TIETYÖPÄIVÄ

Keskiviikko 11.10.2017 klo 13:53

Sateista huolimatta löytyy lokakuusta kauneuttakin. Siispä ihailun aika, sillä kohta jäljellä on vain muisto viimeisten lehtien irroittaessa otteensa kolean tuulen tuiverruksessa.

11.10-1.JPG

11.10-2.JPG

Ja tämmöiseltä näyttää pihatie tänä syksynä...

11.10-3.JPG

...ei suurta eroa ojaan!

... onneksi on innokkaita tietyöläisiä paikalla... niin innokkaita, että lätäköistä ja puroista tulee pientä kinaa - Älä kuule ota mun kuraa!

11.10-4.JPG11.10-5.JPG

Avainsanat: syksy, arki

AAMUTUIMAAN

Sunnuntai 8.10.2017 klo 8:40

Kello ei ole paljon mitään kun sateen niin tutuksi tullut rummutus herättää. Hoitelen aamutallin ja keitän pannullisen hyvää kahvia... pyhäaamun hiljainen hetki... nautittavaksi tarkoitettu.

Löysin viime käynnillä kirjastosta mielentilaani ja myllerryksessä olevaan ajatusmaailmaani sopivan kirjan: Vappu Taipaleen Isoäitikirjan. Ompa "armollista" luettavaa. Joskus kaiken tohottamisen sijaan riittääkin että vain olet olemassa... ihan semmoisena. Kuinkahan oppisin "vain olemaan". Onnistuuhan se näin aamutuimaan, mutta autas kun on kofeiinit naamassa niin mitäs sitten!

Kirjoista vielä... Dostojevskin jätin huilaamaan. "Rikos" on tehty, mutta "rangaistus" odottakoon. Lapsille luen (yleisön pyynnöstä) ties monettako kertaa Piilomaan pikkuaasia.

17.11-12.JPG

Yksi kappale lapsenlapsia nukkuu yläkerrassa. Hänen kanssaan innostuimme eilen siivoamaan satulahuonetta. Romun ja turhan määrä on niin valtava, että hiukan se jäi vielä kesken. Karsimme paljon ylimääräistä kirpputorikuormaan ja jotain kaatiksellekin. Vaan kylläpä oli kiva ihailla työnsä jälkiä ja ihmetellä, kun sieltähän löytää nyt tarvitsemansa ja mahtuu satula sylissä kääntymään... ei siis tarvitse peruuttaa ulos: )

Tämä samainen lapsi on suvun "pizzamestari". Illalla pistelimme kahteen pekkaan menemään hänen luomuksensa (salamia ja paljon aurajuustoa). Uunipellillisestä ei montaa palaa jäänyt.

No niin, nyt on pannu tyhjä ja 14-vee alkaa heräillä. Hänen on aika valmistautua aamupäivän sählypeliin. Ja minulla kahvi teki tehtävänsä... nyt se alkaa... hetken vielä mietin, että mikä alkaa. Jos vaikka teen sen satulahuoneen valmiiksi: )

Avainsanat: syksy, sadut

ENTISEEN MALLIIN

Keskiviikko 4.10.2017 klo 13:42

Hei vaan pitkästä aikaa. Täällä on elelty ihan vanhan kaavan mukaan, eli kirjoittamiseen ei ole juuri aikaa tai puhtia liiennyt.

Jo pari viikkoa sitten päättyi laidunkausi niin oikeilla kuin leikkihevosilla ja lasten mieluisin leikkipaikka on ollut talli. Siellä hoidellaan puuhevosia, keppihevosia ja Kirstin sattuessa suotuisalle tuulelle - ihan oikeitakin hevosia. Pikkulintujen ruokinta on myös aloitettu. Ikkunan takana käy ihana tinttien vilske.

