HARMAAN AJAN KIRJAVAT PÄIVÄT

Torstai 15.11.2018 klo 16:56

Kyllä nukkuminen vaan on mukavaa tähän vuodenaikaan. Parasta omassa pienessä arjessa on, kun aamulla herää tyytyväisenä ilman mitään sen kummempaa syytä. Ikkunasta katsellessa aamun pimeys ja päivän harmaus tuntuvat levolliselta. Mitähän tänään tehtäis... vai tehtäiskö mitään?

PB150066.JPG

Tällä viikolla on sisäleikeissä viihdytty tavallista enemmän. Ne pestyt legot ovat olleet tosi suosittuja. Hassua... kun niitä on hiukan vähemmän tarjolla ja ne ovat pöydällä nenän edessä, ne inspiroivat rakenteluun ja leikkeihin. Lattialla palikat potkitaan pianon tai sohvan alle tai ne häviävät muuten vaan jollain omituisella tavalla.

PB150015.JPG

Viikon sadepäivä pelmuttiin Villen Viidakossa. Kiva paikka, vain kotiinlähtö tuotti suuria ongelmia... 

PB150048.JPG

PB150050.JPG

 ...ja tänään heppailtiin Anun poppoon kanssa (osa aivan nurinkurisesti). Yhdeltä pieneltä jäi väliin, kun "ego" pullisteli niin, ettei kypärä "mahtunut" päähän.

PB150059.JPG

Avainsanat: syksy

KIITOS ISÄT...

Sunnuntai 11.11.2018 klo 8:04

...teistä puhutaan hyvin lämpimään sävyyn muulloinkin kuin isänpäivän alla ja houkuteltuina.

Nämä pienet "kotihaltiat" tuokoon arkeenne hongan sitkeyttä, työhevosen voimaa ja iloista mieltä lasten kanssa touhutessa.

Pikku-ukkeli on tehty viime talvena lumen painosta pudonneesta pihamännyn oksasta ja edesmenneen Iita-tamman häntäjouhista. Porukan pojalla riitti kärsivällisyyttä sahan kahvassa ja hän auttoi ladyja käsi Kirstin kädessä. Poran pärinää ei kukaan säikkynyt ja jokainen uskalsi porata parran paikan. Kasvoissa ja hatussa käytettiin oikeita taiteilijan maaleja. Niiden helppous yllätti lapset. 

ILOISTA ISÄNPÄIVÄÄ JOKAISEEN KOTIIN!

PB080105.JPG

Avainsanat: isänpäivä, askartelu

NOSTALGISIN MIELIN

Perjantai 9.11.2018 klo 13:27

Pimeiden syysiltojen puhteeksi aloitin Legojen pesun ja lajittelun. Homma saattaa tovin jos toisenkin kestää, sillä niitä on aikas paljon ja hammasharjalla käyn likaisimpien kimppuun ja vielä unohdun niillä itsekin rakentelemaan. Vanhimmat palikat ovat minun lapsuuteni ajoilta, mutta suurin osa omien lasteni lahjaksi 80-90-luvuilla saamia. Eilen illalla unohduin nostalgisin mielin kokoamaan Fabulandeja... voi kyllä tämä olisi kivaa, jos ei vaan lapset tulisi sotkemaan leikkejäni : )

No, tänään hoitolapset jatkoivat, suotakoon se heille. Kun olin kutsuvasti "unohtanut" sopivan määrän palikoita pöytään, heräsi innostus aivan kuin ne olisivat uusia.

 

PB090123.JPGPB090124.JPGPB090127.JPG

IHANA AAMU

Keskiviikko 7.11.2018 klo 8:01

"Voisko ihanammin (pienen pojan) päivän enää alkaa, onko ihanampaa tapaa kuin on tää"... kuorma-auto pihassa ja lapiohommiin heti puuron jälkeen!

