LOMA JA HEVOSKUUME

Torstai 20.7.2017 klo 9:45

Leppoisasti on loma alkanut, vaikka talliremontin työmäärä on suuri. Iltaisin kroppa kertoo, jos olen liikaa innostunut. Levätköön se loman jälkeen kun ajatustyö vie energian. Nyt kuitenkin itsetunto kasvaa kohisten suoriutuessani kirvesmiehen töistä ihan itse. Välillä tulee ongelmia kun vanha rakennus on hiukan vino sinne ja tänne. Näyttää hassulta jos korjatut kohdat on suoria. Siis jälleen kerran hylkään vatupassin ja tyydyn näköhavaintoihin.

Heinää tuli pellosta nyt niin paljon, että pitää varmaan hankkia lisää syöjiä : ) Jonkin aikaa on jo hevoskuume vaivannut ja olen katsellut myytäviä suomenhevosia (erisukuisia). Varsakin himottaisi jos mieluinen isä-äiti yhdistelmä löytyy... katsotaan ja harkitaan (harkinta on vaan hiukan vieras käsite kun kuume iskee).

20.7-1.JPG

Avainsanat: hevostelua

JOTAIN TÄSSÄ ODOTELLAAN

Keskiviikko 12.7.2017 klo 16:43

Tiistai-ilta... sade rummuttaa kattoa. Vesi valuu ikkunaruutuja alas "mutkistaen" maiseman kuin taiteilijan sivellin olisi puuttunut peliin. Paksut pilvet peittävät keskikesän taivaan. On niin hämärää, että luovun ajatuksesta siivota tätä pölyn, hiekan ja kutterinlastun (tallin remontista) kuorruttamaa kotia. Täällä muutaman tyllerön kanssa odotellaan lomien alkua. On touhuttu kaikenmoista tavallisesta arjesta poikkeavaa: Koluttu puistoja, käyty uimassa, lipsuteltu jäätelöä lähes päivittäin. Hoitotädille ruuan laitto alkaa maistua jo ihan puulta. Mielikuvituksettomuus keittiössä on aivan huipussaan...

12.7-1.JPG

12.7-2.JPG

12.7-3.JPG

12.7-7.JPG

Löysin tallin vinttiä tyhjentäessäni vanhan koulukirjan ja siitäkös viittä vaille "viisvee" innostui. Hän kuulema haluaisi olla jo koululainen tai edes eskari. Kauniilla ja tasaisella käsialalla piirretyt kirjaimet täyttivät rivin toisensa jälkeen sinikantisen vihkon alkulehdillä. Mielenkiinto kirjoihin alkoi jo aiemmin hänen "lukiessa" pienemmille (ihan Kirstin äänenpainolla) ulkoa opittuja satuja. Ihana tulevaisuuden toivoa täynnä oleva tunne, kun lapsissa toinen toisensa perään herää tämä vimmattu lukemaan oppimisen halu.

12.7-6.JPG

Avainsanat: kesä

VIHDOIN...

Maanantai 3.7.2017 klo 19:21

Tapanani on ollut talven jälkeen kiiruhtaa pienelle mökkisaarelle heti jäiden lähdettyä viimeisten rippeiden kolistessa vielä veneen keulaan. Vaan tämä on ollut kaikella tapaa erilainen vuosi. Vasta perjantain myrskytuulessa pääsin sinne lähtemään... veneilyliivi unohtui kotiin ja kerrankin itsevarma egoni vielä rannalla epäili perille pääsyä. Nyt oli vaan ihan pakko jo irrottautua arjesta. Aallokko oli aika hurja tuulen puhaltaessa 13 km:n pituisen järvenselän yli. Ei tarvinnut kuin toisella airolla pitää vene oikeassa suunnassa aallokkoon nähden, niin tuuli kuljetti seuraavan saaren suojaan.

Perillä pelkkää huilaamista, järvelle tuijottelua, saunomista ja heitinpä talviturkkinikin menemään... huh, kylmää oli.

3.7-4.JPG

3.7-1.JPG

3.7-2.JPG

Viileästä alkukesästä huolimatta joutsenilla ja silkkiuikuilla oli poikaset vanavedessään. Pääskyjä kävi sääli. Räystäiden alle muuratut viisi pesää olivat kovin hiljaisia vaikka niiden alta löytyi munan kuoria. Onkohan itikkatarjonta näillä keleillä ollut liian niukkaa.

