HIIHTOLOMA

Perjantai 26.2.2016 klo 20:14


Jopa lykästi hiihtolomalaisia. Lunta tuli viime viikonloppuna mukavasti ja lämpötila mahdollisti lumipallojen pyörittelyn. Piha-aitaa vasten nousi upea linna... ihan hoitotätikin innostui puuskuttamaan mukana. Porukkaamme on tällä viikolla vauhdittamassa kaksi koululaista. Heidän riehakkuutensa tarttuu pienempiinkin ja "viisveet" ylittävät itsensä yrittäessään olla heidän kaltaisiaan niin hiihdossa kuin mäenlaskussa.

26.2-2.JPG

26.2-1.JPG

26.2-3.JPG

Talvilajeista haluaisin innostaa lapsia varsinkin hiihtämiseen. Olisi hienoa, jos he voisivat unohtaa kilpailemisen ja tutustua suksiin välineinä, joilla pääsee sitten aikuisena pois joskus ahdistavastakin arjesta metsän hiljaisuuteen. Jospa heille jäisi tunnemuistiin kokemus, joka yhdistää hiihdon ja luonnonrauhan, sen mieltä lääkitsevän ominaisuuden. Olisi harmaina tylsinä talvipäivinä tiedossa paikka, josta hyvänolon tunne löytyy.

26.2-4.JPG

26.2-5.JPG

Pitkin viikkoa iloinen riehakkuus lumilinnan liepeillä ja mäessä jatkui. Täytyypä mainita, että keskiviikkona nostin hattua ihan itselleni : ) Silloin vietettiin maailman laajuisesti ääneen lukemisen päivää ja meillä tottavieköön luetaan varmaankin paljon keskivertoa enemmän. Tärkeää tässä lienee, että lukija tykkää lukea, eikä tee sitä velvollisuudesta. Sen verran itsekäs olen, että valitsen yleensä kirjat itse ja muodon vuoksi vain kysäisen: Luetaanks tää? Yleensä kelpaa ilman mutinoita.

26.2-6.JPG

26.2-7.JPG

Torstaina saimme vieraita pihan täydeltä (parhaimmillaan 11 lasta plus äidit). Mäen ja muun temmellyksen lisäksi valjastettiin poni reen eteen ja ihan hikeen se joutui itsensä juoksemaan, ennen kuin kaikki halukkaat oli kyyditty. Vielä perjantaillekin riitti hevostelijoita. Tällä kertaa ratsastettiin. Taas kävi niin kuin usein yleisötapahtumissa, että pienimmät -ne hevosenpään kokoiset- halusivat isoimman selkään.

26.6-8.JPG

26.2-9.JPG

26.2-10.JPG

26.2-12.JPG

26.2-11.JPG

Ai niin... isompien koululaisten avustuksella valmistui toinenkin lumilinna : )

26.2-15.JPG

Tosi hauska ollut tämä hiihtolomaviikko. Mutta vaikka on kuinka kivaa, ei se sitä sano etteikö hoitotäti olisi aivan rättiväsynyt jokaisen työpäivän jälkeen. Lasten lähdettyä hetken katselen pihan ja kodin tekemättömiä töitä, no olkoot! Keskiviikkona pakotin itseni uimaan, mutta muina iltoina sitä on kaatunut petiin kuin mänty talvimyrskyssä... WUMPS!

Avainsanat: talvi, ponistelua