PB060087.JPGPB060092.JPG

MUUTAMA HIUTALE

Tiistai 30.10.2018 klo 12:39

Maanantai-iltapäivä... muutama valkoinen ensilumen hiutale leijailee taivaalta. Lapselle se riittää antamaan lupauksen paremmasta... jotain ihanaa on ehkä odotettavissa. Silmät loistavat... kiire pukemaan... kiire pihalle. Hoitotäti katselee hiukan kateellisena, kuinka vähän ja kuinka pieniä hiutaleita suureen iloon tarvitaan : )

PA290010.JPG

Tänään jo myrskyää... niin luonnossa kuin leikeissä. Eikä lumesta muuta kuin muisto jäljellä. Vaan se taitaa riittää, sillä päivän jutusteluissa sana JOULU on vilahtanut jo monta kertaa.

PA300005.JPG

Iltapäivällä vettä vihmoessa vaakatasoon kaivettiin vanha kunnon "kuulapallopeli" pölyyntymästä. Tästä pelistä on lapset aina tykänneet. Tuo kuulapallo-nimitys on erään kaksveen  keksintö... helpompi sanoa kuin fortuna.

MIKÄ RÄKIS!

Lauantai 27.10.2018 klo 20:01

Sellainen räkis iski hoitotätiin, että alkuviikon aamut valkenivat aivan "maailmanlopun" tunnelmissa (kuva otettu tiistaina aamutalliin mennessä).

Onneksi vain kaksi hoidokkia paikalla ja he taisivat olla tyytyväisiä, että kerrankin tuo on hiljaa. Tämä oli taas hyvä muistutus, että tältähän se lapsistakin tuntuu.

PA230004.JPG

 

PA260020.JPG

PA260011.JPGPA260014.JPG

Perjantaina jo täysi tohina päällä...

Avainsanat: syksy

HUHHUIJAA...

Maanantai 22.10.2018 klo 13:24

... viikonloppuna kaksi nuorinta lapsenlasta yökylässä ja vauhtia kyllä riitti. Huomattavasti helpommin sujuu päivä 4-5 hoitolapsen kuin näiden kahden "Duracellin" kanssa. Onneksi maanantaina on työpäivä ja saa taas levätä : ) Hauskaahan toki oli... lauantaina tehtiin pieni ponieväsretki ja sunnuntaina leivottiin ensimmäiset yhteiset korvapuustit.

PA200081.JPG

PA200092.JPG

PA200097.JPG

PA200103.JPG

PA200115.JPG

Eväät syötiin tonttupenkillä aika pian pihasta lähdettyä. Tontuille tarjottiin myös rusinoita.

PA200174.JPG

Tässä katsellaan Horse showta. Oooooh... kuului kaksveen suusta joka esteen jälkeen.

PA210202.JPG

PA210198-3.jpg

Aamukahvin aikaan mummolassa pääsee osalliseksi kaikenlaisista pikku paheista.

PA210214.JPG

PA210219-2.jpg

Ja tässä ne korvapuustit työn alla. Täytteenä sokeria, kanelia, rusinoita ja mahdollisesti räkää...

Avainsanat: Lastenlapset

"Käsittä tehty"

Maanantai 22.10.2018 klo 12:50

PA220002.JPG

No nyt tämä alkaa olla olifointia ja siunausta vaille valmis.

Avainsanat: ikoni

LOMALAISIA

Keskiviikko 17.10.2018 klo 20:31

Maanantaista tulikin vapaapäivä. Puuhastelin kaikenmoisia rästejä pois ja lähdin sienimetsään. Saalis jäi hiukan niukaksi, mutta ei se mitään... viime viikkoina on yksi äideistä tuonut minulle suppilovahveroita kulho kaupalla... SUURI KIITOS! Itsellä on varmuudeksi näillä retkillä aina kamera matkassa. Jos ei muuta saalista, niin muistikortilla kaikennäköistä pientä pysähdyttävää.

PA150014.JPG

PA150016.JPG

PA150023.JPG

PA150013.JPG

Tällä koulujen syyslomaviikolla on meillä viipottanut muutama tokaluokkalainen sekä muita "vierailevia tähtiä". Hauskaa kun nämä entiset hoidokit vielä viihtyvät. Ainoa kriteeri tulla kyläilemään onkin se, että lapsi itse haluaa... ei siis joudu pakotettuna tänne pienten sekaan "hoitoon". Nämä koululaiset ovat suuria idoleita 4-5 vuotiaille ja heillä on ihmeellinen rauhoittava vaikutus kaikkeen olemiseen ja tekemiseen.

