PIPAREITA JA RIPAUS VAKAVUUTTA

Maanantai 7.12.2015 klo 13:50


Aamutalliin lähtiessä yllätti huikaisevan kirkas tähtitaivas. Kiva kun tuulet ja vesisateet antoivat jatkumoonsa tämmöisen pienen "mainospalan" mitä voisi edes toivoa tulevilta viikoilta... jos vaikka joululahjaksi saataisiin kirkkaita säitä lumen kera : )

Viikonloppu meni vallan pipariksi. Niitä oli kaikki Anun "Ässät" leipomassa. Pienin tytöistä teki mökin myös uudelle vauvalle. Vuosi vuodelta luomuksista tulee aina vain hienompia ja mattoon pliiskautuu aina vain vähemmän taikinaa. Jauhonpöllyäkin riittää enää yhdestä huoneesta imuroitavaksi. Kehitystä siis tapahtuu joka saralla. Tällä viikolla homma uusitaan hoitolasten kanssa.

7.12-3.JPG

7.12-2.JPG

Itsenäisyyspäivän lounaalla meitä oli taas hiukan isompi porukka. Vanhimmille tytöille olen jo rohjennut tästä juhlapäivästä ottaa sen vakavammankin puolen esille. Tiedän, että he ovat historiasta kiinnostuneita ja isoisien kautta heillä on karjalaiset sukujuuret. Evakkojen kohtalosta siis käytiin ihan syvällinen keskustelu ja kuinka ollakkaan, tässä eläimellisessä perheessä juttu rönsyili sodan aikaisiin hevosottoihin. Kuinka voitiin joltakin viedä se mieluisin hepo maanpuolustukseen. Kurja kohtalo... luopua kodistaan ja vielä tuiki tärkeästä työhevosesta. He hämmästelivät, kuinka pikainen se lähtö monilla kohti tuntematonta oli. Pähkittiin myös, jos elettäisiin nyt sitä aikaa, niin mistä omista hevosista joutuisimme luopumaan. No Oivasta ja Elsasta oli yhteinen päätelmä. Ponit aiheuttaisivat puolustusvoimille pelkkiä ongelmia : ) ja Kerttu on tiine.

7.12-4.JPG

7.12-7.JPG

PC060026.JPG

Illalla kynttilät ikkunoille ja litimärkä lippu sisälle.

7.12-5.JPG

Avainsanat: piparkakut, lastenlapset