Meidän porukalla on ollut tapana jo pari vuosikymmentä pitää "mökkipäiväkirjaa". Sinne kukin on kirjoitellut esim. säästä, kalansaaliista, tekemisistään ja kommelluksistaan. Niitä vanhoja tekstejä uppouduin haikein mielin lauantain harmaudessa lueskelemaan. Iso osa niistä on isän kirjoittamia... hän viihtyi täällä.

3.7-3.JPG

Sunnuntain kotimatkan aloitin luonnonpuistosta, niinkuin lähes aina. Siellä lehtometsän vehreydessä sielu lepää. Linnunlaulu alkaa tältä kesältä jo vaimentua, mutta polut houkuttavat kulkijaa aina vaan uudestaan. Tällä reissulla syvennyin alueen kulttuurihistoriaan, jonka merkkejä luonto vääjäämättä valtaa takaisin. Metlan esitteen (1989) mukaan vielä reilut sata vuotta sitten alueella on ollut kolme torppaa. Niistä on enää kiviperustukset ja uuninrauniot jäljellä valtavien kuusten alla. Kivillä reunustettu lähde on myös muistuttamassa asutuksesta. 1880-luvulla "hienompi väki" alkoi retkeillä alueella arkkipiispa Johanssonin ostettua sen kesänviettopaikakseen. Metsäntutkimuslaitoksen vanhassa esitteessä on paljon mielenkiintoisia tietoa Karkalin historiasta. Harmi ettei esitettä enää ole tarjolla vierailijoille.Yhden esitteen olen itselleni säästänyt ja yritän edelleen etsiä siinä mainittuja kasviharvinaisuuksia. Niitä kuulema etsi jo Elias Lönnrot aikanaan.

23.7-6.JPG

Kotimatkalla kävin vielä isälle "rupattelemassa"...

3.7-8.JPG

Avainsanat: luonto

ALUILLAAN MATKA MAAILMAAN...

Maanantai 3.7.2017 klo 16:38

Kouluunlähtijällä aamut vähissä. Äskenhän se vasta oli kun kaksivuotias taapersi pihamaalla nauru naamallaan kissan häntää tavoitellen, kanoja kiinni juosten ja lampaan villan pehmeyttä sormissaan hipelöiden. Hän on sellainen lapsi, jonka kasvoilla karehtii aina hyvä tuuli.

saimi-1i..JPG

saimi-3.JPG

saimi-2.JPG

saimi-6.JPGsaimi-7.JPG

saimi-8.JPG

Toimeliaisuus ja into kuplivat hänen koko olemuksessaan. Tässä pienessä ihmisessä sykkii suuri tintimättömään oikeudenmukaisuuteen pyrkivä sydän. Vaikka se joskus sielun mustelmilla maksetaan, uskon että hänen maailmansa tulee olemaan onnellinen ja täynnä hyviä ystäviä.

saimi-9.JPG

HYVÄÄ "MATKAA" YSTÄVÄ KALLIS : )

saimi-10.JPGsaimi-5.JPG

Avainsanat: maailmalle

VILLIÄ MENOA

Torstai 29.6.2017 klo 18:05

Iloinen vallattomuus kuuluu lapsen kesään. Sen jokainen aikuinenkin muistaa varhaisilta vuosiltaan. Se on jotain hallitsematonta, vapauden tunteen täyttämää, meluisaa ilottelua, jota vastaan on turha pyristellä... se vain vie mennessään ja jättää hauskat muistot. Ne aikuisten onnettomat yritykset rajata tätä menoa, sijoittuvat myös aikanaan samaan iloiseen muistojen sarjaan. Niin se vain on... minäkään en nyt oikein saa näihin tenaviin mitään otetta. Pitää vain huolehtia, ettei laastaria suurempia haavereita satu.

