KIRKKAITA PÄIVIÄ

Torstai 8.10.2015 klo 7:39


8.10.JPG

Ompa saatu nauttia upeista kirkkaista syyspäivistä. Tällaisena aurinkoenergialla toimivana tyyppinä alkaa vanheneva kroppa tosin hiukan "piiputtamaan" polttoaineen vähetessä. Lokakuun pimenevissä illoissa on kuitenkin se valoisa puoli, että selkeä päivärytmi on helppo löytää. Illalla työteliään päivän päätteeksi lojun sohvalla kuin vanha koira mukavia miettien ja ikkunasta tummenevaa taivasta tuijotellen.

En tiedä onko hyvä vai huono asia, että on aikaa ajattelulle. Liikaa kun miettii, tulee tarve pyristellä irti kaikesta tavanomaisesta, tehdä ja ajatella vastoin valtavirtaa. Onneksi tunnen itseni niin hyvin, että tiedän toisinaan yrittäväni enemmän kuin mihin on lahjoja annettu (niin isoissa kuin pienissäkin asioissa). Hetken möyhättyäni sitten palailen "maan pinnalle", huomatakseni kuinka ihanaa ja turvallista tavallisuus ja keskinkertaisuus sittenkin on. Yksi esimerkki sellaisesta pienestä asiasta: Aloitin kesällä tähän asti vaativimman ikonin maalaamisen itsevarmana taiteellisista kyvyistäni. Siinähän se suurin virhe olikin. Ei tullut ikonia... tuli kalanperkuulauta!

Täällä jälkikasvu on innostunut ratsastuksen opettajastaan (äidin tai mummon kanssahan siitä ei tule kuin suuri riita). Pienin on saanut itsevarmuutta jääräpää-poninsa kanssa ja isommat harjoittelevat kuuliaisesti läksyksi saamiaan tehtäviä. Myös hoitolasten kanssa on pystytty enenevässä määrin hevostelemaan.

Viikonloppuna, juuri ennen ensimmäistä pakkasyötä löytyi satulahuoneen välikatolta uusi satsi juuri kuoriutuneita tipuja... on ne somia.

Vaan se syksyn kaikkein "somin" juttu on neljäs lapsenlapsi... pieni uunituore POJANPOIKA! TAIVAAN ISÄN VARJELUSTA TOIVOTTELEN KOKO PIENELLE PERHEELLE!

Avainsanat: syksy, jutustelua, lastenlapset