TALVEA ODOTELLESSA

Lauantai 18.11.2017 klo 20:18


Olipa ihana viikon puolivälissä herätä valkoiseen aamuun. Vaikkei ohut lumihuntu muuta iloa tarjonnut kuin silmäniloa, käänsi se mielet talvisiin asetuksiin. Kuurainen pelto kutsui hevostelemaan. Ratsuksi valitsimme ponivanhuksen, joka osoittikin olevansa oikein virkeällä tuulella. Lapsia nauratti sen pompottavassa ravissa. Pirteä mummoponi olisi halunnut vain juosta ja juosta (toisin kuin laiskanpulskea aikamiespoikansa). Täyttä varmuutta selässä pysymisestä ei ollut ja sekös sai kaikattamaan.

PB150033.JPG

Seuraava aamu olikin sitten jo synkkä ja kylmän kolea. Ei siis kiirettä pihalle. Hömpsövaatematkalaukku esiin ja huima leikki vei viime päivinä luettuun "Mestaritontun seikkailuun". Mökki muuttui tonttuja, noitia, prinsessoja ym. väkeä viliseväksi metsäksi. 

Tarinan "hämäränhuntu" on maaginen esine. Kuka siihen verhoutuu muuttuu näkymättömäksi. Sen alle pääsee myös kaikelta pahalta piiloon. Tuo punainen suuri kirpputorihuivi on ollut rooliasuista suosituin.

PB170018.JPG

Mestaritontun seikkailut (Aili Somersalo) on lähes sata vuotta vanha satu. Jännä, muttei liian jännä. Kaikista kiperistä tilanteista pelastutaan viime tipassa. Tämä selviää jo kirjan alussa, joten kutkuttavin mutta levollisin mielin voi tarinaa kuunnella varmana siitä että kaikki käy parhain päin.

Avainsanat: sadut