Eilen täällä "villissä lännessä" vieraili kylän muita perhepäivähoitajia lapsineen. Oma pieni "seitsemänvee" apulainen neuvoi ponin hoidossa ja ratsastutti kaikki halukkaat (muutama viihtyi paremmin hiekkalaatikossa kuin satulassa). Yksi varsin välkky istui keinuun ja hihkaisi toiveikkaana muille, että se on voittaja, joka ensin ehtii antaa mulle vauhtii! Kiirehän pienemmille tuli : ) Tänään oppi kahta päivää vaille "neljävee" pyöräilemään. Eskarilainen häntä ensin neuvoi ja oli ikimuistettava hetki kun kanalan ovelta loivassa alamäessä potkuteltujen vauhtien päätteeksi jalat nousi polkimille ja pyörä alkoi totella... tosin se kukko, jonka heitin pihalle oli välillä vaarassa...

29.6-8.JPG29.6-9.JPGP6290022.JPG

Avainsanat: kesä

KUKKORUKKA

Torstai 29.6.2017 klo 16:44

"Kakkoskukolle" tuli häätö kanalasta "Pääkukon" oivaltaessa sen olevan jo täysi kilpailija kanaklaanissa. Tähän asti se on ollut vaaraton pojankloppi, mutta nyt tuo näyttää daamien silmissä jo varsin komealta ja varteenotettavalta sulhasehdokkaalta. Niinpä kävi, että se eräänä aamuna mennessäni parvea ruokkimaan jo oven hiukan raotuttua räpisteli kaameasti rääkyen pääni yli pihalle. Siellä se muutaman päivän yritti sopeutua uuteen suureen, mutta yksinäiseen valtakuntaansa. Vielä se sai päälleen elämänsä ensimmäisen rapsakan sadekuuron ja oli aivan suunniltaan. Se sinkoili kuin päättömänä luullen kai taivaan putoavan niskaansa.

Eilen illalla Anu sai houkuteltua kukon takaisin daamien luo, mutta voi... turpiin tuli jo ovella! Silloin tämä mummo kimmastui vanhan kukon käytökseen ja nakkasi sen vuorostaan pihalle. Saas nähdä kumpi niistä tänä kesänä menettää päänsä... katsotaan. Tosin eihän se vanhempi ole minun kukkoni, vaan yhden lapsenlapsen (se annettiin hänelle kastelahjaksi puolitoista vuotta sitten). Senhän voisi laittaa pahvilaatikkoon ja toimittaa Helsinkiin oikealle omistajalleen... tai pakastepussissa hänen vanhemmilleen... hmm... asioilla on tapana ratketa : )

29.6-2.JPG29.6-3.JPG29.6-4.JPG

Avainsanat: kesä, eläimet

ILO ON VALOO...

Torstai 22.6.2017 klo 17:17

Tämän vuoden juhannus tyytyy vähään. Valo on iloa... ilo on valoa... siinä kaikki : )

Hyvää juhannusta teille!

22.6.JPG

Avainsanat: kesä

LUOPUMISTA TÄMÄKIN

Tiistai 20.6.2017 klo 8:14

                 rippik-1.jpg

Sitten iloisempiin juhliin. Lauantaina vietettiin vanhimman lapsenlapsen rippijuhlaa. Eräänlaista luopumista tämäkin kun lapsuuden aika päättyy ja "pieni" lähtee lentoon omilla siivillään. Vastuu ajatuksista, sanoista ja teoista jää omille harteille. Kumpa niiden kuorma olisi läpi elämän kohtuullinen kantaa. Runoilija Anja Porion sanoin... lähde lentoon pieneni, Jumala siunatkoon sinua lapseni...

rippik-2.jpg

Arkielämässä täällä ponihommat jatkuvat. Kaikki lapset ovat saaneet oman hevosteluhetken. Pienimmät kävivät eväsretkellä, isommille järjestyi ihka oikea ratsastustunti. Yhtä tärkeää kuin hevonen, on päästä osalliseksi jakamattomasta huomiosta... tuo aikuinen on tuossa ihan MINUA varten.

20.6-2.JPG20.6-3.JPG20.6-4.JPG20.6-5.JPG

Avainsanat: lastenlapset, ponistelua

PITKÄSTÄ AIKAA...

Perjantai 16.6.2017 klo 7:20

Hei vaan pitkästä aikaa. Tänä vuonna kevät vaihtui kesään hiukan kuin salaa. Ajatukset vaelsivat aivan muualla. Viikkoa ennen 84-vuotissyntymäpäiväänsä isä siirtyi tuonilmaisiin : ( Vielä on tunne, että hän on ihan lähellä... niin tiiviisti ajatuksissani. Hautauspalvelus toimitettiin viime viikolla. Isän läheisten ja ystävien määrä sai Salon pienen Pyhän Ristin tsasounan seinät lähes pullistelemaan saattoväestä.

