ON SE VAAN KIVA PONI

Torstai 20.9.2018 klo 19:22

Kaksivuotiaan talutellessa ponia postilaatikkoreissulla havahduin kuinka mukava tuosta Ihaasta on vuosien varrella tullut. Toki se vieläkin innostuu kujeilemaan jos esim. ratsastushommissa se äkkää aikuisen olevan tarpeeksi kaukana. Kärry- ja rekihevosena sekä talutusratsuna se on kuitenkin tuottanut paljon iloa monille lapsille 16 ikävuotensa kuluessa. Ensimmäiset "tykkäykset" se ansaitsi jo syntyessään. Yleensä tammat synnyttävät yön tunteina, mutta Ihaa päätti putkahtaa maailmaan keskellä päivää, joten sen aikaiset hoitolapset näkivät varsan syntymän... oli siinä ihmettelemistä. Viisivuotias otti reippaasti tukon olkia käsiinsä ja alkoi kuivata vastasyntynyttä (äitiponi kun tyypillisenä shettiksenä alkoi ensimmäisenä syödä kuivikeolkia, niitä kun oli niin mukavasti turvan edessä). Hilpeyttä ensimmäisinä päivinä herätti myös se, että kannoin ponivauvan aamuisin sylissäni tarhaan. Äidin seuraaminen ei kuulunut tämän varsan tapoihin.

Ihaan ollessa puolitoistavuotias tapahtui, että kerran ponia taluttaessa tunsin yht`äkkiä pienet etukaviot harteillani ja hampaat lapaluiden välissä. Siitäpä ruunaukseen aikaa varaamaan. Oriina en sitä missään vaiheessa ajatellut säästää, sillä se tulisi tekemään työuransa pienten lasten kanssa. Ajankohtaa vain olin miettinyt, mutta näin se ilmoitti asian ihan itse.

Koska poni oli koko siihen astisen elämänsä ollut aikuisten käsiteltävänä, oli se helppo totuttaa valjaisiin ja opettaa ajolle. Ensimmäistä kertaa reen eteen aisoessa oli apulaisenani sama poika, joka sen oljilla kuivasi. Ennen sitä enkä sen jälkeen ole rohjennut ottaa lasta mukaan varsan opetukseen, mutta Ihaa oli hiukan toista maata.

Eläinlääkäriä on tarvittu rokotusten ja raspausten lisäksi vain muutaman kerran. Nuorempana kummasteltiin sen "valuvikaa" - lukkiutuvia takapolvia. Niitä ei kuitenkaan nivelrikon pelossa operoitu vaan vuolulla, liikunnalla ja kertyvillä vuosilla on ollut tervehdyttävä vaikutus. Yhden kerran se on meidät säikäyttänyt perusteelisesti hotkiessaan itselleen ruokatorven tukoksen. Siinä oli omistajat ja poni yhtä hädissään eläinlääkärin tuloon asti... mutta siitä selvittiin.

Vuodet ovat menneet mukavasti tämän vieläkin äidin perään hirnuvan "aikamiespojan" kanssa. Ajohommista se tykkää kovasti, isompia ratsastajia palauttelee silloin tällöin "ruohonjuuritasolle". Yksi heikkous ponissa sentään on... SYÖMINEN! Itse se on sitä mieltä, että syöminen on hänen tärkein elämäntehtävä... sitä vartenhan täällä ollaan. Shetlanninponien omistajat tietävät, kuinka hyviä rehunkäyttäjiä ne ovat. Niiden vatsa kasvaa jo heinää katsellessa. Jälleen kerran laidunkauden jälkeen on laihdutus- ja kuntokuuri edessä.

Toivottavasti Ihaalla on vielä monta pikkuväkeä ilahduttavaa vuotta edessään.