PA010020.JPG

PA010006.JPG

4.JPG

Vaikka kivaakin on ollut, ei kaikki kuitenkaan ole aivan kohdillaan. Jonkinlainen pieni epäsopu  on soljunut päiviimme mukaan. Se vie itsestäni totaalisesti innon järjestää tai mahdollistaa mitään erikoiskivaa. Toisinaan tuntuu, ettei silmät ja korvat ehdi havainnoida kaikkea mitä pinnan alla tapahtuu.  Nyt on aika pitää "suurennuslasipäivä", jolloin leikit leikitään aivan silmieni alla ja vielä niin, että kuulen jokaisen sanan kaikki sävyt. Ehkä pahinta lasten riitelyssä on se, että itse tunnen siitä syyllisyyttä... jotain oleellista on jäänyt huomaamatta... kaikki ei välttämättä ole sitä miltä ensisilmäyksellä näyttää. Tottavie tässä hoitopaikassa ei yksikään saa tuntea itseään kiusatuksi eikä kiusaajaksi... JA PISTE!

4.10-1.JPG

4.10-2.JPG

4.10-3.JPG

Vaan kylläpäs tuli tänä aamuna vettä taivaalta. Meille oli hankaluuksia päästä kuivin jaloin... oikea vedenpaisumus pihassa. Hevosetkin saivat jäädä talliin heiniään rouskuttelemaan.

Avainsanat: syksy, arki

VOI SURKEUS

Lauantai 16.9.2017 klo 10:03

Kuukausi jo kulunut loman lopusta, mutta latteeta on... voi, voi! Pienten tekemättömien töiden romukoppa kolisee häiriten arjen rauhaa rakastavaa sieluani. Talliremonttikaan ei ota valmistuakseen. Taisin kesän kynnyksellä haukata liian suuren palan. Ei auta kuin niellä korvien välissä lymyävä pettymys, joka häiritsee normaalisti niin ihanan syksyn soljumista. Jokin alakulo painaa harteilla...

Perinteisesti nyt olisi alkamassa "kirjojen vuodenaika". Itselleni minä onneton valitsin Dostojevskin romaanin Rikos ja rangaistus paikatakseni aukkoa yleissivistyksessäni. Tässä surkeassa mielentilassa se on kyllä rankkaa luettavaa. Järkevää olisi siirtää tuonnemmas.

Lasten kanssa on eletty niin kuin ennenkin. Ehkä he eivät huomaa innottomuuttani, mutta itsellä on tunne että teen työni huonosti.

Tänä lauantaiaamuna herään väsyneenä. Jotain tarttis tehdä... taidan lähteä metsään. Siellä on ainakin kaunista...

(hiukkaa myöhemmin)... kotiin tuomisina suppilovahveroita ja hirvikärpäsiä : )

16.9-3.JPG

16.9-1.JPG

16.9-2.JPG

... ja sitä paitsi... AINA EI TARTTE JAKSAA... EIHÄN?

ps. Riistakamera oli sittenkin asennettu väärin. Siinä oli 156 kuvaa Anun hevosesta!

Avainsanat: syksy

VIIKON VARRELTA

Tiistai 5.9.2017 klo 13:54

Olikohan se perjantai, kun yksi lapsista kyseli heti hoitoon tultua, että mentäiskös "metsäeväsretkelle". Vaan kuinkas kävikään... pihalelut täynnä vettä ja kuraleikit veivät voiton  eväsretkestä (ja hoitotäti pääsi helpolla).

5.9-1.JPG

5.9-2.JPG

Viikonloppuna vietettiin perinteisiä latosynttäreitä. Taas jäi päällimmäiseksi tunne, että kivaa oli vaikkei montaa aikuista saatukaan hevosen selkään (puujaloista innostui lähes kaikki). Itselleni näissä juhlissa on parasta saada hiukan erillään asuvaa sukua koolle. Vanhimman polven poistuessa porukasta on vaara, että nuoremmat alkavat vieraantua toisistaan. Kerran pari vuodessa kaikki samaan latoon kakkua syömään... ehkäpä tällainen  perinne auttaa pitämään meitä "kasassa".

