NAUTISKELUA

Maanantai 25.8.2014 klo 7:21


Aivan ihana viikonloppu pienellä mökkisaarella nuorin lapsenlapsi ja hiljaisuutta kaipaava mieli mukana. Jätin Anun huoleksi koko tämän eläimellisen kotini ja hurautimme vajaan sadan kilometrin päähän pienen pienelle kalamajalle. Tänne ei totta vie huolet seuraa. Ajatukset huilaavat jo työntäessäni venettä vesille... olen silloin jo perillä ja mieluiten soudan tuon loppumatkan. Moottorin käynnistys olisi rauhoittumista valmistelevan mielentilan särkemistä... kiirehän loppui jo.

25.8-14-1

Hämärtyvä elokuun ilta ja kynttilöiden valaisema sähkötön mökki. Perjantaina olo niin väsy, ettei aleta edes saunaa lämmittämään. "Opetan" lapselle kuinka arjen velvoitteet unohdetaan: Saunalimsat juodaan ennen saunaa, namit syödään ennen namipäivää, hampaat jätetään pesemättä, tukka kampaamatta. Iltasatu luetaan lähempänä puoltayötä ja vielä noustaan sängystä taskulampun valossa etsimään rapuja rantakivien lomasta. Vain yksi nähtiin tällä kertaa. Viikko sitten kuulema oikein kuhina kävi, kun tarjolla oli kalanperkeitä... nakkimakkara ei niitä näemmä houkuta.

Lauantaina iltapäivällä lämmitetään sauna pienelle "merenneidolle", joka hampaat kalisten on monta kertaa päivän aikana jo uinut ja esittänyt mummolle pellehyppyjä laiturilta. Itse en ilman saunaa järveen uskalla, vaikka tuo vesipeto (kohta 5 v.) yrittää kovasti kannustaa: -Rohkeesti vaan mummo, älä välitä vaikka kastuisitkin.

25.8-14-2

Sen ajan kun saan neidon olemaan poissa vedestä, hän hoitelee nukkeaan. Ompa mukava katsella pienen nukkeäidin hoivaa. Paperinukkeja innostumme myös piirtelemään ja korttia läiskimään.

Sunnuntain kotimatka alkaa luonnonpuiston rantakiven evästauolta. Haikeana katselemme kauas järvelle... sinne se mökki jää. Toivottavasti päästään pian uudelleen.

Koko illan on kotona mukava tunne, kun en kuitenkaan ihan vielä täällä ole... ymmärrättehän.

Avainsanat: hiljaisuus, lastenlapset