Ja tässä kuvia tämän päivän postinhakumatkalta : )

P9200023.JPGP9200029.JPGP9200031.JPGP9200038.JPGP9200043.JPGP9200049.JPGP9200066.JPG

Avainsanat: ponistelua

SATEELLA

Maanantai 17.9.2018 klo 13:25

Suosittu syyslaji vuodesta vuoteen... "sateenvarjokävely". Se vetää vertoja jopa lätäköissä juoksemiselle. Tässä lajissa tyyli on vapaa. Yksi "leijailee" kuin Maija Poppanen, toinen vetää kuin lelukoiraa perässään, kolmas hyppii kevein askelin nuorallatanssijan tavoin... neljäs pitää sadetta.

P9170012.JPGP9170015.JPGP9170018.JPG

Avainsanat: syksy

MUUTAMA ARJEN HIPPU

Perjantai 14.9.2018 klo 18:04

Muumipappa on edelleen kovin tykätty ja aina käden ulottuvilla.

Tässä leikissä Pappa syö...

P9110013.JPG

...tässä Pappa juo...

P9110004.JPG

...tässä Pappa nukkuu...

P9110008.JPG

...ja tässä Pappa paistuu uunissa!

P9110009.JPG

Perjantaina nautiskeltiin jälleen upeasta päivästä. Ai että tykkään syksystä... sen valosta, väreistä, tuoksuista ja kesällä tankatusta mielen virkeydestä. Tämän työn parhaita puolia on kun ei aina miellä tekevänsä työtä. On vain ihan tavallinen itsensä ja unohtaa ne pedagokiset jutut. Sellaisina hetkinä lapsetkin ovat iloisempia.

Siis nassut kohti päivänpaistetta ja antaa elämän viedä...

P9140064.JPGP9140043.JPGP9140074.JPG

SYKSYN MERKKEJÄ

Keskiviikko 12.9.2018 klo 21:04

Yhtä varmasti kuin syksy saapuu, ujuttautuu tämän mökin leikkeihin ja mielikuvitusmaailmoihin kaikenkirjava tonttuväki. Hämäryys tekee elämän salaperäiseksi ja silloin saattaa nähdä tai kokea kaikenlaista outoa. "Kirjeenvaihto" kotihaltiamme asumuksen luukulla on myös kovasti lisääntynyt ja malttamattomana lapset odottavat eikö se jo vastaa heille.

Kirjastosta tarttui matkaan Marjut Hjeltin ja Jaana Aallon Tonttukirja. Sitä lukiessani on aivan hipi hiljaista ja uppoudun Tonttu-Tahvanan kertomuksiin yhtä perusteellisesti kuin pienet kuulijani. Ihanaa kun tulee syksy. Elämä rauhoittuu ja muuttuu jollain tavoin salaperäiseksi...

P9160021.JPG

VENEEN POHJALLA

Keskiviikko 12.9.2018 klo 20:43

Vielä viikonlopusta... haahuilin iltayöhön asti synkkenevässä metsässä. Erikoinen tunne uskaltautua pimeille poluille ja sukeltaa öisen metsän äänettömyyteen. Koska en niin kauheasti tykkää hirvikärpäsistä petasin itselleni paikan soutuveneen pohjalle (kahdeksi yöksi). Aivan ihana nukahtaa aaltojen hiljaa keinuttaessa paattia. Muutaman kerran heräsin tähtien kurkistellessa pilvien raoista ja taas nukahdin. Tuntuukohan vauvoista tällaiselta, kun äiti heijaa kehtoa...

P9070032.JPGP9080099.JPGP9080100.JPG

Lauantaina kadotin hetkeksi tämän rauhallisen fiiliksen. Soutumatkalla sienimetsään jouduin keskelle moottoriveneiden "formula-ajoja". Se oli kuulema kalastuskilpailu, mutta näin asiaan vihkiytymättömänä ristiaallokossa keikkuessa olin hiukan kummissani. Siinä tiiviissä rintamassa "machot" painelivat toinen toistaan nopeammilla ja upeammilla veneillään keulat törössä kohti Karjalohjaa aivan kuin järven ainoa kala olisi siellä. Anteeksi huumorintajuni, mutta tuli siinä mieleen siittiöt kilpasilla kohti munasolua : )

Oli kuitenkin oikein hauska viikonloppu ja kotimatkalla sain itsekin jonkinlaisen formulan tapaisen alleni, sillä pakoputki hajosi soratien kuopissa. Kaamealla pärinällä ajelin sitten kotiin.