Arki vaatii vielä pinnistelyä muistaakseni edes tärkeimmät asiat. Älkää pelätkö... yhtään lasta en ole hukannut, kaikkea hiukan pienempää tosin. Taas huomaan kuinka hyvä "keksintö" säännöllinen päivärytmi on.

11.JPG

Vaan eteenpäin kehottaa elämä itsessään. Tämän viikon illat kuluneet tallia remontoidessa ja siivotessa kesän juhlia varten. Anun porukka on pessyt, kalkinnut ja tervannut karsinoiden seiniä ja niin upealta alkaa näyttämään, että lieneekö sinne hevosilla enää mitään asiaa : )

Kesäistä arkeamme auttaa myös kunnan kesätyöllistämistuella palkattu 15-vuotias. Tämä taitava hevostyttö järjestää jokaiselle lapselle ikioman "ponipäivän". Oi niitä ilmeitä...

16.6-6.JPG

16.6.JPG16.6-2.JPG16.6-3.JPG16.6-4.JPG

19.6-1.JPG19.6-2.JPG

Avainsanat: isä, ponistelua

HILJAISUUS JATKUU

Perjantai 28.4.2017 klo 17:32

Hiljaisuus täällä jatkuu, sillä usvan tavoin päiviin hiipinyt suru ja lähestyvä luopumisen hetki ovat muuttaneet arjen ajatusten harhailuksi. Innon, ilon ja itseni välissä on jotain "harmaata", jonka tiedän kyllä aikanaan haihtuvan. Mutta nyt on haikeaa... sydän varattu omalle isälle.

Voima päivien pyörittämiseen tulee pienen pienistä hetkistä: Juuri pyöräilemään oppineiden voitonriemuisesta ilmeestä ja samasta ilmeestä nostettuani heitä ison kiltin Oivan selkään, sekä tuokiosta lapsuusystävän seurassa. Tänään nousevan auringon sulattaessa kuuraisen pellon kevät tuoksuu aavistuksen verran ja linnut laulaa täyttä päätä.

Iloista vappua teille muille... täällä hiljaisuus jatkuu...

28.4.JPG

Isän ensimmäinen vappu Savonlinnassa 1934... sittenkin toinen, muisteli hän itse... siis 1935.

Avainsanat: isä

VIRVON, VARVON...

Lauantai 8.4.2017 klo 21:01

8.4-2.JPG

VIRVON VARVON VITSASELLA, PIENEN PAJUN OKSASELLA

EN MÄ SULTA PALKKAA VAADI, ENKÄ VELKAKIRJAA LAADI

PÄÄSIÄISTÄ ODOTTELEN, ILOISTA MIELTÄ TOIVOTTELEN : )

8.4-3.JPG8.4-1.JPG

Avainsanat: pääsiäinen

PUROLLA JA MUUALLA

Keskiviikko 5.4.2017 klo 20:41

Aloitetaampa viikonlopusta. Silloin oli liuta lastenlapsia mummolassa, isommat hevosia liikuttamassa ja pienin mummoa "liikuttamassa". Hauskaa oli, mutta myönnettävä että sunnuntai-iltana oli "takki melkoisen tyhjä".

1.4-4.JPG

1.4-3.JPG

1.4....JPG

1.4-2.JPG

5.4-1.JPG

5.4-2.JPG

4.5.4.JPG

4.5-3.JPG

Tuntuu kuin nuo kauan alhaalla roikkuvat pilvet painaisivat jo hartioilla. Kovin vähän on auringolle annettu tilaa kevättaivaalla. Siitä huolimatta huhtikuisen aamun ensimmäinen tervehtijä on mustarastas. On sää mikä hyvänsä, se lupaa pihakuusen latvasta lurittaen että kyllä tämä iloksi muuttuu... iloksi muuttuu...