5.9-8.JPG

5.9-9.JPG

5.9-10.JPG

5.9-11.JPG

Voi sitä minihameessakin näköjään ratsastaa  : )

5.9-12.JPG

5.9-13.JPG

5.9-15.JPG

Ja tällä viikolla menimme metsään, tosin ilman eväitä. Syksyinen aurinkoinen metsä tuoksuineen on aivan yliveto paikka. Puolukat maistuivat toisille paremmin ja toisille ei ollenkaan. Leikki maistui kaikille. Riistakameran veimme pitkästä aikaa kauriiden polulle. Toivottavasti tärppää.

5.9-3.JPG

5.9-4.JPG

Tänään valjastettiin poni.

5.9-5.JPG

5.9-6.JPG

5.9-7.JPG

Jahas... tonttupenkin metsäläiset ovat palanneet...

Avainsanat: syksy, synttärit, ponistelu

AARRE ROSKALAVALTA

Perjantai 1.9.2017 klo 21:45

Kotiin kulkeutui tämmöinen luvatta romurautakuormasta talteen ottamani aarre. Kuinka ihmeessä joku on raaskinnut!

Koneesta huokuu vieläkin se lämpö, millä kauan sitten joku tuntematon äiti on loihtinut  päällepantavaa pula-ajan lapsilleen. Moneen kertaan hän on purkanut ja kääntänyt omat vanhat vaatteensa ja ommellut niistä kolttua ja polvihousua jälkikasvulleen. Ihan jo kunnioituksesta hänen työtään kohtaan kulunut ja paljon nähnyt kapine saa uuden elämän.

ompelukone.JPG

Putsaan ja rasvaan koneen, vääntelen katkenneeseen riipojajouseen uuden silmukan ja pujottelen langan. Ja voi ihmettä... se toimii!

ARKI ASETTUU UOMAANSA

Tiistai 29.8.2017 klo 19:50

Sen verran meno tasaantunut,että syyskauden ekat heppailut onnistuivat ilman suurta draamaa. Isommat auttoivat pienempiä ja silmät loistivat niin autetuilla  kuin auttajilla. Eiköhän se arki tästä ala asettua... ja voi kuinka kauniita ovat nämä kesän viimeiset aamut!

29.8-1.JPG

29.8-2.JPG

29.8-3.JPG

29.8-4.JPG

29.8-5.JPG

29.8-6.JPG

29.8-7.JPG

29.8-8.JPG

29.8-9.JPG

29.8-10.JPG

29.8-11.JPG29.8-12.JPG

Avainsanat: ponistelua

"PUUNHALAAJA"

Perjantai 25.8.2017 klo 8:37

Vielä eletään kalenterin mukaan kesää, mutta pohjoiseen kääntynyt tuuli tuo syksyn tuntua tullessaan. Mukavaa taas viritellä tulia hellaan ja uuniin. Se tulee jostain kaukaa omasta lapsuudesta, kun puuhellalla hautuva puuro tekee aamuisesta kodista niin lämpimän... kaikella tapaa.

Muutenkin noilla polttopuilla on lämpöarvoa myös henkisessä mielessä. Arvaattekos mikä on paras paikka kun uutismaailman mielipuolisuus ahdistaa. No... tämän tilan levollisin paikka on puuvaja! Mitä enemmän töitä ja valmiita puita, sen rauhoittavampaa. Kautta vuosisatojen suomalainen on hakenut suojaa metsästä, eikä nykyihminen taida tehdä siinä poikkeusta. Vaikka klapeiksi pilkottuina puut rauhoittavat ajatukset johonkin vakaaseen, lämpimään ja turvalliseen, joka on aina ollut ja tulee olemaan.

25.8-1.jpg

25.8-2.JPG

Työsaralla täällä fiilikset iloisesta alusta huolimatta hiukan lässähtivät. Nyt totutellaan uudelleen aamuheräämisiin ja arjen säännöllisyyteen. Hiukan on myös oman paikan varmistelu käynnissä. Nuo puuhommat ja oikea työ (joskus hiukan lahjottunakin), missä lapset voivat olla avuksi rauhoittavat. On tärkeää tuntea itsensä tärkeäksi!