Avainsanat: hiljaisuus

YÖ ULKONA

Perjantai 7.9.2018 klo 11:36

Lauantaina 8.syyskuuta Suomen Latu haastaa kaikkia nukkumaan yönsä ulkona. Tempauksen tarkoituksena on tutustuttaa meitä syvällisemmin upeaan luontoomme ja jokamiehen oikeuksiin. Mihinköhän sitä itse tyynyni kanssa tarpoisin? Ehkä läheiseen luonnonpuistoon... vai köllähtäisinkö soutuveneen pohjalle... hmm... nähtäväksi jää.

Osallistukaahan kaikki haasteeseen, varsinkin lapsiperheet. Tällaisella kokemuksella saattaa olla kauaskantoinen positiivinen vaikutus. Meillä tänne kotiin jäävä jälkikasvu testaa uuden leikkimökin "uniominaisuuksia".

P7260259.JPG

RÄKÄÄ

Torstai 6.9.2018 klo 20:01

Viime viikonloppuna pihapiirissä vietettiin jälleen kerran pikkuserkusten synttäreitä. Meno oli iloista ja taas jäi tunne, että KIVAA OLI!

P9010088.JPG

Työrintamalla rellestää syksyn ensimmäiset räkätaudit. Hoitotätikin oli alkuviikon jokseenkin nuupahtanut köhänsä ja vuotavan nenänsä kanssa. No tämähän kuuluu tähän vuodenaikaan ja varmaankin pian iloksi muuttuu... aurinkokin lämmittää vielä ihanasti!

Vuotavista nenistä huolimatta meno on ollut kovaa. Heppailut ovat onnistuneet monena pävänä ja neitokaisten leikit sujuneet välillä oikeenkin hyvin, välillä hiukan, öö... niin kuin itsekkäästi kinastellen (johtuu varmaan nuhasta). Joskus tuntuu, etten ehdi kaikkea tärkeää huomaamaan enkä väsyimmälle lohtua tarjoamaan.

Odotan vimmatusti huomista mökille lähtöä... auto on jo pakattu!

P9040008.JPG

LISÄÄ KATOAVAA KANSANPERINNETTÄ

Tiistai 28.8.2018 klo 20:27

KUKKUU! Lasten pahvilaatikkoleikit - katoavaa kansanperinnettä tämäkin. En itsekään muistanut, kuinka niiden kanssa voi olla hauskaa koko päivän. Illansuussa vain repaleet ja väsynyt tyytyväisyys jäljellä.

P8280023.JPG

OMPPUJA RIITTÄÄ

Lauantai 25.8.2018 klo 12:22

Tänä syksynä omenoita riittää... tosin oman pihan rupiset omput menee heppojen suihin. Veljeni pihasta sain ihan "ihmisomenoita". Vanhojen puiden alla suurta satoa hämmästellessämme, muistelimme lapsuutemme aikoja jolloin syyspimeinä iltoina kävimme Naantalin pihoilla omenavarkaissa. Yhdessä siinä tuumittiin, että kumpa tulisikin omenavaras : ) Vaan eihän nämä nykymukulat ymmärrä semmoisen päälle. Taitaa kuulua sarjaan: Katoavaa kansanperinnettä.

P8240072.JPGP8240074.JPG

HEPPAILUA PIENESTI

Lauantai 25.8.2018 klo 8:30

P8240009.JPG

Niin alkaa arki asettua... vielä nautiskelen lempeistä syyskesän aamuista kahvipannuni kanssa portailla istuskellen nokka kohti sumusta nousevaa aurinkoa. Päivän lämmettyä päästään jo pienesti lasten kanssa heppailemaan.

P8240024.JPGP8240030.JPGP8240065.JPG

PINNAN ALLA "KAUNISTA"

Maanantai 20.8.2018 klo 9:23

Onnistunut ja leppoisa viikko takana. Tuorein on sopeutunut ihmeen nopsasti. Pienissä pulmissa "muumiperhe" neuvoo, kehuu ja kiittää pikkumiestä ja nauru on taattu.