PA160017.JPG

PA160023.JPG

PA160024.JPG

PA170009.JPG

Eilisaamun havahdus... legoleikkien hiljainen kodikas rapina... hyvänen aika, kun aina huomaisinkin näin pienen pienet tyytyväisyyden täyttämät hetket.

PIENELLÄ LOMALLA...

Maanantai 15.10.2018 klo 9:23

...Päiväkummun kylpylässä. Sieltä laiturin nokalta katselin Karkalinniemeä tällä kertaa lännen puolelta ja kaipasin venettä tutuille poluille päästäkseni. Ei maar... hyvä oli täälläkin hemmoteltavana. Odotellessani omaa aikaani jalkahoitoon osui käsiini kymmenien naistenlehtien seasta Heikki Willamon kirja HUUHKAJAVUORELLA. Tämä täytyy hankkia omaankin kirjahyllyyn. Se vei metsään siinä nojatuolissa istuessa ja oli muuten paljon luetumman näköinen, kuin ne kaikki Me Naiset sun muut. Jalkahoitajalta kuulin taas kunniani... voisihan näille tehdä jotain useamminkin kuin kerran kahdessa vuodessa!

Syksyinen luonto oli täälläkin mahdottoman kaunis, lämpötila aivan kesäisissä lukemissa. Hyvän ruuan, saunan ja uinnin päälle vain kuljin ja ihailin. Kotimatkalla kiersin Mustion linnan ja Fiskarsin kautta... ja vain ihailin. Tästä epätodellisesta syksystä olen ottanut kaiken ilon irti ajattelematta pätkääkään ilmaston muutosta!

PA130002.JPGPA130025.JPGPA130044.JPGPA130015.JPGAmpiainen ahertaa vielä täyttä päätä...

PA140050.JPGPA140076.JPGPA140124.JPGPA140127.JPGAika hulppea talli Mustiossa...

PA140098.JPGPA140091.JPGLummepolulla...

PA140117.JPG...ja puistossa.

PA140080.JPGPA140181.JPG

Fiskarsissa...

PA140185.JPGPA140196.JPGPA140167.JPGMinäkin haluaisin tämmöisen...

Avainsanat: syksy, luonto

TAAS VAAN IHAN TAVALLISTA

Torstai 11.10.2018 klo 13:20

Päivät soljuneet omalla painollaan, mitään ihmeellistä aikaan saamatta. Hoitotäti seisoskelee haltioituneena pihalla uskomattoman upeaa syksyä katsellen. Jospa tästä arkisen olon kauneudesta tarrautuisi jotain lapsiin... ihan pysyvästi. Nämä on niitä pieniä suuria hetkiä, joihin ei tarvita rahaa... kunhan vaan katselee. Tällaisiahan ne omankin lapsuuden syksyt aina olivat... muistaakseni : )

PA080004.JPG

PA040015.JPG

PA110028.JPG

PA110019.JPG

PA110042.JPG

Tänään kaksivuotias auttoi tallihommissa ja kuunteli kanalan ikkunan alla kun siellä "öh, öh, ääni kiakuu".

Avainsanat: syksy

KAHDEN TYTÖN METSÄRETKI

Maanantai 1.10.2018 klo 13:30

Pientä extraa isommille lapsille, kun pienin "hämmentäjä" vietti vapaapäivää. Se on auttamaton tosi, että pienen tullessa ryhmään (vaikka hän olisi kuinka hyväntuulinen) jää isompien erikoistoiveet liian usein täyttämättä. Tänään sitä paikkailtiin ja kivaa oli...

PA010004.JPG

PA010006.JPG

"No mikä maksaa... missä ne hepat viipyy..."

