KESÄN VIIMEINEN PÄIVÄ

Sunnuntai 31.8.2014 klo 20:50


Tyyni, äänetön pyhäaamu lupailee leppoisaa päivää. Usva haihtuu hiljalleen peltojen yltä. Kauempana sumun ja sänkipellonvälissä keinahtelee ketun selkä ja pitkä häntä. Tunnistan revon sen sulavasta liikkeestä. Se etenee kuin laine hiljaisessa tuulessa. On sellainen hetki, jonka soisi pysähtyvän. Olisi ihanaa vain olla... kuunnella, katsella, haistella... vaan kun en osaa vain olla.

Lähden koppa mukanani sienimetsään. Tatteja on sateisten päivien ansiosta noussut paljon, jopa ihan syömättömiä. Korini täyttyy sukkelaan. Kauniita kärpässieniäkin poimin... kameraani: ) Myös puolukat ovat saaneet puhtia sateista ja ovat hyvän kokoisia ja makuisia. Yhtä paljon kun tykkään marjoista suussani, tykkään vain katsella kuinka kauniita ne ovat ihan siinä omalla kasvupaikallaan auringon paisteessa.

31.8-14-5

Päivälliseksi tarjoilen itselleni tattimuhennosta pippurisella creme fraichella maustettuna, njam.

Vielä illansuussa hevosen kanssa metsälenkille. Joskus olen näiltä syksyisiltä ratsastusretkiltä palannut kypärä täynnä suppilovahveroita. Nyt ei ole tarvetta laskeutua tatteja poimimaan, sainhan kiintiöni jo täyteen.

Elokuun viimeinen ilta hämärtyy...

Avainsanat: hiljaisuus, luonto