P8160003.JPG

Viikonloppu mökillä kuistia korjaamassa ja aaltoja ihailemassa. Mikä ihme noissa laineissa niin viehättää. Onko se veden väri ja valo laineilla vai vaahtopäiden läpi heijastuva pinnanalaisen maailman kauneus. Niin kuin tässä elämässäkin - pinnan alla voi olla uskomattoman "kaunista". Vai onko syynä ettei sitä sekunnin murto-osaa voi pysäyttää ja saada omaksi. Voi vain ihailla???

P8190047.JPGP8190070.JPG

RAIKASTA

Sunnuntai 12.8.2018 klo 10:25

Olin eilen ihastelemassa harrastajateatterin osaamista Ohkolassa. Ohjelmassa "Liian paksu perhoseksi". Tuosta tekemisestä täytyy oikeasti tykätä, ei lopputulos muuten voi olla näin onnistunut: Hauska ja railakas, mukana ripaus raadollisuutta. Toteutuksen helmenä yllätyksellistä kotikutoisuutta. Todella nautittavaa... se perhonenkin suorastaan liiteli : )

Vaan olipa kiva herätä paksujen pilvien hämärtämään aamuun ja sateen ropinaan. Ja se tuoksu avoimesta ikkunasta... kuinka onkaan nokkani kaivannut raikkaan kesäsateen tuoksua. Tämmöisestä luonnon lahjoittamasta lempeästä fiiliksestä onkin jo aikaa. Nyt yritän ottaa siitä jotain irti, sillä tänäkään vuonna ei työn aloitus sujunut aivan niin kuin Strömsöössä. Pitäisi saada rauha ja sopu ja rytmi arkeen, niin että kaikilla olisi kivaa... myös hoitotädillä. Kun sillä on kivaa, niin sitten on muillakin! Siispä kesäsadetta nuuskimaan...

P8120024.JPG

HULINAPÄIVÄ

Keskiviikko 8.8.2018 klo 20:49

Vielä ennen koulujen alkua porukkamme vietti hulinapäivää höystettynä muutamalla tokaluokkalaisella + apulaisiksi lahjotuilla lapsenlapsilla äitinsä kera. Meitä oli ruokapöydässä 10 "naista" ja yksi pienen pieni poika.

Riemu ja vauhti oli valtava. Heppailun lisäksi muisteltiin ja touhuiltiin kaikkea, mitä silloin "ennenvanhaankin". Yksi lapsenlapsista toi mukanaan keppihevosensa estekalustoineen. Oikean heppailun jälkeen homma jatkui niiden kanssa koko lopun päivää. Mistä ihmeestä tuota energiaa riittää ja myytäisiinkö sitä jossain aikuisillekin...

P8070118.JPG

P8070117.JPGP8070013.JPGP8070068.JPGP8070043.JPG

P8070019.JPG

P8070032.JPG

NAURAVAINEN...

Torstai 2.8.2018 klo 17:09

Iloinen kaksivuotias kävi tutustumassa tulevaan hoitopaikkaansa. Ruokapöydässä hän jokaisen lusikallisen välissä pysähtyi, hymyili ja katsoi silmiin... pysähtyi, hymyili, katsoi silmiin...

OI... TÄSTÄ SE TAAS ALKAA...

Keskiviikko 1.8.2018 klo 13:39

...pienten merkityksellisten hetkien noukkiminen ja säilöminen sielun sopukoihin. Joka vuosi yhtä kiva palata arkeen ja huomata sen sittenkin olevan asia, jota ilman elämä olisi aika poukkoilua.

TERVETULOA LAPSET LAITTAMAAN ASIAT TÄRKEYSJÄRJESTYKSEEN!

P8010035.JPG

P8010036.JPG

HILJAISUUS JATKUU...

Perjantai 29.6.2018 klo 10:30

Vielä jatkuu hiljaisuus näillä sivuilla (ne muut kirjalliset työt lähtivät täysin lapasesta ja ehkä syksyyn mennessä valmistuvat). Mutta tässä välissä toivottelen kaikille MANSIKAN MAKUISTA KESÄÄ!