Eilen vein lapset metsään ja reilun kuukauden poissaolo näistä kuvioista näkyi osan lapsista kysellessä, että "mitä me täällä tehdään?" Normaalistihan tässä ympäristössä touhut lähtee oitis käyntiin. Vastasin, että "en mää vaan tiedä" ja viiden minuutin päästä oli leikit perustettu... ihan niin kuin ennenkin. Lomien valmiiksi suunnitellusta ohjelmasta onkin pieni pudotus mielikuvitukselliseen ja toimeliaaseen arkeen.

Avainsanat: syksy

KIVAA ON...

Keskiviikko 16.8.2017 klo 8:19

Tällä viikolla meillä on varsin iloista väkeä. Lapset ei välttämättä ymmärrä pitkää lomaa. Miksi kavereista täytyy olla kuukausi erossa. "Viisvee" lukee innokkaana ulkomuistista satuja pienemmille. "Neljävee varmistelee äitiä odotellessa, että tullaanhan huomennakin... eihän vaan ala loma. Toinen silittelee unille käydessä peittoaan ja halailee tyynyään... "tää petikin on niin ihana". Ilmapiiri on lempeän aurinkoinen... ainakin vielä.

16-8-1.JPG

Avainsanat: arki

LOMAN LOPPU

Sunnuntai 13.8.2017 klo 19:35

Kuulaat aamut, sähkölangalle helminauhaksi kerääntyvät pääskyt ja sienimetsän tuoksu tuovat ensiviestin lähestyvästä syksystä (minun vuodenajastani). Upea ukkonen vielä kruunasi lauantai-iltana loman loppua. Tykkään ukkosesta... myönnettäköön, että sellaisessa myrskyssä en ole ikinä ollut mitä tarvitsisi pelätä. Sen verran rajuilma teki kolttosiaan, että heräsin yön pimeimpään aikaan pihasta kuuluviin laukka-askeliin. Vanha haapa oli kaatunut laidunlangoille ja hevoset lähteneet uteliaina tutkimaan aukkoa aidassa. Minä siitä yöpaidassa ja kumisaappaissa pihalle ja siinähän Oiva ja Elsa hölmistyneinä "kyselivät" että mitäs nyt? Aamun valossa näin jäljistä, että ne olivat käyneet melkein ovella "minua kyselemässä".

paaskyt....JPG

Niin... ja kesäloma päättyy... ihan kiva. Säännölliset ruoka-ajat ja riittävät yöunet ovatkin jo tervetulleita... ja niin myös te rakkaat lapset : )

Avainsanat: syksy

TOIVOTAAN PARASTA : )

Tiistai 8.8.2017 klo 15:10

Tällaisia rientoja lauantaina... toivotaan parasta : )

hevi_ja_emanta1.JPG

hevija_emanta2.JPG

Avainsanat: hevostelua

"TEHDASASETUKSET"

Tiistai 8.8.2017 klo 9:12

Levännein mielin taas kotona. On kuin "tehdasasetukseni" olisivat palautuneet. Ajatukset tuoreita, avoimia ja aurinkoisia. Mikään ei harmita. En tiedä onko järkeä ensin ajaa kolme ja puolisataa kilometriä Valamoon ja siellä sulkeutua omaan huoneeseen ajatuksena viimeistellä lapsenlapsen ikonia (kotona se ei vaan onnistu). Toki näissä upeissa puitteissa kuleksin varsinkin iltaisin luostaria ja luontoa ihailemassa. Palveluksiinkin sain muutamana aamuna itseni herätettyä, tosin aina myöhässä mutta kumminkin. Kaikesta hyvästä ja kauniista huolimatta tunnen pientä syyllisyyttä "häiriköidessäni" turistin ominaisuudessa heitä, joiden koti tämä on.

