VENEEN POHJALLA

Keskiviikko 12.9.2018 klo 20:43


Vielä viikonlopusta... haahuilin iltayöhön asti synkkenevässä metsässä. Erikoinen tunne uskaltautua pimeille poluille ja sukeltaa öisen metsän äänettömyyteen. Koska en niin kauheasti tykkää hirvikärpäsistä petasin itselleni paikan soutuveneen pohjalle (kahdeksi yöksi). Aivan ihana nukahtaa aaltojen hiljaa keinuttaessa paattia. Muutaman kerran heräsin tähtien kurkistellessa pilvien raoista ja taas nukahdin. Tuntuukohan vauvoista tällaiselta, kun äiti heijaa kehtoa...

P9070032.JPGP9080099.JPGP9080100.JPG

Lauantaina kadotin hetkeksi tämän rauhallisen fiiliksen. Soutumatkalla sienimetsään jouduin keskelle moottoriveneiden "formula-ajoja". Se oli kuulema kalastuskilpailu, mutta näin asiaan vihkiytymättömänä ristiaallokossa keikkuessa olin hiukan kummissani. Siinä tiiviissä rintamassa "machot" painelivat toinen toistaan nopeammilla ja upeammilla veneillään keulat törössä kohti Karjalohjaa aivan kuin järven ainoa kala olisi siellä. Anteeksi huumorintajuni, mutta tuli siinä mieleen siittiöt kilpasilla kohti munasolua : )

Oli kuitenkin oikein hauska viikonloppu ja kotimatkalla sain itsekin jonkinlaisen formulan tapaisen alleni, sillä pakoputki hajosi soratien kuopissa. Kaamealla pärinällä ajelin sitten kotiin.

Avainsanat: hiljaisuus