LIPPU SALKOON

Perjantai 6.9.2013 klo 20:08

Tänään nostettiin lippu salkoon kansallishevosemme kunniaksi. Yli sata vuotta on suomenhevosta jalostettu puhtaana rotuna  ja nyt tämä sitkeä puurtaja sai oman liputuspäivän.

6.9-13-1

Lapset onnistuivat hienosti lipunnostossa. Kertaakaan ei siniristi ottanut maahan. Tuo, että pojilla on tilaisuudessa hatut päässä on ihan hoitotädin moka.

6.9-13-2

Avainsanat: hevostelua

IITAA NAURATTAA

Perjantai 30.8.2013 klo 17:37

30.8-13-1

  

30.8-13-2

30.8-13-3

30.8-13-4

30.8-13-5

Onks noita hampaita pesty ikinä!

30.8-13-6

Avainsanat: hevostelua

LAHJONTAA

Tiistai 12.3.2013 klo 13:38

Hevoseni hukkasi viikonlopun rekiajelulla toisen etukenkänsä tilsakumeineen. Harmitti kun oli niin uusi hokkikenkä, eikä varastostani löytynyt toista saman kokoista. Siispä eilen aamulla lahjoin ennen suurempia lumisateita kolme reipasta hiihtäjää sitä kanssani etsimään.

041.jpg

Reen jälkiä seuraillen kiersimme saman lenkin sauvoilla kavionjälkiä tökkien. Niin tosissaan lapset sitä etsivät, että palkka (pikku kolikoita säästöporsaaseen) tuli ansaittua. Pienin hevosenkengän etsijä yritti itse hevoseltakin asiaa tiedustella, että mihin sen pudotit...

iitajasaimi

Viimein kenkä löytyi tamman omasta aitauksesta.

iitanturpa

Avainsanat: hevostelua

« Uudemmat kirjoitukset