TAVALLISTA

Lauantai 10.3.2018 klo 9:14


Arki tasaista kuin pilvinen pysähtynyt talvipäivä. Pakkasten lauhduttua ulkoilu maittaa. Tällä viikolla on hiihdelty oikein innokkaina. Lapset yleensä pitävät talvilajeista, kunhan heillä on kunnon välineet. Siis monosukset eikä semmoisia saapikkaaseen kiinnitettäviä rimpuloita. Kiitos vanhemmille, näillä kaikilla on. Niin ja käytämmehän me toisinaan myös hiukan "doupingia". Väsymyksen tai kyllästymisen yllättäessä "Niiskuneidin voimapastilli" antaa potkua seuraavaan pellonkulmaan ja seuraavaan ja seuraavaan... yllättäen ja ylpeinä huomataankin, että on sivakoitu piiiitkä lenkki.

P3090005.JPG

P3080004.JPG

P3090011.JPG

Kevään ensimmäinen linnunpönttö  valmistui "Puistolan pienen puusepän" toimesta. Se ripustettiin heidän oman pihan omenapuuhun sinitiaisia odottelemaan. Täällä kotona metsänväen ruokinta jatkuu. Pakkasten myötä tikka majoittui ruokinnan liepeille. Välillä se unohtaa talipötkylän ja intoutuu pärryttämään sähkötolpan päällyspeltiä keväisen ilon pullistellessa rintahöyhenten alla. Kauriit uskaltautuvat yhä lähemmäs ja lähemmäs. Muutamana aamuna on pihan laidalta avatun heinäpaalin luota löytynyt pieniä sorkanjälkiä. Lapset ihmettelivät, miksi ne äitikauriit syö eri paikassa kuin se isäkauris... eikö ne tykkää siitä? Ei valitettavasti tykkää kuin lyhyen ajan kesäkuukausina ja silloin tykkääkin oikein kovasti:)

P3030014.JPG

P3030017.JPG

P3030024.JPG

DSCF0021.JPG

Kerrompa vielä, kun maanantaina kävin silmäsairaalassa. Omaa aikaani odotellessa tein pienen kävelyretken Helsingin upeassa keskuspuistossa. Ihan kateeksi kävi, kuinka hieno vanha metsä polkuineen ja kelopuineen kaupunkilaisilla on ihan käden ulottuvilla. Olisin viihtynyt paljon kauemminkin metsää ihailemassa, mutta lääkäriinhän minä tähän kaupunkiin tulin. Heti ilmoittautuessani alkoi hymyilyttämään kun nuori mieshoitaja pyysi kättäni : ) No voi... hän laittoikin siihen vain rannekkeen. Siis sellaisen kuin huvipuistoon meneville  lapsille. Reissun tuoma jännitys vaihtui hilpeydeksi. Tämähän on kuin pieni "maistiainen" tulevasta, kun en ehkä oikeasti enää muista kuka olen... tarkistan vain ranteestani... siinä se on koko nimi sotuineen (huoltajan yhteystiedot tosin puuttuivat).

P3050059.JPGP3050057.JPG

Eilen illalla lupasin lähteä uimahalliin lapsenlapsen kanssa, mutta autopa ei käynnistynyt. Startatessa se vain mouraisi muutaman kerran kuin kollikissa maaliskuussa. Heh... sehän on kuin minä työviikon päätteeksi... akku ihan tyhjä !

Avainsanat: talvi, luonto