VIHDOIN...

Maanantai 3.7.2017 klo 19:21


Tapanani on ollut talven jälkeen kiiruhtaa pienelle mökkisaarelle heti jäiden lähdettyä viimeisten rippeiden kolistessa vielä veneen keulaan. Vaan tämä on ollut kaikella tapaa erilainen vuosi. Vasta perjantain myrskytuulessa pääsin sinne lähtemään... veneilyliivi unohtui kotiin ja kerrankin itsevarma egoni vielä rannalla epäili perille pääsyä. Nyt oli vaan ihan pakko jo irrottautua arjesta. Aallokko oli aika hurja tuulen puhaltaessa 13 km:n pituisen järvenselän yli. Ei tarvinnut kuin toisella airolla pitää vene oikeassa suunnassa aallokkoon nähden, niin tuuli kuljetti seuraavan saaren suojaan.

Perillä pelkkää huilaamista, järvelle tuijottelua, saunomista ja heitinpä talviturkkinikin menemään... huh, kylmää oli.

3.7-4.JPG

3.7-1.JPG

3.7-2.JPG

Viileästä alkukesästä huolimatta joutsenilla ja silkkiuikuilla oli poikaset vanavedessään. Pääskyjä kävi sääli. Räystäiden alle muuratut viisi pesää olivat kovin hiljaisia vaikka niiden alta löytyi munan kuoria. Onkohan itikkatarjonta näillä keleillä ollut liian niukkaa.

Meidän porukalla on ollut tapana jo pari vuosikymmentä pitää "mökkipäiväkirjaa". Sinne kukin on kirjoitellut esim. säästä, kalansaaliista, tekemisistään ja kommelluksistaan. Niitä vanhoja tekstejä uppouduin haikein mielin lauantain harmaudessa lueskelemaan. Iso osa niistä on isän kirjoittamia... hän viihtyi täällä.

3.7-3.JPG

Sunnuntain kotimatkan aloitin luonnonpuistosta, niinkuin lähes aina. Siellä lehtometsän vehreydessä sielu lepää. Linnunlaulu alkaa tältä kesältä jo vaimentua, mutta polut houkuttavat kulkijaa aina vaan uudestaan. Tällä reissulla syvennyin alueen kulttuurihistoriaan, jonka merkkejä luonto vääjäämättä valtaa takaisin. Metlan esitteen (1989) mukaan vielä reilut sata vuotta sitten alueella on ollut kolme torppaa. Niistä on enää kiviperustukset ja uuninrauniot jäljellä valtavien kuusten alla. Kivillä reunustettu lähde on myös muistuttamassa asutuksesta. 1880-luvulla "hienompi väki" alkoi retkeillä alueella arkkipiispa Johanssonin ostettua sen kesänviettopaikakseen. Metsäntutkimuslaitoksen vanhassa esitteessä on paljon mielenkiintoisia tietoa Karkalin historiasta. Harmi ettei esitettä enää ole tarjolla vierailijoille.Yhden esitteen olen itselleni säästänyt ja yritän edelleen etsiä siinä mainittuja kasviharvinaisuuksia. Niitä kuulema etsi jo Elias Lönnrot aikanaan.

23.7-6.JPG

Kotimatkalla kävin vielä isälle "rupattelemassa"...

3.7-8.JPG

Avainsanat: luonto