P8040085.JPG

8.8-12.JPG

8.8-10.JPG

8.8-8.JPG

Mielenkiintoinen, monelle Valamon kävijälle tuttu paikka on luostarin pieni metsäinen hautausmaa. Olen aina pitänyt hautausmailla kulkemisesta. Niiltä löytyy pieniä, joskus arvoituksellisia tai traagisiakin tarinoita ihmiselämästä. Tämän paikan "kuuluisuuksien" joukkoon luen ehdottomasti suomen pitkäikäisimmän asukkaan, munkki Akakin (kuuliaisuustehtävänä muistaakseni hevosmiehen työt). Vuosia tälle varsin pienikokoiselle miehelle kertyi reilut 110. Seuraava ajatuksia herättävä on nunna Eugenia. Hänen hautaristissään on maininta luostarissa vietetyistä 82 vuodesta. Siis kuusivuotiaana tyttösenä tullut vanhaan Kivennavan Lintulaan nunnien hoiviin (liekö jäänyt orvoksi, en tiedä). Tänne on haudattu myös "siviilejä". Lähes tutulta tuntuva on Uppo-Nallen kirjoittajan Elina Karjalaisen pieni soma kropu. Sinne vieraat ovat jättäneet kyniänsä... niin kuin Saarikoskellekin. Murheellisimman tarinan kertoo pieni rautaristi... lokakuussa -45 hukkui kolme saman perheen lasta. Ei mitään rajaa murheen määrällä!

8.8-1.JPG

8.8-2.JPG

8.8-4.JPG

8.8-3.JPG

Ja se ruoka... hyvää ja paljon! Perhepäivähoitaja jos kukaan arvostaa valmiin pöydän antimia. Söin viiden päivän aikana suunnilleen saman kuin kotona kahdessa viikossa... minkäs teet kun kaikki maistuu!

Täällä kotona on kaksi teiniä hoidellut huushollia ja hevosia... varsinkin hevosia : )

Avainsanat: loma

EKAT KISAT

Lauantai 29.7.2017 klo 23:52

Melkein "kahdeksanveen" ensimmäinen estekisa poninsa kanssa. Tämä on sellainen pienimmille tarkoitettu puomiluokka, jossa avustaja on sallittu. Niinpä lapsen äiti "laukkasi" vierellä mukana: ) Iloinen päivä vaikka ruusuke ehti jo hävitä... onneksi löytyi mummolan pihasta sahapukin päältä.

P7290044.JPGP7290059.JPG

Avainsanat: ponistelua

KAIKKI KEINOT SALLITTUJA

Lauantai 29.7.2017 klo 23:39

Sielun tankatessa voimia lomanjälkeiseen elämään sallittakoon kaikki keinot. Yksi itselleni sopiva on vapaaehtoinen yksinolo. Aina se ei ole ihan helppoa toteuttaa, mutta pienistäkin hetkistä on apua. Meidän karulla mökkisaarella on hyvä levätä, täällä kun ei oikein voi tehdä mitään työksi kutsuttua. Vieraitakaan ei voi tupsahtaa, sillä veneet on minulla : ) Sitä vain ihailee säätilan mukaan vaihtuvaa järvimaisemaa lintuineen. Yhtenä päivänä kalliolla istuessa katselen silkkiuikkuemoa, joka opettaa poikasiaan kalastamaan. Ne poikaset polskuttelevat kuin ihmislapset, jotka ovat juuri oppineet uimaan koiraa. Nuori joutsenpariskunta viipyy hetken vieraanani mutta tarjoilua kun ei ole, lähtevät etsimään varakkaampaa huvilaa. On ne vaan kauniita lintuja.

