TOIPUMISEN AIKA

Sunnuntai 31.12.2017 klo 17:48


No niin... aika toipua joulusta. Vaikka taas oli kiva ja iloinen ilmapiiri, varsinkin lasten läsnäollessa, en voi kieltää etteikö tämä hiukkasen väsyttäisi.

Aattona on muutama pakkasaste ja illalla hiljaisuuden laskeuduttua tupaan, laitan isän vanhat sukset jalkaan ja lähden pienelle hiihtolenkille ihan tuohon kotipellolle. Sänki tunkee esiin ohuen lumen alta, muttei se mitään haittaa. Ihana rauha tunkeutuu nutun alle...

Välipäivien kohokohta oli eilinen päiväretki mökille. Itäsuomessa kun kuulema tuskaillaan valtavien lumimäärien kanssa, me vietämme lähes kesäisen kelin vallitessa päivän Lohjanjärvellä. Talviteloilla levännyt paatti käännetään järveen ja tyynessä aurinkoisessa säässä 15-vee soutaa. Syksyn sateiden seurauksena vesi on niin korkealla, että pääsemme veneellä portaille saakka : ) Siitä vaan nyssäkät mökkiin ja evästä laittamaan. Saunan lämmitystä aloitellessa tutut joutsenet käyvät tervehtimässä.

PC300100.JPG

PC300013.JPG

PC300018.JPG

Mummo on ainoa rohkea, joka pulahtaa saunasta uimaan (tai siis kiireesti räpiköimään). Järveen viettävä kallio on hurjan liukas ja veneen laidasta lujaa kiinni pitäen hivuttaudun veteen. Ylös pääsen sieltä kyllä sekunnin murto-osassa eikä liukkaus hidasta yhtään. 8-vee lapsenlapsi ja hänen äitinsä uskaltaa kastaa varpaansa ja se 15-vee jää kuivalle maalle ihan kokonaan.

PC300067.JPG

PC300138.JPG

Sammaleet kallioilla rehottavat kauniina ja orvokkimättäät kätkevät pienen pieniä nuppuja vehreiden lehtiensä suojaan. Suurin ero kesään verraten taitaa olla lyhyt valoisan aika. Auringon painuessa mailleen, nousee kuu järven ylle kuin yrittäen paikata auringon vajavaista työtä. Tämän "vahdinvaihdon" aikaan lähdemme soutelemaan takaisin autolle...voi kun pian taas pääsisi... aivan ihana päivä!

PC300165.JPG

PC300189.JPG

Nyt on aika toivottaa HYVÄÄ ELÄMÄNMAKUISTA VUOTTA 2018...ja toivon minä sitä pakkasta ja luntakin... tulkoon oikea kesä sitten ajallaan.

Avainsanat: joulu