4.5-5.JPG

5.4-3.JPG

Lasten kanssa päivät kuluvat vanhan kaavan mukaan. Siis häärätään ihan oikeita töitä, kärrätään uutta hiekkaa laatikkoon, tongitaan siellä kuin myyrät, hiukan hevostellaan ja kuleksitaan metsässä. Tänään seurattiin puron vartta hiukan pidemmälle ja jäätiin katselemaan sen intouduttua pärskymään kuin oikea koski. Tänne tullaan varmasti uudelleen kiikarit ja isot eväät mukana! Väsyneinä viimein pihaan raahustettuamme viserteli peippo vallan iloisena koivun oksalla, jospa se tarttuisi...

... ja Seilin sääkset ovat palanneet!

Avainsanat: luonto, kevät, lastenlapset

TALVEN RIPPEET

Lauantai 25.3.2017 klo 20:26

Perjantaina vielä ilo irti talven rippeistä. Aamupäivän metsäretkellä löytyi pohjoisrinteeltä mukavasti lunta. Viime reissua muistellen lapset innostuivat kuin saukonpojat mäenlaskusta (kunhan pienet eväät oli ensin hoideltu niille kuuluvaan paikkaan... siis massuihin). Yksi rusinarasia karkasi rinnettä alas kylväen sisältönsä pälviläiskiin ja se taisi olla yllättävyydessään retken hauska kohokohta... iloon ei aina paljoa tarvita... siitä vaan peppumäkeä rusinoiden perään. Jatkoimme vielä polkua syvemmälle metsään moton viimekesäisiä tihutöitä manailllen.

25.3-1.JPG

25.3-2.JPG

25.3-3.JPG

25.3-5.JPG

25.3-6.JPG

Tänään houkuteltuna teatterissa... ja hyvä että menin. Jokelassa teatteri SISAR esitti näytelmän UNELMIEN UNTULA. Se kertoi vanhuudesta, muistisairaudesta, omaisista, rakkaudesta ja hyväksymisestä. Pohjimmiltaan vakava, pienellä huumorilla höystetty tarina pyysi ajattelemaan jospa vanhus, silloin kun järki alkaa sumentua voisi olla yhtä rakastettu ja hellitty kuin pieni lapsi. Pysähdyttävä ja pieneltä teatterilta hieno aihevalinta. Lainaan tähän näytelmän esitteestä ohjaajan sanan viimeisen lauseen (Sarppa Heiskanen): Rakasta minua silloinkin kun en enää itse muista.

Avainsanat: kevät

VAVISKAA "VAHVEMMAT"

Torstai 23.3.2017 klo 13:12

Hevosvoimat ne vain paistattelee aamupäivän auringossa kun naisvoima jyllää. Rullasimme aidanseipäitä avuksi käyttäen työreet latoon. Viime viikolla samat voimanaiset pyörittelivät ladon taa pöpelikköön maatumaan hevosille kelpaamattoman heinäpaalin. Meistähän on mihin vain...

23.3-1.JPG

23.3-2.JPG

23.3-3.JPG

23.3-4.JPG

... ja Oiva kiittää: )

LOSKAA JA MOSKAA

Keskiviikko 22.3.2017 klo 18:03

Kovasti on maaliskuun auringolla yritystä tunkea itsensä aamuisen usvan läpi arkea auttamaan. Jo viime viikolla mustarastas huomasi tämän ja sinnikkäästi sen huilu on soinut sumun ja rännän seasta. Myös joutsenet suorittavat ylilentoja lähes päivittäin pitkää peltosuoraa seuraillen. Kiurut visertelee jossain harmaudessa. Vaikkei niitä näe, ne saavat hyvälle tuulelle.

Linnunpönttöshow alkaa olla hoidettu, nyt vain odotellaan asukkaita. Itsellä on se aika vuodesta, jolloin jokainen liikenevä hetki menee talikon tai haravan varressa lumen alta paljastuvaa moskaa siivoten. Tuntuu että käsivarret ovat jäykistyneet määrättyyn huiskimisasentoon, johon on helppo napsauttaa talikko kiinni hiukan sormia vain avaamalla ja sitten sulkemalla... ja huiskinta jatkuu...