P7250035.JPG

P7260133.JPG

P7260203.JPG

P7280352.JPG

Myöhään keskiviikkoiltana tämä "pimee tyyppi" lähtee yölliselle souturetkelle. Maisema on tumma ja sametinpehmeä. Menneen päivän lämpö leijuu vielä matalalla. Airo hämmentää kevein loiskahduksin tyyntä veden pintaa. Olo tuntuu aika pieneltä keskellä tätä suurta hiljaisuutta. Uneen seisahtuneen järven lumous haihduttaa väsymyksen niin tyystin, ettei takaisin ole kiirettä. Aika katoaa...

P7260258.JPG

P7260264.JPG

No niin... takaisin tähän maailmaan. Kotiin pyykkiä pesemään ja valmistautumaan seuraavaan tankkauspisteeseen - Valamoon.

Avainsanat: loma

YÖKYLÄSSÄ

Maanantai 24.7.2017 klo 8:43

"Hiukanvaillekaksvee" jäi lauantaina mummolaan yökylään. Reippaasti ikkunasta vanhemmilleen vilkuttaen alkoi mummon ketteryyden, nopeuden ja aistien valppauden testaus. Vaikka olenkin lomalla ja viikonpäivät alkavat unohtua saan ihmeen nopsasti "antennit ja tutkat" taas toimimaan.

Illansuun tumma pilvirintama saa meidät viihtymään sisäpuuhissa. Hetken päästä alkaa sellainen ropina, että lapsikin pysähtyy kummastelemaan. Idän taivas on pimeä, mutta lännen suunnalta aurinko vielä hetken paistaa kirkkaana. Kontrasti on melkoinen.

36.JPG31.JPG

40.JPG

41.JPG

59.JPG

Kaatosateen ja hevoshommien jälkeen illan uudestaan kirkastuessa lähdemme pienet kupit käsissä mustikkatilannetta katsomaan... ja onhan niitä: ) Aurinko kimmeltää kauniisti kosteassa varvikossa ja hämähäkinseiteillä. Kotimatkalla lätäköiden vesi roiskuu pienen miehen saappaiden läiskiessä tarmokkaasti tasajalkaa pienimmissäkin lampareissa. Ihmeesti marjamuki pysyy käsissä juurikaan kallistumatta, kunnes hän keksii nakata marjat yksi kerrallaan lätäkköön... vain mummon mustikat kulkeutuvat kotiin asti kesän ensimmäiseen marjamaitoon.

P7230025.JPGP7230029.JPG

Onneksi olen aamuvirkku, sillä klo 6.04 kuuluu vierestäni muumipeiton alta kuin kukon kiekaisu ilmoittaen uuden vauhdikkaan päivän alkamisesta. Toisella kahvikuppi, toisella muumipappa mukana siirryttään piharapuille istuskelemaan nokat kohti kasteista, apilantuoksuista uutta päivää...

Avainsanat: lastenlapset

LOMA JA HEVOSKUUME

Torstai 20.7.2017 klo 9:45

Leppoisasti on loma alkanut, vaikka talliremontin työmäärä on suuri. Iltaisin kroppa kertoo, jos olen liikaa innostunut. Levätköön se loman jälkeen kun ajatustyö vie energian. Nyt kuitenkin itsetunto kasvaa kohisten suoriutuessani kirvesmiehen töistä ihan itse. Välillä tulee ongelmia kun vanha rakennus on hiukan vino sinne ja tänne. Näyttää hassulta jos korjatut kohdat on suoria. Siis jälleen kerran hylkään vatupassin ja tyydyn näköhavaintoihin.

Heinää tuli pellosta nyt niin paljon, että pitää varmaan hankkia lisää syöjiä : ) Jonkin aikaa on jo hevoskuume vaivannut ja olen katsellut myytäviä suomenhevosia (erisukuisia). Varsakin himottaisi jos mieluinen isä-äiti yhdistelmä löytyy... katsotaan ja harkitaan (harkinta on vaan hiukan vieras käsite kun kuume iskee).

