VILLIÄ MENOA

Torstai 29.6.2017 klo 18:05


Iloinen vallattomuus kuuluu lapsen kesään. Sen jokainen aikuinenkin muistaa varhaisilta vuosiltaan. Se on jotain hallitsematonta, vapauden tunteen täyttämää, meluisaa ilottelua, jota vastaan on turha pyristellä... se vain vie mennessään ja jättää hauskat muistot. Ne aikuisten onnettomat yritykset rajata tätä menoa, sijoittuvat myös aikanaan samaan iloiseen muistojen sarjaan. Niin se vain on... minäkään en nyt oikein saa näihin tenaviin mitään otetta. Pitää vain huolehtia, ettei laastaria suurempia haavereita satu.

Eilen täällä "villissä lännessä" vieraili kylän muita perhepäivähoitajia lapsineen. Oma pieni "seitsemänvee" apulainen neuvoi ponin hoidossa ja ratsastutti kaikki halukkaat (muutama viihtyi paremmin hiekkalaatikossa kuin satulassa). Yksi varsin välkky istui keinuun ja hihkaisi toiveikkaana muille, että se on voittaja, joka ensin ehtii antaa mulle vauhtii! Kiirehän pienemmille tuli : ) Tänään oppi kahta päivää vaille "neljävee" pyöräilemään. Eskarilainen häntä ensin neuvoi ja oli ikimuistettava hetki kun kanalan ovelta loivassa alamäessä potkuteltujen vauhtien päätteeksi jalat nousi polkimille ja pyörä alkoi totella... tosin se kukko, jonka heitin pihalle oli välillä vaarassa...

29.6-8.JPG29.6-9.JPGP6290022.JPG

Avainsanat: kesä