Oi KUIN KIVAA (ilman lapsia)

Maanantai 26.11.2018 klo 13:07


No nyt on hoitotädillä mennyt niin lujaa, ettei mukavat tuokiot ole ehtineet tänne asti. Lauantaina yksi vuoden odotetuimmista päivistä... jokavuotinen tapaaminen lapsuusystävän kanssa. Taas vuosikymmenet katoaa, samoin tämän päivän velvoitteet. On se hassua... kroppa istuu kahvilan pöydässä, mutta itse sitä vaeltelee jossain toisessa ajan kultaamassa huolettomassa maailmassa. Viihtyisihän sielä kauemminkin.

Sunnuntaina täällä kotona opetin luokkivaljastusta työajosta kiinnostuneille. Jäi hyvä mieli, kun oppilaani olivat niin innostuneita ja samanhenkisiä kuin minä. Hevonen oli aluksi ihmeissään kun kerta toisensa jälkeen valjastetaan ja riisutaan... "hei päättäkää jo, mennäänks vai ei". Luokkivaljastus, joka ensin näyttää hiukan konstikkaalta, onnistui kaikilta muutaman kerran jälkeen. Toki sitä täytyy kotona päästä omalle pollelle tekemään, että painuu hyvin mieleen. 

Anun porukka kunnosti laina-Avantilla kentän. Nyt on parin viikon takaiset hiekkakuormat levitetty. 9vee testasi heti kentän pintaa tömähtämällä siihen poninsa selästä. Pehmeä oli... ei sattunut!

4.JPG

Kyllä jäi tyytyväinen olo viikonlopusta, jonka Brunbergilta tuotu suklaavuori vielä kruunasi. Tästä on hyvä aloittaa uusi viikko.