ISO NRO

Sunnuntai 2.6.2019 klo 18:55


Marketin ovella törmäsin taas häneen. Punainen liivi päällään, muutama lehti käsissään, maassa jalkojen juuressa astia täynnä kauniisti sidottuja kielokimppuja. Hän yrittää saada katsekontaktia ohikulkijoihin, jotka vaivaantuneina kiiruhtavat ostoksilleen, eivät ole huomaavinaan huivipäistä naista. Itsekin teen nopean tilannearvion, riittääkö viikottaisesta ruokarahastani kymppi naisen kaupittelemaan lehteen? Mietin myös salaman nopeasti tekosyitä, että voisin sujahtaa ohi. Kymppi ei ole paljon hyvästä asiapitoisesta lehdestä, mutta se pakottaa ajattelemaan arkeeni ykskaks tupsahtaneen tuntemattoman huono-osaisuutta. Olen muutaman kerran ostanut lehden ja yllättynyt sen hyvistä positiiviseen ajatteluun ja toimintaan kannustavista jutuista. Lehti antaa myös myyjälleen kerjäämisen sijaan inhimillisen tavan ansaita.

No niin... pesin omantuntoni puhtaaksi ostamalla lehden. Kaupan päälle sain tuoksuvan kielokimpun ja kiitollisen hymyn. Illalla kotona tämä toukokuun numero avasi taas ikkunaa niiden ihmisten maaimaan, joiden elämä on niin kovin erilaista kuin omani. Yleensähän aikakausilehtien jutut kannustavat itsekeskeisyyteen ja ohjeistuksiin, kuinka hyvän määrää saa kahmittua lisää... hyvän jakamisesta niissä ei juuri puhuta. Lehdestä jäi mieleen Vappu Pimiän sanat...  "Äärimmäisessä hädässä ihmiset yleensä osaavat olla kiitollisia pienestäkin parannuksesta, mutta täällä lintukodossa hyvälle voi sokeutua".

20190530_144856.jpg20190530_144906.jpg

Tänään täällä minun arjessani "keskimmäinen"  innostui ajelemaan hänelle pieneksi käyneellä ponilla (hankalaa ratsastaa kun omat jalat roikkuu liki maata). Tamppivaljastus alkaa onnistua, niin ettei mummoa kohta tarvita kuin "liikennepoliisiksi".

20190530_144409.jpg20190530_150332.jpg

... Oiva haluis mukaan...