PA010020.JPGPA010035.JPG

                Kaverikuva : )

EI MUUTA IHMEELLISTÄ, KUIN ARKI...

Lauantai 29.9.2018 klo 10:12

Voi kuinka on kaunista... syksyn ensimmäinen pakkasaamu. Auringon nousun aikaan nurmilla hopeinen silaus ja tintit ikkunan takana kolkuttelemassa... vienpäs niille siemeniä.

20180915_135331.jpg

P9250035.JPG

P9230058.JPG

Mennyt viikko oli varsin tavallinen leikkeineen ja heppailuineen. "Dementoitunut" mummo-poni järjesti hauskoja hetkiä karkailemalla tarhastaan vähän päästä. Sitä ei hetkauttanut kulkeeko aidassa sähkö vai ei. Onneksi ei ole autoteitä ihan lähellä.

Arjessa aamujen hämäryys käynnisti leppoisat koululeikit ja kutsui lököilemään satukirjojen maailmaan. Tällä viikolla kaksivuotiaskin hiffasi kirjakaapin varsin mielenkiintoiseksi paikaksi. Suosituimmaksi osoittautui (niin kuin lähes jokaisella pikkumiehellä) Tammen kultaisten Viisi pientä palosotilasta. Isommille luetaan jälleen kerran Piilomaan pikku aasia.

P9270004.JPG

Pihalla on leikitty piilosta. Isommista on hienoa, kun kukaan ei löydä. Ja kukaan ei voi löytää, kun varmemmaksi vakuudeksi laittaa vielä itsekin kädet silmille: ) Pienimmästä taas ihanaa kun löydetään... onpas hyviä piiloja...

20180925_151340.jpg

P9250016.JPG

P9250021.JPG

P9250017.JPG

Avainsanat: syksy

ON SE VAAN KIVA PONI

Torstai 20.9.2018 klo 19:22

Kaksivuotiaan talutellessa ponia postilaatikkoreissulla havahduin kuinka mukava tuosta Ihaasta on vuosien varrella tullut. Toki se vieläkin innostuu kujeilemaan jos esim. ratsastushommissa se äkkää aikuisen olevan tarpeeksi kaukana. Kärry- ja rekihevosena sekä talutusratsuna se on kuitenkin tuottanut paljon iloa monille lapsille 16 ikävuotensa kuluessa. Ensimmäiset "tykkäykset" se ansaitsi jo syntyessään. Yleensä tammat synnyttävät yön tunteina, mutta Ihaa päätti putkahtaa maailmaan keskellä päivää, joten sen aikaiset hoitolapset näkivät varsan syntymän... oli siinä ihmettelemistä. Viisivuotias otti reippaasti tukon olkia käsiinsä ja alkoi kuivata vastasyntynyttä (äitiponi kun tyypillisenä shettiksenä alkoi ensimmäisenä syödä kuivikeolkia, niitä kun oli niin mukavasti turvan edessä). Hilpeyttä ensimmäisinä päivinä herätti myös se, että kannoin ponivauvan aamuisin sylissäni tarhaan. Äidin seuraaminen ei kuulunut tämän varsan tapoihin.

Ihaan ollessa puolitoistavuotias tapahtui, että kerran ponia taluttaessa tunsin yht`äkkiä pienet etukaviot harteillani ja hampaat lapaluiden välissä. Siitäpä ruunaukseen aikaa varaamaan. Oriina en sitä missään vaiheessa ajatellut säästää, sillä se tulisi tekemään työuransa pienten lasten kanssa. Ajankohtaa vain olin miettinyt, mutta näin se ilmoitti asian ihan itse.

Koska poni oli koko siihen astisen elämänsä ollut aikuisten käsiteltävänä, oli se helppo totuttaa valjaisiin ja opettaa ajolle. Ensimmäistä kertaa reen eteen aisoessa oli apulaisenani sama poika, joka sen oljilla kuivasi. Ennen sitä enkä sen jälkeen ole rohjennut ottaa lasta mukaan varsan opetukseen, mutta Ihaa oli hiukan toista maata... ja niin oli se poikakin... nyt jo aikuinen mies.

