TALVEA ODOTELLESSA

Lauantai 18.11.2017 klo 20:18


Olipa ihana viikon puolessavälissä herätä yhteen valkoiseen aamuun. Vaikkei ohut lumihuntu muuta iloa tarjonnut kuin silmäniloa, käänsi se kaikkien mielet talvisiin asetuksiin. Kuurainen pelto kutsui hevostelemaan. Ratsuksi valitsimme ponivanhuksen, joka osoittikin olevansa oikein virkeällä tuulella. Lapsia nauratti sen pompottavassa ravissa. Pirteä mummoponi olisi halunnut vain juosta ja juosta (toisin kuin laiskanpulskea aikamiespoikansa). Täyttä varmuutta selässä pysymisestä ei ollut ja sekös sai kaikattamaan.

PB150033.JPG

Seuraava aamu olikin sitten jo synkkä ja kylmän kolea. Ei siis kiirettä pihalle. Hömpsövaatematkalaukku esiin ja huima leikki vei viime päivinä luettuun "Mestaritontun seikkailuun". Mökki muuttui tonttuja, noitia, prinsessoja ym. väkeä viliseväksi metsäksi. Tämä vauhdikas tarina satumaan tontusta (ei siis vielä joulutontusta), on näkynyt jo monen päivän leikeissä.

PB150016.JPG

Tarinan "hämäränhuntu" on ollut maaginen esine. Kuka siihen verhoutuu muuttuu näkymättömäksi. Sen alle pääsee myös kaikelta pahalta piiloon. Tuo punainen suuri kirpputorihuivi on ollut rievuista suosituin.

PB170018.JPG

Niin perusteellisen levällään olevat lelut, ettei jalansijaa meinaa lattialta löytää, tuovat hauskan huolettomuuden koko olemiseen. Sekamelska suorastaan potkaisee pois tästä maailmasta : )

PB170007.JPG

PB150009.JPG

Vintinraput toimittavat junan virkaa jolla voi hetkeksi matkustaa pois satumaasta... hiukan huilaamaan ja sitten takaisin helmat liehuen.

PB170014.JPG

Mestaritontun seikkailut (Aili Somersalo) on lähes sata vuotta vanha satu. Jännä, muttei liian jännä. Kaikista kiperistä tilanteista pelastutaan viime tipassa. Tämä selviää jo kirjan alussa, joten kutkuttavin mutta levollisin mielin voi tarinaa kuunnella varmana siitä että kaikki käy parhain päin.

Avainsanat: sadut, arki