2.JPG

VOI PEE...

Perjantai 20.4.2018 klo 7:18

Viime päivät olen ollut kuin liimattuna talikon ja lapion varteen. Piha, tie, tarhat ja kenttä ovat lohduttoman näköisiä. Hevonpaskaa, heinää, kuraa ja vettä joka paikassa. Lisäksi jäinen ojarumpu kierrättää pihan kautta metsärinteen sulamisvedet. Onhan tämä ihan joka keväistä, mutta joskus tuntuu, etteivät fyysiset voimat riitä... varsinkaan soran lapiointiin, mutta sisulla ja sapetuksella mennään...

Mustarastas se kuitenkin joka aamu ilahduttaa tuolta sumun seasta pirteän huomenensa visertäen. Seisahdun kuuntelemaan ja käännän ajatukset kevään kauniimpaan puoleen.

Ja lapset rakastavat kuraa : )

P4090014.JPGP4090017.JPGP4090020.JPG

Avainsanat: kevät

SATU VASTAAN TOSI : )

Perjantai 6.4.2018 klo 13:15

Innokkaina ja täynnä myötätuntoa on kuunneltu Onnimannia, mutta autas kun tosielämässä löytyy matolta lelukaapin edestä kahden millin mittainen ihan oikea elävä ötökkä! Voi sitä metakkaa... tuu ottaan toi... me ei voida leikkiä... eiks toi öttiäinen tajuu ett me pelätään sitä!!!

P4060006.JPG

Avainsanat: luonto, sadut

VOIKO OLLA KAUNIIMPAA

Keskiviikko 4.4.2018 klo 13:33

Nämä ensimmäiset arkipäivät ovat varmasti kauneimpia, mitä tänä vuonna olemme nähneet. Viisivuotias huomasi myös jotain erityistä talvisen luonnon valossa ja pyysi kameraa. Tässä hänen ottamansa kuvasarja. (Hoitotäti on niitä hiukan rajaillut). Sama "viisvee" kysyi: Arvaas Kirsti, mikä täällä hoidossa on kivointa? No hepat, arvelin. Ei kun KIRJAT! Olemme juuri aloittaneet joka keväisen tarinan Onnimannista. Tämäpäs lämmitti hoitotätiä.

DSCN8410.JPG

DSCN8418.JPG

DSCN8441.JPG

DSCN8419.JPG

DSCN8421.JPG

Auringon lämpö saa aikaan, että ponien karvanlähtö on ihan kaameaa. Tänään en antanut lasten itse harjata. Pienet naamat kun ovat juuri väärällä korkeudella. Itsekin vaikka mitä yritän, löytyy karvoja vielä ruokalautaselta pari tuntia heppailun jälkeen. Onneksi suurin osa noista tolloista päätyy loppujen lopuksi linnuille pesätarpeiksi...

P4040005.JPGP4040011.JPGP4040037.JPGP4040038.JPG

Avainsanat: kevät

MYHÄILLEN

Maanantai 2.4.2018 klo 11:12

P3310053.JPG

Tuuli ja lumentulo laittoi uusiksi tämän pääsiäismaanantain ohjelman. Nyt on aikaa myhäillä hetki eilisessä. Oli niin kiva saada taas oma porukka koolle heppailun ja ruokailun merkeissä.

Ja siihen liittyen hiukan selittelyn makua: Nämä perheen muut aikuiset ovat kaikki minua huolellisempia ja parempia kokkeja, mutta kun yritän samaan aikaan keskittyä niin moneen asiaan, ei kaikki ihan täydellisesti voi onnistua: ) Pääasia on kuitenkin nähdä kaikki saman pöydän ääressä ja (ehkä kohteliaisuudesta) ruokakin näytti maistuvan.

P4010012.JPG

P4010029.JPG

P4010056.JPGP4010072.JPG

P4010043.JPG

No niin... taidan tehdä tulen uuniin ja käyttää päivän ikonin maalaamiseen (Kristuksen liinaikoni on ollut työn alla jo adventista asti).

Avainsanat: Pääsiäinen

Vanhemmat kirjoitukset »