20.7-1.JPG

Avainsanat: hevostelua

JOTAIN TÄSSÄ ODOTELLAAN

Keskiviikko 12.7.2017 klo 16:43

Tiistai-ilta... sade rummuttaa kattoa. Vesi valuu ikkunaruutuja alas "mutkistaen" maiseman kuin taiteilijan sivellin olisi puuttunut peliin. Paksut pilvet peittävät keskikesän taivaan. On niin hämärää, että luovun ajatuksesta siivota tätä pölyn, hiekan ja kutterinlastun (tallin remontista) kuorruttamaa kotia. Täällä muutaman tyllerön kanssa odotellaan lomien alkua. On touhuttu kaikenmoista tavallisesta arjesta poikkeavaa: Koluttu puistoja, käyty uimassa, lipsuteltu jäätelöä lähes päivittäin. Hoitotädille ruuan laitto alkaa maistua jo ihan puulta. Mielikuvituksettomuus keittiössä on aivan huipussaan...

12.7-1.JPG

12.7-2.JPG

12.7-3.JPG

12.7-7.JPG

Löysin tallin vinttiä tyhjentäessäni vanhan koulukirjan ja siitäkös viittä vaille "viisvee" innostui. Hän kuulema haluaisi olla jo koululainen tai edes eskari. Kauniilla ja tasaisella käsialalla piirretyt kirjaimet täyttivät rivin toisensa jälkeen sinikantisen vihkon alkulehdillä. Mielenkiinto kirjoihin alkoi jo aiemmin hänen "lukiessa" pienemmille (ihan Kirstin äänenpainolla) ulkoa opittuja satuja. Ihana tulevaisuuden toivoa täynnä oleva tunne, kun lapsissa toinen toisensa perään herää tämä vimmattu lukemaan oppimisen halu.

12.7-6.JPG

Avainsanat: kesä

VIHDOIN...

Maanantai 3.7.2017 klo 19:21

Tapanani on ollut talven jälkeen kiiruhtaa pienelle mökkisaarelle heti jäiden lähdettyä viimeisten rippeiden kolistessa vielä veneen keulaan. Vaan tämä on ollut kaikella tapaa erilainen vuosi. Vasta perjantain myrskytuulessa pääsin sinne lähtemään... veneilyliivi unohtui kotiin ja kerrankin itsevarma egoni vielä rannalla epäili perille pääsyä. Nyt oli vaan ihan pakko jo irrottautua arjesta. Aallokko oli aika hurja tuulen puhaltaessa 13 km:n pituisen järvenselän yli. Ei tarvinnut kuin toisella airolla pitää vene oikeassa suunnassa aallokkoon nähden, niin tuuli kuljetti seuraavan saaren suojaan.

Perillä pelkkää huilaamista, järvelle tuijottelua, saunomista ja heitinpä talviturkkinikin menemään... huh, kylmää oli.

3.7-4.JPG

3.7-1.JPG

3.7-2.JPG

Viileästä alkukesästä huolimatta joutsenilla ja silkkiuikuilla oli poikaset vanavedessään. Pääskyjä kävi sääli. Räystäiden alle muuratut viisi pesää olivat kovin hiljaisia vaikka niiden alta löytyi munan kuoria. Onkohan itikkatarjonta näillä keleillä ollut liian niukkaa.

Meidän porukalla on ollut tapana jo pari vuosikymmentä pitää "mökkipäiväkirjaa". Sinne kukin on kirjoitellut esim. säästä, kalansaaliista, tekemisistään ja kommelluksistaan. Niitä vanhoja tekstejä uppouduin haikein mielin lauantain harmaudessa lueskelemaan. Iso osa niistä on isän kirjoittamia... hän viihtyi täällä.