Eläinlääkäriä on tarvittu rokotusten ja raspausten lisäksi vain muutaman kerran. Nuorempana kummasteltiin sen "valuvikaa" - lukkiutuvia takapolvia. Niitä ei kuitenkaan nivelrikon pelossa operoitu vaan vuolulla, liikunnalla ja kertyvillä vuosilla on ollut tervehdyttävä vaikutus. Yhden kerran se on meidät säikäyttänyt perusteelisesti hotkiessaan itselleen ruokatorven tukoksen. Siinä oli omistajat ja poni yhtä hädissään eläinlääkärin tuloon asti... mutta siitä selvittiin.

Vuodet ovat menneet mukavasti tämän vieläkin äidin perään hirnuvan "aikamiespojan" kanssa. Ajohommista se tykkää kovasti, isompia ratsastajia palauttelee silloin tällöin "ruohonjuuritasolle". Yksi heikkous ponissa sentään on... SYÖMINEN! Itse se on sitä mieltä, että syöminen on hänen tärkein elämäntehtävä... sitä vartenhan täällä ollaan. Shetlanninponien omistajat tietävät, kuinka hyviä rehunkäyttäjiä ne ovat. Niiden vatsa kasvaa jo heinää katsellessa. Jälleen kerran laidunkauden jälkeen on laihdutus- ja kuntokuuri edessä.

Toivottavasti Ihaalla on vielä monta pikkuväkeä ilahduttavaa vuotta edessään.

Ja tässä kuvia tämän päivän postinhakumatkalta : )

P9200023.JPGP9200029.JPGP9200031.JPGP9200038.JPGP9200043.JPGP9200049.JPGP9200066.JPG

Avainsanat: ponistelua

SATEELLA

Maanantai 17.9.2018 klo 13:25

Suosittu syyslaji vuodesta vuoteen... "sateenvarjokävely". Se vetää vertoja jopa lätäköissä juoksemiselle. Tässä lajissa tyyli on vapaa. Yksi "leijailee" kuin Maija Poppanen, toinen vetää kuin lelukoiraa perässään, kolmas hyppii kevein askelin nuorallatanssijan tavoin... neljäs pitää sadetta.

P9170012.JPGP9170015.JPGP9170018.JPG

Avainsanat: syksy

MUUTAMA ARJEN HIPPU

Perjantai 14.9.2018 klo 18:04

Muumipappa on edelleen kovin tykätty ja aina käden ulottuvilla.

Tässä leikissä Pappa syö...

P9110013.JPG

...tässä Pappa juo...

P9110004.JPG

...tässä Pappa nukkuu...

P9110008.JPG

...ja tässä Pappa paistuu uunissa!

P9110009.JPG

Perjantaina nautiskeltiin jälleen upeasta päivästä. Ai että tykkään syksystä... sen valosta, väreistä, tuoksuista ja kesällä tankatusta mielen virkeydestä. Tämän työn parhaita puolia on kun ei aina miellä tekevänsä työtä. On vain ihan tavallinen itsensä ja unohtaa ne pedagokiset jutut. Sellaisina hetkinä lapsetkin ovat iloisempia.

Siis nassut kohti päivänpaistetta ja antaa arjen viedä...

P9140064.JPGP9140043.JPGP9140074.JPG

SYKSYN MERKKEJÄ

Keskiviikko 12.9.2018 klo 21:04

Yhtä varmasti kuin syksy saapuu, ujuttautuu tämän mökin leikkeihin ja mielikuvitusmaailmoihin kaikenkirjava tonttuväki. Hämäryys tekee elämän salaperäiseksi ja silloin saattaa nähdä tai kokea kaikenlaista outoa. "Kirjeenvaihto" kotihaltiamme asumuksen luukulla on myös kovasti lisääntynyt ja malttamattomana lapset odottavat eikö se jo vastaa heille.

Kirjastosta tarttui matkaan Marjut Hjeltin ja Jaana Aallon Tonttukirja. Sitä lukiessani on aivan hipi hiljaista ja uppoudun Tonttu-Tahvanan kertomuksiin yhtä perusteellisesti kuin pienet kuulijani. Ihanaa kun tulee syksy. Elämä rauhoittuu ja muuttuu jollain tavoin salaperäiseksi...