Ulkoilut lasten kanssa hoituvat metsässä ja puron varressa syystä että hoitotäti inhoaa kurahousuja! Kurahanskat ovat ihan jees (jos eivät vuoda). "Luomulika" ja mullan haju kuuluvat kevääseen. Sitäpaitsi likaiset lapset näyttävät niin onnellisilta ja terveiltä : )

22.3.JPG

Avainsanat: kevät

KUN SUKSI EI LUISTA

Torstai 9.3.2017 klo 19:13

Hiihtoretkelle heti aamutoimien jälkeen, mutta voihan pirskatti... sukset ei luista! Vain hoitotädin lampiset ja yhden lapsen lainasukset toimivat tyydyttävästi plussakelillä. Siispä läpsyttelemme suoraan "mummonsuojelualueen" pöpelikköön leikkimään. Teen tulen nuotioon  ja hiillosta odotellessa tarkastetaan lähimmät linnunpöntöt. Yhdestä jo talitintti kurkistelee ja huikkaa ihan itse sen kyllä siivoavansa... kiitos vaan ja titityy! Lapset viihtyvät ja keksivät tekemistä tässä pikku metsikössä päiväuniaikaan asti.

9.3-1.JPG9.3-2.JPG

Avainsanat: luonto

ME OLLAAN MAALTA : )

Tiistai 7.3.2017 klo 8:44

Viikonlopun jälkeen "kolmevee" kertoo ylpeänä: Mää oon kuulkaas käyny KERROSTALOSSA !!!

LINNUT MIELESSÄ

Tiistai 7.3.2017 klo 8:42

Kevät antaa ailahdellen ensi merkkejä itsestään. Neljä joutsenta lensi kovalla "törinällä" pellon yli pohjoiseen. Visertely pihapuissa lisääntyy aamu aamulta ja patistaa pönttöjen putsaukseen. Eilen jo kuusi pönttöä tuli putsattua ja iloksemme niistä viidessä oli pesitty. Tyhjäksi jääneessä kirjosiepolle tarkoitetussa oli kai liian pieni reikä. Raspasin sitä isommaksi ja ripustin hieman erilaiseen paikkaan. Tuoreimmalta lapsenlapselta vielä oma nimikoitu pönttö puuttuu, mutta eiköhän tuokin lähiaikoina valmistu.

Hankikannolla ojanvartta kulkiessamme löytyi pajupuskien alta kummalliset meille vieraat jäljet. Seurailimme niitä ihmetellen mikä otus tämmöistä vanaa jättää. Kun ne kääntyivät rohkeasti pellon poikki kohti toista ojaa, määrittelimme lajiksi "pieni rohkea eläin". 

Näyttää, että tänään palataan takaisin talveen ja etsitään kylmältä viimalta suojaavia leikkipaikkoja. Taidamme saada hiihtokelitkin takaisin.

7.3-1.JPG

Avainsanat: luonto

PARIN PÄIVÄN TALVI

Keskiviikko 1.3.2017 klo 13:34

Parin päivän runsasluminen talvi mahdollisti sen oikean laskiaisen (tiistain) vieton "kaikilla herkuilla". Tänään, kevään ensimmäisen päivän myötä onkin jo vesileikkien aika : (

1.3-1.JPG

1.3-2.JPG

1.3-3.JPG

1.3-4.JPG1.3-5.JPG

1.3-6.JPG

Laskiaispullan syönti on taitolaji, joka ansaitsisi paikkansa vaikkapa talviolympialaisissa.

Avainsanat: talvi

"LUMIHEVOSET"

Maanantai 27.2.2017 klo 13:41

Taas tänäkin vuonna vietimme laskiaissunnuntaita yhdessä työhevosväen ja Ohkolan nuorisoseuran kanssa. Tämä on sellainen iloinen tapahtuma, jossa talkoolainenkin nauttii. Kotiin päästyäni olen kyllä aikas uuvuksissa, sillä näissä yleisöajelutuksissa huomaan kerta toisensa jälkeen varmistelevani ettei hevosiin tottumattomille vain satu mitään.  Meiltä oli mukana Ihaa ja Oiva sekä Anun porukka työmyyrinä. Oma pilkkihaalarin takamus pysyi niin visusti kuskinpukilla, etten päässyt kuvia ottamaan, mutta tässä "kähvellettyjä" sellaisia. Kiitos "lumihevosista" Leikkaan Terolle : )

Anu_ja_Ihaa.jpgUuras.jpgOiva.jpgOiva2.jpgOiva3.jpgUuras_ja_Virsu.jpgElli.jpg

Avainsanat: hevostelua, talvi

Vanhemmat kirjoitukset »