3.7-3.JPG

Sunnuntain kotimatkan aloitin luonnonpuistosta, niinkuin lähes aina. Siellä lehtometsän vehreydessä sielu lepää. Linnunlaulu alkaa tältä kesältä jo vaimentua, mutta polut houkuttavat kulkijaa aina vaan uudestaan. Tällä reissulla syvennyin alueen kulttuurihistoriaan, jonka merkkejä luonto vääjäämättä valtaa takaisin. Metlan esitteen (1989) mukaan vielä reilut sata vuotta sitten alueella on ollut kolme torppaa. Niistä on enää kiviperustukset ja uuninrauniot jäljellä valtavien kuusten alla. Kivillä reunustettu lähde on myös muistuttamassa asutuksesta. 1880-luvulla "hienompi väki" alkoi retkeillä alueella arkkipiispa Johanssonin ostettua sen kesänviettopaikakseen. Metsäntutkimuslaitoksen vanhassa esitteessä on paljon mielenkiintoisia tietoa Karkalin historiasta. Harmi ettei esitettä enää ole tarjolla vierailijoille.Yhden esitteen olen itselleni säästänyt ja yritän edelleen etsiä siinä mainittuja kasviharvinaisuuksia. Niitä kuulema etsi jo Elias Lönnrot aikanaan.

23.7-6.JPG

Kotimatkalla kävin vielä isälle "rupattelemassa"...

3.7-8.JPG

Avainsanat: luonto

ALUILLAAN MATKA MAAILMAAN...

Maanantai 3.7.2017 klo 16:38

Kouluunlähtijällä aamut vähissä. Äskenhän se vasta oli kun kaksivuotias taapersi pihamaalla nauru naamallaan kissan häntää tavoitellen, kanoja kiinni juosten ja lampaan villan pehmeyttä sormissaan hipelöiden. Hän on sellainen lapsi, jonka kasvoilla karehtii aina hyvä tuuli.

saimi-1i..JPG

saimi-3.JPG

saimi-2.JPG

saimi-6.JPGsaimi-7.JPG

saimi-8.JPG

Toimeliaisuus ja into kuplivat hänen koko olemuksessaan. Tässä pienessä ihmisessä sykkii suuri tintimättömään oikeudenmukaisuuteen pyrkivä sydän. Vaikka se joskus sielun mustelmilla maksetaan, uskon että hänen maailmansa tulee olemaan onnellinen ja täynnä hyviä ystäviä.

saimi-9.JPG

HYVÄÄ "MATKAA" YSTÄVÄ KALLIS : )

saimi-10.JPGsaimi-5.JPG

Avainsanat: maailmalle

VILLIÄ MENOA

Torstai 29.6.2017 klo 18:05

Iloinen vallattomuus kuuluu lapsen kesään. Sen jokainen aikuinenkin muistaa varhaisilta vuosiltaan. Se on jotain hallitsematonta, vapauden tunteen täyttämää, meluisaa ilottelua, jota vastaan on turha pyristellä... se vain vie mennessään ja jättää hauskat muistot. Ne aikuisten onnettomat yritykset rajata tätä menoa, sijoittuvat myös aikanaan samaan iloiseen muistojen sarjaan. Niin se vain on... minäkään en nyt oikein saa näihin tenaviin mitään otetta. Pitää vain huolehtia, ettei laastaria suurempia haavereita satu.

Eilen täällä "villissä lännessä" vieraili kylän muita perhepäivähoitajia lapsineen. Oma pieni "seitsemänvee" apulainen neuvoi ponin hoidossa ja ratsastutti kaikki halukkaat (muutama viihtyi paremmin hiekkalaatikossa kuin satulassa). Yksi varsin välkky istui keinuun ja hihkaisi toiveikkaana muille, että se on voittaja, joka ensin ehtii antaa mulle vauhtii! Kiirehän pienemmille tuli : ) Tänään oppi kahta päivää vaille "neljävee" pyöräilemään. Eskarilainen häntä ensin neuvoi ja oli ikimuistettava hetki kun kanalan ovelta loivassa alamäessä potkuteltujen vauhtien päätteeksi jalat nousi polkimille ja pyörä alkoi totella... tosin se kukko, jonka heitin pihalle oli välillä vaarassa...

29.6-8.JPG29.6-9.JPGP6290022.JPG

Avainsanat: kesä

Vanhemmat kirjoitukset »