P9160021.JPG

VENEEN POHJALLA

Keskiviikko 12.9.2018 klo 20:43

Vielä viikonlopusta... haahuilin iltayöhön asti synkkenevässä metsässä. Erikoinen tunne uskaltautua pimeille poluille ja sukeltaa öisen metsän äänettömyyteen. Koska en niin kauheasti tykkää hirvikärpäsistä petasin itselleni paikan soutuveneen pohjalle (kahdeksi yöksi). Aivan ihana nukahtaa aaltojen hiljaa keinuttaessa paattia. Muutaman kerran heräsin tähtien kurkistellessa pilvien raoista ja taas nukahdin. Tuntuukohan vauvoista tällaiselta, kun äiti heijaa kehtoa...

P9070032.JPGP9080099.JPGP9080100.JPG

Lauantaina kadotin hetkeksi tämän rauhallisen fiiliksen. Soutumatkalla sienimetsään jouduin keskelle moottoriveneiden "formula-ajoja". Se oli kuulema kalastuskilpailu, mutta näin asiaan vihkiytymättömänä ristiaallokossa keikkuessa olin hiukan kummissani. Siinä tiiviissä rintamassa "machot" painelivat toinen toistaan nopeammilla ja upeammilla veneillään keulat törössä kohti Karjalohjaa aivan kuin järven ainoa kala olisi siellä. Anteeksi huumorintajuni, mutta tuli siinä mieleen siittiöt kilpasilla kohti munasolua : )

Oli kuitenkin oikein hauska viikonloppu ja kotimatkalla sain itsekin jonkinlaisen formulan tapaisen alleni, sillä pakoputki hajosi soratien kuopissa. Kaamealla pärinällä ajelin sitten kotiin.

Avainsanat: hiljaisuus

YÖ ULKONA

Perjantai 7.9.2018 klo 11:36

Lauantaina 8.syyskuuta Suomen Latu haastaa kaikkia nukkumaan yönsä ulkona. Tempauksen tarkoituksena on tutustuttaa meitä syvällisemmin upeaan luontoomme ja jokamiehen oikeuksiin. Mihinköhän sitä itse tyynyni kanssa tarpoisin? Ehkä läheiseen luonnonpuistoon... vai köllähtäisinkö soutuveneen pohjalle... hmm... nähtäväksi jää.

Osallistukaahan kaikki haasteeseen, varsinkin lapsiperheet. Tällaisella kokemuksella saattaa olla kauaskantoinen positiivinen vaikutus. Meillä tänne kotiin jäävä jälkikasvu testaa uuden leikkimökin "uniominaisuuksia".

P7260259.JPG

RÄKÄÄ

Torstai 6.9.2018 klo 20:01

Viime viikonloppuna pihapiirissä vietettiin jälleen kerran pikkuserkusten synttäreitä. Meno oli iloista ja taas jäi tunne, että KIVAA OLI!

P9010088.JPG

Työrintamalla rellestää syksyn ensimmäiset räkätaudit. Hoitotätikin oli alkuviikon jokseenkin nuupahtanut köhänsä ja vuotavan nenänsä kanssa. No tämähän kuuluu tähän vuodenaikaan ja varmaankin pian iloksi muuttuu... aurinkokin lämmittää vielä ihanasti!

Vuotavista nenistä huolimatta meno on ollut kovaa. Heppailut ovat onnistuneet monena pävänä ja neitokaisten leikit sujuneet välillä oikeenkin hyvin, välillä hiukan, öö... niin kuin itsekkäästi kinastellen (johtuu varmaan nuhasta). Joskus tuntuu, etten ehdi kaikkea tärkeää huomaamaan enkä väsyimmälle lohtua tarjoamaan.

Odotan vimmatusti huomista mökille lähtöä... auto on jo pakattu!

P9040008.JPG

Vanhemmat kirjoitukset »