SATUILUA

Torstai 13.10.2016 klo 9:15


Kymmenen kirjaa yhdellä eurolla! Löysin kirjaston poistomyynnistä muutaman vanhan ja aivan ihanan satukirjan: Satutytti ja Piippana (Rauni Kivilinna) on painettu samana vuonna kun itse synnyin, siis tosi vanha. Sen kuluneen nuhruinen ulkoasu kertoo kuinka tykätty se on ollut. Siinä satumaan asukas Satutytti lähtee tutustumaan tosimaahan ja sen kummallisuuksiin. Toinen saman kirjoittajan teos Pikku Untu sisältää satujen lisäksi runomittaan riimiteltyjä pikkutarinoita. Martti Haavion Tuhkimus kuulostaa vanhahtavan kielensä kanssa somalta. Omasta kirjakaapista yksi suosituimmista vuosien varrelta on ollut Marjatta Kurenniemen Onnimanni. Olen ennenkin hehkuttanut kuinka "metsän pieni vihreä mies" vie lapset "hupaisten ajatusten maailmaan". Nämä vanhat sadut etenevät verkkaisaan tahtiin antaen lapselle aikaa sukeltaa mukaan tarinaan.

13.10-2.JPG

Ja nyt taisi taas kasvaa pienet sarvet päähäni: Tyrkytän lasten arkeen aika paljon satua ja muuta mielikuvituksen tuotetta. Ei se johdu pelkästään omasta lapsellisuudestani, vaan siitä kuinka tärkeä tämä tarinoiden maailma on. Lapsille on oikeasti olemassa se "hupaisten ajatusten maailma". Sitä ei heiltä pidä viedä. Sääli pieniä, joiden elämässä on liikaa tositeeveetä sun muuta aikuisia varten tuotettua hömppää. Sääli heitäkin, joille aikuisten maailmaa tyrkytetään liian pieninä. Joskus hyvä tarina voi olla pakopaikka aikuisten ajattelemattomuudelta. Onnimanni, metsän pieni vihreä mies osoittaa lapsille pakotien aikuisten maailmasta aivan kuin yleisissä tiloissa juoksevan vihreän miehen kuva osoittaa poistumisreitin hätätilanteessa.

... ja asiasta kolmanteen... satuilusta tuli mieleen satula. Tuunasin pianojakkarasta ja vanhasta satulasta satulatuolin. Tein sen ihan omaa selkääni varten, mutta siitäpä tuli oikein suosittu lelu ja yksi lapsista haluaa ruokapöydässä istua siinä. Ja nyt alkaa satuhahmojen suunnittelu pöytäteatteriin... kerron sitten...

13.10-1.JPG

Avainsanat: sadut, tuunailua